Muutos on luopumista

Muutosrituaalit blogi

Tässä kirjoituksessa kehitystoiminnan asiantuntijamme Sami Paju kertoo, miksi organisaatioiden muutosprosessit ovat usein vaikeita ja mitä hyötyä muutosrituaaleista voi olla.

Organisaatiomuutoksissa huomio kiinnittyy usein rakenteisiin, prosesseihin, hierarkkisiin valtasuhteisiin ja erilaisiin järjestelmiin. Harvoin puhutaan yksilönäkökulmasta, tai jos puhutaan, niin se rajoittuu lähinnä henkilöiden tehtävänkuviin ja raportointisuhteisiin kohdistuviin muutoksiin. Muutoksessa ihmistä käsitellään tyypillisesti koneen osana, joka viritetään toimimaan uudessa kohtaa ja vähän eri tavalla aiempaan nähden. Täysin rationaalista.

Miksi sitten muutokset ovat usein niin kivuliaita ja vaikeita prosesseja, joiden seurauksena organisaatiot saattavat lamaantua pitkäksikin aikaa?

Yksi mahdollinen selitys löytyy ihmisyyden unohtamisesta. Yksilöiden kohdalla saatetaan lähinnä miettiä koulutusten ja osaamisen kautta, mitä uusi organisaatio tarkoittaa. On kuitenkin kaksi muutosprosessia, jotka on käytävä alusta loppuun, jotta uusi organisaatio alkaa toimimaan kunnolla. Rakenteet, prosessit ja osaamisen päivittäminen ovat vain kolikon toinen puoli. Ihmisten henkilökohtainen psykologinen matka vanhasta uuteen on se toinen, huomattavasti vähemmälle huomiolle jäänyt osa. Jos tätä matkaa ei tehdä, vanha organisaatio jää helposti elämään virallisten kaavioiden ja kuvausten ulkopuolelle. Vanhoilta esimiehiltä käydään kysymässä neuvoja ja sosiaalisissa tilanteissa hakeudutaan entisten tiimikavereiden seuraan.

Yksikään organisaatiomuutos ei ole valmis, ennen kuin ihmiset ovat omaksuneet uuden organisaation edellyttämän roolin ja identiteetin

Ensimmäinen askel tällä matkalla on vanhasta luopuminen. Ennen uuden omaksumista on tehtävä selväksi, mille vanhan organisaation jäänteille ei ole enää jatkossa sijaa. Monelle tämä tarkoittaa luopumista asioista, jotka ovat tuoneet tukea, turvaa ja selkeyttä. Esimerkiksi perinteisistä hierarkkisista valtarakenteista siirtyminen kohti dynaamisempaa organisoitumista tarkoittaa monelle statuksen menettämistä. Tällaisen muutoksen vastustaminen ja vanhasta kynsin ja hampain kiinnipitäminen ovat osa itsesuojeluvaistoa ja muutoksen kohteena olevan ihmisen näkökulmasta täysin rationaalista toimintaa.

Miten sitten organisaatioissa voidaan tukea tätä ihmisten henkilökohtaista luopumisprosessia erilaisten muutosten edessä?

Ei ole olemassa ihmisyhteisöä tai kulttuuria, jossa ei olisi erilaisia rituaaleja elämän merkittäviin muutoskohtiin. Äkkiseltään katsottuna meille tutuissa rituaaleissa on lähinnä kyse jonkin asian juhlistamisesta. Esimerkiksi häissä juhlitaan hääparia ja toivotetaan heille onnea. Ylioppilasjuhlissa nostetaan malja juhlakalun saavutukselle.

Hautajaiset ovat ilmeisempi esimerkki rituaalista, jonka keskipisteenä on menetys ja luopuminen, mutta myös häitä ja valmistujaisia voidaan tarkastella tästä näkökulmasta. Avioliittoon vihkiminen on konkreettinen ja peruuttamaton hetki, jonka jälkeen avioparin odotetaan pysyvän uskollisina toisilleen. Tämä tarkoittaa luopumista muiden perään haikailusta. Ylioppilasjuhlat edustavat päätepistettä yhdelle elämänvaiheelle sekä luopumista tutuksi tulleesta yhteisöstä, rutiineista ja elämäntavasta.

Eri alkuasukasheimoissa on aikuistumisrituaaleja. Uusi status heimoyhteisössä on ilon asia, mutta samaan aikaan näillä rituaaleilla on toinen viesti: pojan tai tytön on kuoltava. Vanhaan identiteettiin ei ole paluuta. Uusi rooli ja uudet vastuut osana heimoyhteisöä tarkoittavat, että ovi viattomuudelle ja leikkisyydelle on sulkeutunut.

Vastaavasti yksikään organisaatiomuutos ei ole valmis, ennen kuin ihmiset ovat omaksuneet uuden organisaation edellyttämän roolin ja identiteetin.

Rituaalit ovat olleet osa ihmisyhteisöjä kymmenien tuhansien vuosien ajan. Niillä on merkitystä erilaisten henkilökohtaisten siirtymien edesauttamiseksi. Harvoin kuitenkaan näkee organisaatiomuutosta, jonka yhteydessä olisi tietoisesti luotu rituaaleja nimenomaan sillä tarkoituksella, että annetaan ihmisille mahdollisuus luopua vanhasta, jotta ylipäänsä voidaan mahdollistaa uuteen organisaatioon siirtyminen.

Joten olisiko seuraavan organisaatiomuutoksen kohdalla syytä harkita, miten tämä luopumisesta alkava siirtyminen kohti uutta roolia ja identiteettiä ei kompastuisi heti alkuunsa? Kannattaisiko esimerkiksi järjestää tilaisuus, jossa vanhalle organisaatiolle pidetään muistojuhla ja ihmiset pääsevät kertomaan omia tarinoitaan asioista niin kuin ne ennen olivat, mutta jotka tulevat nyt muuttumaan?

Aikaan ja paikkaan sidottu rituaali edustaa konkreettista päätepistettä vanhalle ja ensiaskelta uudelle, helpottaen edessä olevien muutosten toteutumista.

Luettavaa:

Bridges, W., & Bridges, S. (2017). Managing Transitions: Making the Most of Change (Revised 4th Edition). London: Nicholas Brealey Publishing.

Kursat Ozenc: Designing organizational rituals for creativity, community and resilience

Kursat Ozenc: How do you design a ritual?


Lue myös

vinkkejä viisaampaan elämään blogi

7 avainta viisaampaan elämään

Vieraskirjoittaja

Itseohjautuvuuden mittaaminen

Voiko itseohjautuvuutta mitata?

Tapani Riekki

Hajautetussa organisaatiossa työskentely ja johtaminen

Tämä valmennus tarjoaa työkalut menestyksellisen uuden työn tarpeisiin ja hajautetun organisaation toimintatapoihin.

Jalostus - kokeilu - draivi

Kohti itseohjautuvuutta

Itseorganisoituminen vaatii työntekijöiltä paljon erilaisia taitoja. Itsensä johtamisen taitojen lisäksi se edellyttää nk. yhteisöllisiä metataitoja, eli yhteisen työn tekemisen taitoja.