Mikä motivoi työssäkäyvää ihmistä urheilemaan ammattimaisesti?
Kun katsot peiliin, kuka sinua katsoo takaisin? Rakentuuko identiteettisi työminän, roolisi perheessä vai harrastusten ympärille? Miten se vaikuttaa motivaatioosi?
Tässä jaksossa käymme keskustelua identiteetistä ja motivaatiosta ammattimaisesti urheilevan liikunnanopettajan Sanna Venäläisen kanssa. Kurinalainen ”kaksoiselämä” kuulostaa ulkopuoliselta aika äärimmäiseltä valinnalta – mutta sitä se Sannalle on: itse tehty valinta.
Jakson jälkipuoliskon vietämme motivaation johtamisen parissa. Miten yläkouluikäisiä motivoidaan liikkumaan ja elämään terveellisesti? Miten tuetaan sellaisten oppilaiden motivaatiota, jolla se on heikko? Mistä opettaja tietää tehneensä työnsä hyvin?
Kuinka usein mietit omaa identiteettiäsi? Kuka olet ja miksi teet mitä teet? Omien päämäärien ja motivaatiotekijöiden miettiminen ei ehkä kuulu keskimääräisen ihmisen keskimääräiseen arkeen, mutta niiden tutkimisella voi helpottaa omaa arkeaan – on helpompi tehdä valintoja kun tuntee itsensä.
Urheilija
Halusin henkilökohtaisen motivaation teemasta vieraakseni Sanna Venäläisen, koska huippu-urheilijan ja päivätyötä tekevän ihmisen elämä on ulkopuolelta tarkasteltuna sen verran äärimmäistä, että sen ymmärtäminen voi auttaa meitä ei-niin-äärimmäisiä ymmärtämään jotain itsestämmekin.
Itsemääräämisteorian näkökulmasta huippu-urheilijan elämä on myös mielenkiintoista. Psykologisten perustarpeiden osalta urheilija luopuu arjessa vapaudesta (nukkua pitkään, syödä pitsaa, katsoa Netflixiä, välttää kipua) ja valintojen tekemisestä, koska kurinalainen elämä on tie kyvykkyyden kasvamiseen eli uusiin ennätyksiin ja kilpailuissa menestymiseen.
Mitä tapoja, mitä kurinalaisuutta sinä noudatat, jotta saavutat tavoitteesi?
Opettaja
Keskustelun alussa Sanna kertoo identifioituvansa ensin opettajaksi, vasta sitten urheilijaksi. Halusin oppia ymmärtämään, miten itse kurinalaista elämää viettävä opettaja-urheilija suhtautuu muiden motivaatioon ja motivoimiseen. Edellyttääkö spartalainen muiltakin spartalaisuutta? Auttaako tietoisuus oman elämäntyylin ehdottomuudesta olemaan pehmeämpi ja ymmärtäväisempi muille?
Halusin myös kuulla, miten Sanna sanoittaa liikunnan(-opettajan) tehtävän suomalaisessa peruskoulussa. Tuleeko nykypäivän kouluista vielä oppilaita, jotka koulukokemuksien vuoksi eivät koske hiihtosuksiin seuraavaan neljännesvuosisataan, vai onko se edellisten sukupolvien erityispiirre?
Tämän keskustelun myötä kutsun jokaisen kuulijan pohtimaan, mikä itseä motivoi ja mitä tavoittelee. Tutkimusmatkalle omaan mieleen kannattaa aina lähteä!
Haluatko keskustella näiden teemojen edistämisestä omassa organisaatiossasi?
