“Ajattele positiivisesti” on vaarallinen inspiraatiolause

Yksilöille suunnatusta ajattelu-ja tunnevalmennuksesta vastaava valmentajamme Iida Mäkikallio perustelee, miksi positiivisuus voi olla myös haitallista. Tämän lisäksi hän antaa kaksi vinkkiä, miten voimme käsitellä ajatuksiamme ja tunteitamme rakentavasti.

Ennen kuin siirryin psyykkisen valmentamisen pariin, toimin pitkään kilpaurheiluvalmentajana. Valmensin uimahyppyä eli lajia jossa kiikutaan 10 metriä korkeaan torniin ja tullaan sieltä alas erinäisin voltein ja kiertein. Mielenhallinta ja stressinsietokyky on treenattava huippuunsa. Mielikuvaharjoittelulla treenataan oikeita liikeratoja ja tehdään uskomaton määrä työtä omien pelkojen käsittelyssä. Mitä tehdään, kun mieleen putkahtaa kerta toisensa jälkeen ajatus, jota ei tahtoisi ajatella? Et saa unta viikkoihin koska mielessäsi pyörii simulaatio siitä, miten pääsi voisi osua kerrokseen etkä hyppäisi enää koskaan. Yrität työntää ajatuksen pois, mutta mitä kovemmin työnnät, sitä sinnikkäämmin se palaa takaisin. Seuraavana aamuna sinun on ilmestyttävä harjoituksiin tavalliseen tapaan ja tehtävä hyppy, jonka kanssa olet koko yön painiskellut.

Kuulostaako tutulta? Jokin ajatus tai tunne palaa kerta toisensa jälkeen etkä tunnu pääsevän siitä eroon. Mitä enemmän et haluaisi ajatella tai tuntea sitä, sitä enemmän se häiritsee. Tiedämme tutkimuksesta, että inhottavien ajatusten ja tunteiden tukahduttaminen aiheuttaa usein käänteisen reaktion, jolloin tunne tai ajatus toistuu entistä voimakkaampana ja useammin.*

Elämme etenkin sosiaalisen median kautta kulttuurissa, jossa vain positiivisten tunteiden ilmaiseminen on sopivaa. Instagram on pullollaan täydellisissä maisemissa otettuja joogakuvia joiden “captionit” muistuttavat: “Positive mind, positive life.” “Keep your face to the sunshine and you cannot see the shadow.” “Happiness is a choice.” “You are what you think.” Positiivisuus ja optimismi eivät missään nimessä ole huonoja asioita. Ne ovat itse asiassa yksiä tärkeimpiä voimavaroja matkalla merkitykselliseen elämään.

Ongelmalliseksi positiivisuuden liika korostaminen käy silloin, kun emme tee tilaa koko tunteiden kirjolle.

Negatiivisista tunteista tulee jälleen yksi epäonnistuminen lisää. Sen lisäksi, että koet epämiellyttävää tunnetta, esimerkiksi ahdistusta, siihen päälle koet, että olet huono ja epäonnistunut, koska sinulla ylipäätään on paha olla. “Eihän menestyvät, tarmokkaat ja onnelliset ihmiset ajattele ja tunne tällaista!” “Miksi ajattelen näin?” “Ahdistaa, että ahdistaa.” “Olenkohan vain kiittämätön paska? Miten voin olla ahdistunut, vaikka minullahan on kaikki niin hyvin?”

Ihmisillä, jotka eivät arvota tunteitaan huonoiksi tai hyviksi, kulkee mukavammin.

Tutkimuksessa**, jossa tarkasteltiin mindfulnessin (tietoisen tuomitsemattoman läsnäolon) yhteyttä ahdistuneisuushäiriöpotilaiden toimintakykyyn, huomattiin, että itseasiassa henkilön suhtautuminen tunteeseensa vaikutti toimintakykyyn enemmän kuin itse tunnekokemus. Henkilöillä, joiden oireet vaikuttivat vähiten heidän arkeensa ei ollut vähemmän ahdistusta, vaan he saivat matalat arvot muuttujassa “kokemuksen tuomitseminen”. Eli ihmisillä, jotka eivät arvota tunteitaan huonoiksi tai hyviksi, näyttää kulkevan mukavammin. Kun suhtautuminen tunteeseemme on negatiivinen, emme anna tunteelle tilaa kulkea lävitsemme. Käsittelemättömät tunteet eivät ole harmittomia. Kokemuksen välttely (experiental avoidance) on yhdistetty mm. korostuneeseen huolestuneisuuteen, masennukseen, matalaan työkykyyn, ahdistuneisuushäiriöihin ja matalampaan elämäntyytyväisyyteen***.

