Tuukka Kostamo tiivistää pääviestit Esa Saarisen, Annu Niemisen, Sari Baldaufin, Ilkka Niiniluodon ja Lauri Järvilehdon puheenvuoroista. Filosofian Akatemia vietti kymmenvuotisjuhliaan 18.10. Vanhalla ylioppilastalolla, ja seminaaria tähdittivät nämä yritykselle tärkeät henkilöt.
Filosofian Akatemia saavutti kymmenen vuoden vaikuttavan iän. Juhlia vietettiin – tietenkin, yrityksen historian ja aatteen mukaisesti – Vanhalla ylioppilastalolla. Päivän punaisena lankana, ja näin someaikana myös sosiaalisen median hashtagina, oli ”enemmän elämää”. Kaikkea mahtavan päivän sävyjä on mahdotonta saada mahdutettua yhteen tekstiin, mutta esittelen tässä oman tulkintani seminaarin annista.
Ensimmäisenä puhujana oli filosofi Esa Saarinen, joka on sparrannut Filosofian Akatemiaa sen alkutaipaleelta asti. Hänen puheensa keskiössä oli Suomen naisleijonien pelifilosofian ydinlause ”me olemme toistemme ympäristö”. Tämä tarkoittaa sitä, että koko meidän lähiympäristömme – ihmiset, tapahtumat, kohtaamiset – muovaavat ajatteluamme ja tekemistämme. Saarisen mukaan pienilläkin lauseilla ja teoilla voi olla iso vaikutus, erityisesti jos ne soivat ympäristönsä kanssa harmoniassa. Hänen mukaansa filosofian ytimessä on ajatus siitä, että hyvä ajattelu voi luoda hyvää elämää. Jotkut ajatukset ohjaavat enemmän kohti inhimillistä lämpöä, kohti toisten ihmisten kauniita puolia. Kauniissa viestissään Filosofian Akatemialle Saarinen esitti, että yrityksemme onnistuu vaikeassa yhtälössä: yhdistämään rakkaudellista, elämää eteenpäin vievää ajattelua sekä työelämän usein välittömistä mittareista kiinnostunutta kehittämistä.
Toisena puhujana oli The Upright Projectin toimitusjohtaja Annu Nieminen. Hänen mukaansa me mittaamme liikaa yritysten menestystä ja performanssia mutta liian vähän niiden laajempia vaikutuksia maailmaan. Mietimme liian vähän sitä, mitä yritysten pitäisi tehdä. Upright haluaa muuttaa tapaa, jolla mittaamme yritysten arvonluontia. Se haluaa mitata yritysten nettovaikutuksia ja luotsata meitä kohti arvonluonnin uutta aikakautta. Niemisen mukaan bisneksen säännöt ovat muuttumassa: tulevaisuudessa tulevat menestymään ne yritykset, jotka ovat löytäneet hyvän tavan linjata taloudellisen tuloksen yhteen yrityksen nettopositiivisen tuloksen kanssa.
Saarisen mukaan filosofian ytimessä on ajatus siitä, että hyvä ajattelu voi luoda hyvää elämää.
Toimitusjohtaja Sari Baldauf liitti puheensa päivän teemaan vaatimalla otsikossaan ”Enemmän vastuullista elämää”. Hän aloitti tarkastelemalla, millaisia kehityskulkuja olemme nähneet Filosofian Akatemian olemassaolon aikana. Olemme nähneet monia muutoksia: taloudellisia myllerryksiä, taistelua vaikuttamisen ”maailmanherruudesta”, ilmastokriisin esiinnousun. Baldaufin mukaan yhteiskunnan toimivuus ja vakaus sekä ilmastotietoisuus ovat nousseet vahvasti pinnalle erityisesti uuden sukupolven esiinmarssin myötä. Myllerrysten keskellä on kenties syytä olla huolissaan, mutta erityisesti on syytä tarttua toimeen. Baldauf panee uskonsa ihmisten väliseen kohtaamiseen: uutta syntyy siitä, että ihmiset kohtaavat uusia asioita ja käsittelevät niitä yhdessä. Tarvitsemme arvojen syvällistä miettimistä, viisautta, uskallusta kurkottaa uuteen, rakkautta, ja ennen kaikkea halua rakentaa ja vähemmän halua estää. Loppuun Baldauf lainasi Lauri Viitaa: ”Lienet eläin taikka puu, …kaikin soluin, sydämin: Usko, tahdo jotakin, niin se kerran tapahtuu!”
Professori emeritus Ilkka Niiniluoto tarkasteli esityksessään humanismin historiaa ja nykytilaa. Hän esitteli useita näkökulmia humanismiin, johtotähtenään Georg Henrik von Wrightin ajatukset. Hyvän ja pahan, vapauden, ja tiedon puun käsitteiden kautta Niiniluoto vei kuulijoitaan kohti humanismin moderneja haastajia: antihumanismi, posthumanismi sekä transhumanismi. Johtopäätöksenään Niiniluoto esitti, että kestävin humanismin muunnelma on sekulaari valistus vahvistettuna von Wrightin aikalaiskritiikillä. Oman tulkintani mukaan tällainen humanismi puolustaa ihmisen hyvää ja korostaa ihmisen arvoa ja arvokkuutta. Se epäilee moderniteettiin kuuluvaa tieteellis-teknisen sivilisaation, talouskasvun ja jatkuvan edistyksen ihailua. Se ei kuitenkaan hylkää järkeä, kirkasta ajattelua, ihmiskunnan toivona.
Lopuksi kuulimme Filosofian Akatemian perustajajäsenen Lauri Järvilehdon esityksen. Lauri muisteli ideaa yrityksen perustamisen takana (”Hei, perustetaan oma yliopisto!”) sekä sen osin kompuroivia ensiaskelia. Filosofian Akatemia tunnustaa yritysmaailman arvontuoton tärkeyden mutta kysyy samalla: mitä siellä alla on? Jokaisella ihmisellä ja yrityksellä on oma pohjansa, oma filosofiansa, jolta ponnistaa. Tämän pohtiminen on muutoksen avain. Filosofian kautta voimme päästä lähemmäs niitä ajatuksia ja arvoja, joiden varassa me ja yrityksemme toimivat.
Seminaarin juonsi entinen* Filosofian Akatemialainen, Joonas Pesonen. Joonaksen ilo, positiivisuus ja lämmin ihmisistä välittäminen kehystivät hienosti päivän kulkua. Lisäksi seminaaria säestivät animaatio- ja musiikkitaideteokset, joiden sävellykset ovat Filosofian Akatemian Alexandre Descargues’n ja animaatiot Irene Suosalon käsialaa. Taideteokset olivat vaikuttavia, kohottavia kokemuksia, jotka upeasti nostivat tilaisuuden hengen arjen yläpuolelle ja saivat ajatukset lentämään uusilla taajuuksilla. Kaiken kaikkiaan seminaari oli upea tapa juhlistaa Filosofian Akatemian ensimmäistä kymmentä vuotta. Olkoot seuraavat 10 vuottakin täynnä tiedettä, rakkautta ja vallankumousta – sekä tekemistä kädet savessa kohti parempaa työelämää ja suomalaista yhteiskuntaa!
* Päivän keskusteluissa, sekä myös Laurin esityksessä, mainittiin tosin usein, että ”kerran filosofianakatemialainen, aina filosofianakatemialainen”. Tässä viitattiin myös nettisivujemme ”Seikkailemassa” -osaan, jossa esitellään Filosofian Akatemialla aiemmin työskennelleitä, jotka ovat juuri nyt jossain muualla.
