Koetko olevasi huono ihminen, jos et täytä työpäivääsi tekemisellä? Pitääkö jokaisella työtunnilla olla jokin tehtävä tai tarkoitus? Pitääkö koko ajan olla tekemässä jotakin? Tunnetko riittämättömyyttä, jos et pidä itseäsi kiireisenä? Ahkeruushan on hyve, josta palkitaan. Näin meille on opetettu.
Tunnetko riittämättömyyttä, jos et pidä itseäsi kiireisenä?
Kirjoitan tätä nyt etenkin ajattelua sekä luovaa ongelmanratkaisua vaativan tieto- ja asiantuntijatyön näkökulmasta. Sellaisen työn, jonka tehokkuutta ja vaikuttavuutta on vaikea numeerisesti mitata työn tekemisen hetkellä. Mikä on esimerkiksi tämän blogitekstin arvo? Sitä ei mitata lukijamäärällä vaan sillä, mikä vaikutus tekstillä on lukijan elämään.
Voisiko tällaisessa työssä olla arvoa myös sillä, että tietoisesti ja tarkoituksella ei tee mitään? Ja jos näin on, niin voisiko silloin myös paremmalla omallatunnolla irroittautua jatkuvan suorittamisen tarpeesta ja siitä illuusiosta, että kiireys on ahkeruutta, ahkeruus on aikaansaamista ja aikaansaaminen on vaikuttavuutta?
Tässä 7 perustelua sille, miksi luppoaika osana työaikaa voi itsessään tuottaa hyötyä:
- Luppoaika luo optionaalisuutta, eli mahdollisuuden tarttua uusiin ja yllättäviin tilaisuuksiin sekä mieleen juolahtaviin ideoihin silloin kun inspiraatio ja into on parhaimmillaan.
- Luppoajan varjeleminen auttaa osaltaan päästämään irti kiireen ja kuormituksen tunteesta.
- Kun kiire ja suorituspaine jäävät taka-alalle, on helpompaa olla läsnä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa muiden ihmisten kanssa. Kohtaamisista tulee merkityksellisempiä. Lisäksi on enemmän tilaa auttaa ja neuvoa muita ilman, että se lisää omaa kuormitusta ja ärsytystä.
- Koska luppoaika vähentää kiireen tunnetta, on sillä positiivinen vaikutus sekä työn laatuun että työturvallisuuteen: Kiire päällä tekee helpommin virheitä tarkkuutta vaativissa tehtävissä. On myös pienempi todennäköisyys kompuroida, kun läppäri ja kahvikuppi kädessä ei tarvitse juosta rappusia pitkin paikasta toiseen.
- Luppoaika antaa tilaa lukemiselle, kirjoittamiselle, ajattelulle, pohdiskelulle, reflektoinnille, ja metsän näkemiselle puilta. Tällä on suora vaikutus siihen, että pystyy tunnistamaan mikä oikeasti on tärkeää ja kohdistamaan omat rajalliset resurssit niihin asioihin.
- Ilman luppoaikaa on todella vaikea luoda, kokeilla ja kehittää mitään aidosti uutta. Usein parhaat oivallukset tulevat juuri silloin, kun on irrottautunut tekemisestä ja suoritusmoodista ja antanut tiedostamattomalle mielelle tilaa prosessoida asioita.
- Kiireettömyys ja mahdollisuus irrottautua suoritusmoodista antavat tilaa omasta fyysisestä, henkisestä ja kognitiivisesta suorituskyvystä huolehtimiselle. Kestävä perusta ja omasta “tuotantokoneistosta” huolehtiminen ovat edellytyksiä sille, että vaikuttavuus ja tuottavuus pysyvät kunnossa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Kannattaako uhrata seuraavia vuosia yhden lyhyen aikavälin projektin tuomien kiireiden vuoksi?
Toivon, että tämä lista auttaa sinua näkemään, että myös sillä voi olla arvoa ja hyötyä sekä työn että vaikuttavuuden kannalta, että ei täytä jokaista työtuntia jollakin tekemistä vaativalla asialla.
Olen vaihtelevalla menestyksellä yrittänyt opetella soveltamaan tätä “tekemättömyyden priorisointia” pyrkimällä siihen, että yhden työpäivän sisällä olisi enintään neljä tuntia suunniteltua, keskittymistä ja uppoutumista vaativaa tekemistä. Näin jää myös tilaa reagoida ad hoc pyyntöihin, hoitaa sähköpostit ja Teams-viestit, sekä olla läsnä kokouksissa ja muissa tapaamisissa. Mikäli sinulla on vastaavia käytänteitä tai rutiineja, joilla ylläpidät kiireettömyyden tunnetta ja rakennat työpäivien sisälle tilaa ilman välitöntä tehtävää tai tarkoitusta, kuulisin niistä mielelläni! Laita vaikka sähköpostia tai LinkedIn viestiä ja jutellaan!