Epämiellyttävät tunteet kuuluvat ihmiskokemukseen. Mielemme luonteen vuoksi kaikkein etuoikeutetuin ja onnekkainkin ihmiselämä sisältää huomattavan määrän kipua. Kun koemme menetyksen, siitä seuraa surua. Kun koemme epäoikeudenmukaisuutta, siitä seuraa vihaa. Jos emme anna näille tunteille tilaa, turrutamme yhteyden myös positiivisiin tunteisiin. Pian mikään ei tunnu miltään ja menetämme kosketuksen siihen, mikä on meille arvokasta ja merkityksellistä.

Useimmat meistä eivät ole kotiympäristössään saaneet työkaluja ajatusten ja tunteiden rakentavaan käsittelyyn. Sen seurauksena toimimme tavoilla, jotka ovat harmillisia sekä itsellemme että muille. Tärkeimmät ensiaskeleet rakentavaan ajatusten- ja tunteidenkäsittelyyn ovat:

  1. Tilan ottaminen ajatuksille ja tunteille

Et ole sama asia kuin ajatuksesi ja tunteesi.

Sinun ei tarvitse tehdä, mitä ajatus sanoo eikä pelätä sitä, että jos ajattelit jotain ikävää, niin varmaan nostit juuri asian todennäköisyyttä käydä toteen. Se, että sinulla on nihkeä ajatus, ei tee sinusta pahaa tai huonoa ihmistä. Suhtaudu ajatuksiisi ja tunteisiisi uteliaisuudella. “Jaahas, huomaan, että minulla on ajatus, joka sanoo, että minun pitäisi pystyä tekemään tämä nopeammin.” “Huomaan, että minulla on ajatus, jonka mukaan olen surkea.” Tämä itsessään tuntuu jo hyvin eriltä kuin “Olen liian hidas” tai “Olen surkea”. Minäsi ei samalla tavalla ole kietoutunut siihen, mitä tunnet ja ajattelet. Kykenet pitämään ajatuksiasi “kevyemmin”, niissä on enemmän tilaa hengittää.

  1. Ajatusten ja tunteiden hyväksyminen

Kipu ja negatiiviset tunteet ja ajatukset ovat osa normaalia mielen toimintaa. Et ole epäonnistunut kokiessasi jotain epämiellyttävää. Voitko kokemuksen välttelyn sijaan hyväksyä, että “nyt koen tällaista” ja tunnustella, miltä se tuntuu?

Epämukavat tunteet eivät ole pahoja asioita. Kohtele niitä kuin viisasta ystävää: “Mitä kerrottavaa sinulla on minulle tänään?”

Lähteet: *Wegner & Zanakos (1993). Ironic processes in the mental control of mood and mood-related thought. Journal of Personality & Social Psychology. *Wenzlaff & Wegner (2000). Thought suppression. Annual review of psychology. *Feldner & Zvolensky (2003). Emotional avoidance: an experimental test of individual differences and response suppression using biological challenge. Behavior research and therapy. **Hoge et al. (2013). Mindfulness and self-compassion in generalized anxiety disorder: examining predictors of disability. ***Hayes, S. C. (2004). Acceptance and Commitment Therapy, Relational Frame Theory, and the Third Wave of Behavioral and Cognitive Therapies. Behavior Therapy.

Iida Mäkikallio

Kirjoittaja on Filosofian Akatemian valmentaja. Hänen erityisosaamistaan ovat mielen toiminta, innostuksen johtaminen ja henkilökohtainen kasvu.

Jatka lukemista

jakoa


Tutustu valmennuksiimme



Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi

Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi on teille räätälöity kokonaisuus. Kehittämistoimenpiteet suunnitellaan tarpeidenne mukaan ja prosessin etenemistä seurataan arviointityökalulla.
Lue lisää Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessista


Sisäisen motivaation johtamisen valmennus

Valmennus antaa esimiehille työkalut sisäisen motivaation johtamiseen. Se vie osallistujat johtajana kasvamisen polulle, jonka jälkeen he uskaltavat antaa ihmisilleen enemmän vapautta, vaatia kovempia tuloksia ja tarjota voimakkaamman merkityksen kokemuksen työn arjessa.
Lue lisää Sisäisen motivaation valmennuksesta
OTA YHTEYTTÄ

Tilaa blogimme ja kuule ensimmäisten joukossa työelämän muutoksista ja niihin liittyvistä ratkaisuista!