Kohti itseohjautuvuutta – mitä voimme oppia Buurtzorgilta ja Hollannilta?

Mikä on onnistumisen salaisuus kotihoitoon erikoistuneessa organisaatiossa, jossa on 10 000 työntekijää eikä lainkaan tiimiesimiehiä? Reima Launonen kertoo, mitä hän oppi vieraillessaan Hollannissa Buurtzorgilla, yhdessä maailman tunnetuimmista itseohjautuvasti toimivista organisaatioista.

Filosofian Akatemiassa uskomme vahvasti siihen, että uteliaisuus ja tiedonjano ovat parhaita kannustimia toiminnan kehittämiselle. Tästä syystä olemme pyrkineet vierailemaan tieteellisissä konferensseissa sekä myös tutustumaan yrityksiin, jotka ovat löytäneet uusia tapoja kehittää työn mielekkyyttä. Business Finlandin rahoittamassa MODe-hankkeessa mukana oleva tiimimme lähti huhtikuussa tutustumaan siihen, millaisia uudenlaisia organisoitumisen muotoja ja toimintamalleja on otettu käyttöön Hollannissa. MODe (Minimal Organizational Design) -hankkeessa tutkitaan sitä, kuinka itseohjautuvuutta voidaan vahvistaa yrityksissä: miten luodaan matalan hierarkian organisaatio, jossa johtajuus on jaettua?

Amsterdamissa pääsimme tutustumaan tarkemmin hollantilaisen kotihoitoon erikoistuneen organisaation, Buurtzorgin, toimintaan. Yritys on monelle tuttu Frederic Laloux’n kirjasta Reinventing organizations, jossa Buurtzorg toimii yhtenä esimerkkiorganisaationa uudelle tavalle organisoitua itseohjautuvasti. Buurtzorgin toimintamalli perustuu itseohjautuviin tiimeihin, jotka päättävät itsenäisesti omasta toiminnastaan. Ratkaisut neuvotellaan sairaanhoitajien toimesta tiimien sisällä, eli jokaisella työntekijällä on iso valta ja vastuu omasta toiminnastaan. Buurtzorgissa työskentelee tällä hetkellä 10 000 hoitajaa ja yritys on onnistunut kasvamaan itseohjautuvuuden tukemana. Organisaatiossa ei ole tiimiesimiehiä, ja ”back office”, jonka tarkoituksena ei ole johtaa vaan tukea tiimejä, koostuu 50 työntekijästä.

Toiminnassa painottuu yhdessä tekeminen: Buurtzorgilla tehdään tiimityötä, ja organisaatiossa työskentely edellyttää vastuun ottamista niin yksilö- kuin yhteisötasolla.

Matkaoppaanamme Buurtzorgin maailmaan toimi Madelon van Tilburg, sairaanhoitaja, joka on ollut toteuttamassa itseohjautuvuuden ajatuksia omassa työssään. Hän korosti, että Buurtzorgilla asiat pyritään pitämään yksinkertaisina, turhat toimintaa ja päätöksiä hidastavat hierarkiat on ajettu alas ja päätösvalta on siirretty työntekijöille. Kyse ei ole kuitenkaan siitä, että jokainen tekee mitä haluaa, vaan toiminnassa painottuu yhdessä tekeminen: Buurtzorgilla tehdään tiimityötä, ja organisaatiossa työskentely edellyttää vastuun ottamista niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Itseäni ilahdutti erityisesti se, kuinka paljon Buurtzorgilla panostettiin työntekijöiden osaamisen kehittämiseen. Madelon myönsi, että verrattuna muihin alan toimijoihin heillä investoidaan työntekijöihin paljon, mutta nämä investoinnit maksavat itsensä takaisin työntekijöiden vahvana osaamisena ja kykynä kehittää työtänsä.

Itse olen usein kuvaillut itseohjautuvuutta “työelämän aikuisuudeksi” eli tilanteeksi, jossa älykkäät ja toimintakykyiset oman työnsä parhaat asiantuntijat ottavat itselleen kuuluvan roolin, vastuun ja vallan. Se on siirtymistä pois “lapsuuden tilasta”, jota leimaa epäilys, kontrolli ja vallan keskittäminen pienelle vähemmistölle organisaatiossa. Buurtzorgin kaltaiset yritykset luovat uskoa siihen, että jos meillä on uskallusta ottaa ensimmäiset askeleet kohti ihmisiin luottamista ja heidän kykyihinsä uskomista, niin voimme aidosti uudistaa työelämäämme parempaan suuntaan.

Buurtzorgin ajattelumallissa, joka tiivistyi lauseeseen “keep it simple”, on paljon samaa kuin Hollannin kaikkien aikojen parhaan jalkapalloilijan Johan Cruyffin toteamuksessa siitä, että jalkapallo on yksinkertainen peli, mutta yksinkertaisen jalkapallon pelaaminen on vaikein haaste, mitä löytyy. Itseohjautuvuudessa on kyse yksinkertaisista asioista, joiden toteuttaminen vaatii kuitenkin paljon työtä, toistoja ja sinnikkyyttä. Itseohjautuvuus edellyttää isoja panostuksia ja aitoa halua muuttua.

Hollannin matka antoi meille myös paljon ajatuksia siitä, miten voisimme uudistaa suomalaista työelämää ottamalla oppia hollantilaisten parhaista piirteistä. Useampi tapaamamme toimija, niin yritys- kuin akateemisesta maailmasta, painotti sitä, että hollantilaisen työelämän ominaisin toimintamalli on “positiivinen opportunismi”. Hollantilaiset tarttuvat mielellään mahdollisuuksiin ja uskaltavat lähteä rohkeisiin kokeiluihin, eli kaupanteon ja merenkulun historian perintö näkyy Alankomaissa elävänä. Samankaltainen uskallus kokeilla voisi antaa lisäpotkua myös suomalaiseen työelämään.

Jatkamme oppien keräämistä MODe-hankkeessa, joka toteutetaan yhteistyössä Haaga-Helian ja Aalto-yliopiston kanssa. Tavoitteenamme on löytää sekä itseohjautuvuuteen liittyviä parhaita käytänteitä että myös keinoja kehittää itseohjautuvuutta erilaisissa organisaatioissa. Jos organisaatiossanne on käytössä itseohjautuvia toimintatapoja tai haluaisitte mennä niitä kohti ja olisitte kiinnostuneita olemaan mukana tutkimushankkeessamme, voit jättää meille yhteystietosi täällä.

Reima Launonen

Reima Launonen kehittää ja koordinoi Filosofian Akatemian hanketoimintaa ja valmentaa erityisesti tiimityöhön ja vuorovaikutukseen liittyvistä teemoista. Hän haluaa rakentaa työelämää, jossa ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi ja pääsevät vaikuttamaan työtehtäviinsä.

Jatka lukemista

jakoa

Tilaa blogimme ja kuule ensimmäisten joukossa työelämän muutoksista ja niihin liittyvistä ratkaisuista!