Nykyistä työelämäämme leimaa kiire, joka vie aikaa lajillemme ominaisimmalta asialta: ajattelulta. Heltin kyselyn mukaan 61 % ajatustyöläisistä kokee, ettei heillä ole riittävästi aikaa pohtia ja reflektoida työn lomassa. Tämä kuormittaa, mikä heikentää jaksamista ja työn mielekkyyttä. Kiire on osa työelämäämme – moderni työ on hektistä ja täynnä informaatiota. Se muuttuu ongelmaksi, kun kuormitus kasvaa liikaa. […]
Työelämä tarvitsee vastarannan kiiskiä, mutta missä menee raja inhimilliseen toimintaan kuuluvan hankaluuden ja kusipäisyyden välillä? Millainen hankaluus vie parhaimmillaan asioita eteenpäin ja auttaa kehittymään – ja millainen yksinkertaisesti myrkyttää työpaikan ilmapiiriä?
Viisi vuotta sitten isyyden myötä Reima Launonen teki selkeän päätöksen: lapseni etu tulee aina ensin, ja työ ei saa uhata hänen hyvinvointiaan. Tämä päätös ei sulje pois työn merkitystä tai haluani kehittää itseään ammatillisesti. Päinvastoin, se asettaa rajat, joiden puitteissa omistautua työlleni ja uralleni. Blogissaan Reima pohtii vanhemmuuden ja työelämän tasapainoa.
Oletko huomannut joskus riitatilanteessa puhuvasi toiselle kuin vanhempi lapselle, joka ei täysin kykene ymmärtämään asioita tai olemaan vastuullinen toimistaan? Riitatilanteissa voidaan helposti joutua tilanteeseen, jossa kumpikin kokee olevansa oikeassa ja toisen olevan väärässä. Tällainen vuorovaikutus ei tietenkään vie riitatilannetta rakentavaan suuntaan. Reima Launonen kertoo blogissaan miten voi pyrkiä hyvään vuorovaikutukseen riitatilanteissa, ja kuinka voit toimia kuin aikuinen hankalissa tilanteissa.
Toimivan hybridityömallin tulisi varmistaa sekä työn sujuvuus että yhteisöllisyys. Näiden yhdistelmää ei kuitenkaan ole yksinkertaista toteuttaa, ja varsinkin yhteisöllisyyden ylläpito vaatii aktiivisia toimia. Blogissaan työhyvinvoinnin ja sisäisen motivaation asiantuntija Reima Launonen tiivistää hybridityön johtamisen perusideat muutaman isomman toimintaa ohjaavan ajatuksen tasolle.
Taistelu työstä – Kohti inhimillistä työelämää -kirjan kirjoittaja, työntekijöiden vankkumaton puolustajamme Reima Launonen ottaa osaa ajankohtaiseen keskusteluun uupumuksesta ja kirjoittaa, miten uupuneeseen henkilöön tulisi suhtautua.
Työelämässä on edelleen tiukassa uskomus siitä, että kaikki eivät kykene johtamaan omaa työtään. Tutkija ja tänään uuden kirjansa julkaiseva tietokirjailija Reima Launonen kehottaa olemaan uskomatta puheeseen, jossa työntekijän rooliksi jää alistuminen itseään kyvykkäämpien johdatukseen.
Vaikka työelämän tulee olla taloudellisesti kannattavaa, sen päämäärät eivät ole ensisijaisesti taloudellisia, vaan inhimillisiä. Oikeudenmukaisemman työelämän puolestapuhuja Reima Launonen uskoo inhimillisemmän työelämän lähtevän epäkohtien poistamisesta, mutta tavoitteet ovat vielä korkeammalla.
Yhteiskunnassa odotamme, että muut ihmiset ovat kykeneviä käyttämään järkeään ja toimimaan itsenäisesti. Miksi oletus muuttuu, kun siirrymme työn kontekstiin? Itseohjautuvuuden asiantuntija ja oikeudenmukaisemman työelämän puolestapuhuja Reima Launonen ravistelee käsitystämme itseohjautuvuuden haasteista.
Reima Launonen kirjoittaa tällä viikolla sellaisista esihenkilöistä, joiden tehostamistoimet tai läsnäolo eivät tarkoitusperistään huolimatta myötävaikuta työyhteisön ilmapiiriin tai työntekemisen flowhun. Rytmitajuttomat esihenkilöt ovatkin harmittavan usein myös tahdittomia. Työn tehostamista, reippaampia tahtilajeja ja uusia deadlineja suunniteltaessa olisikin tärkeää ymmärtää, mikä on optimaalinen, kunkin työntekemisen vaatima sisäinen rytmi, jota ei voida ohittaa mikäli tähdätään keskittyneeseen työskentelyyn ja perusteellisiin lopputuloksiin. Valssia ei muokata masurkaksi ilman varpailleastumisia.
