7 avainta viisaampaan elämään

vinkkejä viisaampaan elämään blogi

Tässä kirjoituksessa uusi asiakkuuspäällikkömme Tiina Setälä jakaa lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi 90-vuotiaalta isoäidiltään oppimansa 7 ohjetta viisaampaan ja merkityksellisempään elämään.

Rakkaus-sana liitetään vahvasti ja ehkäpä surullisen yksipuolisesti romanttiseen rakkauteen, ja esimerkiksi näin ystävänpäivän tienoilla mieleen tuleva amerikkalainen Valentines Day -konsepti onkin voimakkaan romantisoitunut. Unohdamme näin ollen helposti, että rakkautta on olemassa paljon enemmän, kuin mitä voisi äkkiseltään kuvitella. Ystävällisyys tuntematonta ihmistä kohtaan kadulla tai pienikin toisen auttamisen ele on pohjimmiltaan rakkautta. Ytimessä on suhde ja vuorovaikutus toisen ihmisen tai elävän olennon kanssa. Se tuo elämään merkitystä ja syvyyttä sekä kokemuksen, että emme ole täällä aivan yksin. Suhteissa muiden ihmisten kanssa voimme oppia valtavasti itsestämme ja elämästä.

Erityisen mielenkiintoista on oppia heiltä, jotka ovat eläneet täällä kauan. Ystävyydestä tai rakkaudesta puhuessamme harvalle ehkä ensimmäisenä tulee mieleen lapsenlapsen ja isoäidin välinen suhde. Isoäidit, nuo mahtavat rautanaiset, ovat nähneet paljon elämää, erilaisia aikakausia, virtauksia, sotaa, rauhaa, hyviä ja huonoja aikoja.

Rakasta, ole armollinen, ole kiitollinen ja nauti pienistä asioista. Pidä kiinni rutiineista, luota elämään ja antaudu.

Omalla isoäidilläni on ihan erityinen kyky ymmärtää ihmistä. Alla 7 asiaa, jotka olen oppinut 90-vuotiaalta, ihmeellisen viisaalta isoäidiltäni.

1. Ihmissuhteet ovat elämän tärkein asia.
Perhe, ystävät, parisuhde, lapset. Tämä on elämässä kaikkein tärkeintä. Sosiaalisina olentoina haluamme olla yhteydessä muihin. On tärkeää muistaa pitää tiiviisti yhteyttä ystäviin, perheeseen, serkkuihin ja tuttuihin – juhlia synttäreitä, nimppareita, äitienpäiviä, kissanristiäisiä, käydä viinillä, kahvilla ja elokuvissa. Elämää on mukava jakaa toisten ihmisten kanssa. Ja esimerkiksi silloin, kun tulee se hetki, että yhteinen matka elämänkumppanin kanssa syystä tai toisesta loppuu, on laajempi tukiverkosto ihmisiä tarpeen.

2. Harjoita armollisuutta muita ja itseäsi kohtaan.
Ihmiset ovat herkkiä, hauraita ja epätäydellisiä. Toisinaan ihmiset tekevät virheitä tai asioita, jotka olisimme itse ehkä hoitaneet toisella tavalla. Silti kannattaa pitää kielen kannat kurissa ennen kuin lähtee tuomitsemaan ja hakea ymmärrystä toisen tilanteesta, motiiveista ja tarkoituksista. Keskustelemalla ja kohtaamalla toinen ihminen lempeästi monet solmut aukenevat. Itsekin välillä syyllistyy virhearviointeihin, ja niitä on hyvä osata pyytää anteeksi. Olemme kaikki vain ihmisiä, joten kannattaa kohdella toinen toistamme lempeästi. Voit huolehtia toisista, mutta syyllisyys ja liika tunnollisuus eivät ole hyvästä. Pidä lempeän lujasti kiinni myös omista rajoistasi.

3. Elämän pienet nautinnot ovat suuria.
Minulla on ollut isoäitini kanssa joskus iltaisin tapana filosofeerata maailman asioita. Filosofeeraushetkiimme on kuulunut oleellisena osana konjakki tai viski, jota olemme siemailleet hienoista, arvokkaista tsekkiläistyylisistä jälkiruokaviinilaseista, joiden yläosa on kauniin vihreä ja alaosa läpikuultava. ”Otetaanko hienoista laseista” olen pyytänyt usein. Kristallilaseja kilistäessä kuuluu aivan erityisen kaunis, pitkään soiva klangi. Niiden äärellä olen saanut kuulla monia seikkailuja isoäitini 1950-luvun opiskelijaelämästä, italialaisista maalareista, 50-luvun Helsingistä sekä ajan hengestä ja kulttuurista. Vihreiden lasien äärellä olen myös itse vuodattanut monet murheeni, ajatukseni ja pähkäilyni elämästä, ihmissuhteista, oikeasta ja väärästä. Jostain syystä kuitenkin mummin rauhoittavaa ääntä kuunnellessani ja hennon kynttilänvalon heijastuessa kristallilaseista eivät ongelmatkaan enää tunnu niin suurilta.

