Milleniaalit, eli määritelmästä riippuen noin 80- ja 90-luvuilla syntyneet, ovat olentoja, jotka omaavat kuulemma normaali-ihmisistä poikkeavat arvot. Lisäksi nämä ”lumihiutaleet” on lellitty niin pilalle, että kehtaavat tulla toimimaan näiden arvojensa mukaisesti – jopa työpaikalla.
No niin, leikki sikseen. Googlaamalla mielleniaalien johtamista tai milleniaaleja työelämässä saa aika hämmästyttävän näkymän pelottelevaan ja ylenkatsovaan näkemykseen nuorempien sukupolvien saapumisesta työelämään. ”Milleniaalipuhe” tuntuu tosin vähentyneen dramaattisesti pandemian aikana. Väitän tietäväni syyn: meistä kaikista tuli vähän enemmän milleniaaleja.
Pandemian aikana meistä kaikista tuli vähän enemmän milleniaaleja.
Mieti omassa kokemuskuplassasi, ovatko seuraavat (milleniaaleihin liitetyt) ilmiöt pienentyneet vai suurentuneet maaliskuun 2020 jälkeen:
- Työn ja vapaa-ajan tasapaino on tärkeää ja siitä puhutaan työyhteisöissä
- Halu tulla kohdelluksi yksilönä, ei puristua yhteiseen muottiin
- Digitaaliset viestintätyökalut ovat osa jokapäiväistä työelämää
- Mielenterveysongelmat eivät ole tabu; niistä puhutaan aiempaa avoimemmin
- Työltä voi ja tulee vaatia merkityksellisyyttä
- Pelkkää rahaa tärkeämpää on, että työnantaja jakaa työntekijöiden kanssa yhteisiä arvoja
- On OK vaatia, että työyhteisö vaikuttaa positiivisesti ympäristöönsä (joko sosiaaliseen tai fyysiseen)
Listaa lukiessa havahtuu taas siihen, ettei pandemian rooli ole ollut niinkään synnyttää uusia työelämän ilmiöitä vaan kiihdyttää monia jo olemassa olleita. Teamsia, Zoomia ja Meetiä ei keksitty pandemiassa, eikä niitä edes hankittu käyttöön pandemian aikana, vaan ne olivat jo organisaatioissa. Pandemia sen sijaan pakotti ja kannusti käyttämään ja kehittämään näitä työskentelyn tapoja.
Pandemian rooli ei ole ollut synnyttää työelämän ilmiöitä niinkään kuin kiihdyttää jo olemassa olleita
Toimimme Filosofian Akatemiassa yhteistyössä laajasti erilaisten suomalaisten organisaatioiden kanssa. Tästä perspektiivistämme käsin ennustan, että työpaikoilla tullaan alkavan vuoden aikana käymään aiempaa enemmän keskusteluita organisaatioiden ja siellä tehtävän työn tarkoituksesta ja merkityksestä, vastuullisuudesta niin sosiaalisesti kuin ympäristönkin osalta, sekä organisaation yhteisistä arvoista. Ja kunhan etätyösuositukset taas poistuvat, palaamme miettimään hybridityön – tai ehkä se termi ehtii jo kuolla ennen sitä – malleja yhteisen ja henkilökohtaisen työn sujuvuuden tueksi.
Johtajuudessa on 99 ongelmaa, mutta milleniaalit eivät enää olekaan yksi niistä.
Haluatko lisää aivoruokaa tulevaisuuden johtajuudesta? Kuuntele tuore podcastimme, jossa Joonas ja Vincit Oyj:n toimitusjohtaja Julius Manni keskustelevat työelämän vallankumouksesta!
Joonas Kiminki (KTM) on Filosofian Akatemian toimitusjohtaja, joka uskoo, että organisaatiot tulee muotoilla ihmistä varten, ihmisten itsensä kanssa. Joonas keskustelee mielellään kaikesta johtamiseen liittyvästä ja intohimoilee motivaatiosta organisaatioiden muotoilemisen työkaluna.