4. Älä ”vannehi”.
Tiedättekö, mitä on vannehtiminen? Se on sitä, kun jotain asiaa murehtii ja analysoi ylettömän kauan ilman, että pääsee mihinkään lopputulokseen. Samat murheet ja pelot pyörivät ajatuksissasi uudestaan ja uudestaan paisuen suhteettomiksi. Näin pään ympärille alkaa ikään kuin muodostua puristava vanne. Salakavalasti mieli huijaa sinua aiheuttamaan itsellesi kärsimystä. Alitajuinen olettamus on, että jos jotain asiaa murehtii riittävän kauan, niin se ratkeaa. Tämä ei valitettavasti toimi, sillä liika kehää kiertävä asioiden päässä pyörittely ei ole mitään muuta kuin kärsimystä. Jos jotain asiaa on jo mietitty hyvän aikaa, ja tuntuu ettei se ratkea, on syytä päästää ajatuksista irti. Vaikka kirjoittaa murheensa paperille. Älä rakenna kiristävää vannetta pääsi ympärille.

Luopumisen, antautumisen sekä elämään luottamisen taidot ovat tärkeitä. Elä siis hetkessä ja nauti kunkin pienen hetken tarjoamista asioista.

5. Pidä kiinni rutiineista.
Tarvitsemme rutiineja, ne tuovat rakennetta, turvallisuutta ja rytmitystä arkeen. Isoäidilläni on ollut tapana pelata illalla pasianssia ennen nukkumaanmenoa ja katsoa telkkarista Hercule Poirota. Rutiinit ovat tärkeitä niin lapsille kuin aikuisillekin, mutta arjen kiireessä varsinkin aikuisilla rutiinit saattavat unohtua. Kehomme ja mielemme kuitenkin pitävät tietynlaisesta säännöllisyydestä. Myös tutkimuksessa on todettu, että rutiinit helpottavat unensaantia illalla. Samoin hyvä ruokailurytmin pitäminen on tärkeää. Mummini on ollut myös hyvä muistuttamaan säännöllisestä syömisestä, etteivät asiat menisi mummini sanoin ”vinksalleen”.

6. Hyvä ruoka on elämän suola.
Elämä voi olla välillä raskasta, arkisen tylsää tai muuten vain turhauttavaa. Suuria riemun hetkiä tulee harvakseltaan ja pieniä pettymyksiä aika ajoin. Siksi on tärkeää vaalia elämän pieniä nautintoja siellä, missä se on mahdollista. Hyvä ruoka on erinomainen keino tähän.

7. Luota elämän virtaan.
Jokaiselle meistä tulee hetkiä, jolloin mietimme valintojamme. Millaista elämää eläisin, jos olisin tehnyt toisin? Isoäitinikin on pohtinut, miltä elämä näyttäisi, jos hän olisi jatkanut Ateneumin taideopintojen polulla ja harjoittanut ammattiaan pidemmälle. Olisiko hänestä voinut tulla vaikkapa kuuluisa tekstiilitaiteilija? Rakastuminen metsänhoitajaan kuitenkin vei mukanaan, ja isoäitini meni naimisiin, sai kolme lasta ja yhdeksän lapsenlasta. Elämä menee miten menee, ja kaikkea emme voi emmekä osaa suunnitella etukäteen. Yhden asian mummi on kuitenkin huomannut: ei kannata vastustaa tai yrittää kontrolloida asioita liikaa, siitä voi tulla vain suurempia ongelmia. Joidenkin asioiden ei ole tarkoitus tapahtua vaikka haluaisimme, mutta asioilla on aina tapana järjestyä. Luopumisen, antautumisen sekä elämään luottamisen taidot ovat tärkeitä. Elä siis hetkessä ja nauti kunkin pienen hetken tarjoamista asioista.

Rakasta, ole armollinen, ole kiitollinen ja nauti pienistä asioista. Pidä kiinni rutiineista, luota elämään ja antaudu. Ei mitään ihan kevyitä elämän eväitä. Kiitos kaikesta tästä viisaudesta ihanalle mummilleni ja rakkaalle ystävälleni.

Rakkaudella,
Tiina


Lue myös

Yhteisölliset metataidot blogisarja 1/5

Neljä työkalua tiimisi parempaan vuorovaikutukseen

Miia Järvilehto

Muutosrituaalit blogi

Muutos on luopumista

Sami Paju

Hajautetussa organisaatiossa työskentely ja johtaminen

Tämä valmennus tarjoaa työkalut menestyksellisen uuden työn tarpeisiin ja hajautetun organisaation toimintatapoihin.

Jalostus - kokeilu - draivi

Kohti itseohjautuvuutta

Itseorganisoituminen vaatii työntekijöiltä paljon erilaisia taitoja. Itsensä johtamisen taitojen lisäksi se edellyttää nk. yhteisöllisiä metataitoja, eli yhteisen työn tekemisen taitoja.