Osa suomalaisista nauttii etätyöstä, johon suuressa osassa organisaatioita on äkillisesti siirrytty. Samaan aikaan etätyöskentely asettaa kuitenkin monelle lähes kohtuuttomia vaatimuksia. Tietotyöstä on viime vuosina tullut jo valmiiksi entistä vaativampaa, ja etätyöskentely tässä maailmantilanteessa tuo siihen monelle meistä omat lisähaasteensa. On huolehdittava lapsista työn ohessa tai tultava toimeen yksinäisyyden ja muiden hankalien tunteiden kanssa. Osa kokee etätyöskentelyn myötä entistä suurempaa painetta ja paiskii töitä kovemmin kuin toimistolla ollessaan. “Eihän nyt työpäivän aikana voi ripustaa pyykkejä”, “On oltava koko ajan työpaikan chatissa paikalla, ettei pomo vain luule, että laiskottelen” -tyyppisiä ajatuksia pyörii näinä aikoina monen takaraivossa. Monet meistä ovat nyt entistä alttiimpia uupumukselle.
Itsensä johtaminen on itsemyötätuntoa
Kuten kollegani Frank Martela viime viikolla kirjoitti, itsensä johtamisen taidot korostuvat etä- ja itseohjautuvassa työskentelyssä entisestään. On pidettävä entistä kirkkaampana mielessä omat sekä tiimin tavoitteet, on osattava priorisoida omaa työtään, on huolehdittava riittävistä tauoista, on oltava systemaattinen tehtävänhallinnassa ja niin edelleen.
Nämä asiat eivät kuitenkaan yksin riitä. Oman työn johtaminen vaatii yhtä paljon itsemyötätuntoa kuin älykkäitä työtapoja ja selkeitä tavoitteita. Yksinkertaisesti määriteltynä itsemyötätunto tarkoittaa ystävällistä ja lämminhenkistä suhtautumista itseemme. Se tarkoittaa samanlaista suhtautumista itseemme, kuin mitä soisimme vaikkapa hyvälle ystävälle vastoinkäymisten hetkellä.*
Jotta emme uupuisi, meidän on hyväksyttävä, ettemme saa koko tehtävälistaa tyhjennettyä yhden työpäivän aikana. Meidän on annettava itsellemme anteeksi, jos pari tuntia työpäivästä oli tehotonta ajankäyttöä, kun lapsi itki ja huusi vieressä. Ja meidän on oltava valmiita priorisoimaan eli toisin sanoen karsimaan asioita pois – jatkuvasti ja enemmän kuin haluaisimme.
”Oman työn johtaminen vaatii yhtä paljon itsemyötätuntoa kuin älykkäitä työtapoja ja selkeitä tavoitteita.”
Kieltäydy lähtemästä lenkille
Antaessani yksilö-coachausta esihenkilöille ja työntekijöille huomaan, että meillä ihmisillä on usein tapana haalia liikaa – ja ennen kaikkea – keskenään ristiriitaisia tavoitteita itsellemme. Tavoitteiksi halutaan listata: uuden roolin haltuunotto ja muita saavutuksia työssä, lisää omaa aikaa arkeen, lisää kuntosalitreeniä arki-iltoihin, lisää aikaa perheen kanssa ja sivussa vielä hieman opintoja. Kuulostaako tutulta? Kuulostaako realistiselta? Kaikilla elämän osa-alueilla samaan aikaan menestyminen ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Kuten kollegani ja ystäväni Iida Mäkikallio on joskus todennut kirjoituksessaan: ”tasapainoiseen elämään pyrkiminen uuvuttaa”.
Jotta pysymme voimissamme tässä poikkeustilanteessa ja sen jälkeen, meidän on opittava jättämään asioita pois niin työssä kuin vapaa-ajalla. Asioille on sanottava ”ei”. Ja meidän on opittava olemaan tuntematta siitä syyllisyyttä. Toisille tämä on luontaisesti helpompaa kuin toisille. Ei:n sanominen hyvällä omallatunnolla muuttuu helpommaksi silloin, kun tunnemme omat rajamme ja tiedämme omat arvomme.
Omien rajojen ja arvojen kuunteleminen saattaa tarkoittaa työtehtävästä tai projektista kieltäytymistä, kun ylityötunnit paukkuvat jo valmiiksi. Se voi tarkoittaa, että emme lähde parhaan ystävän kanssa lenkille, kun olemme rättiväsyneitä ja kehomme kaipaa lepoa – vaikka lenkkeily olisikin ”terveellistä ja piristävää”. Tai se voi joskus jopa tarkoittaa, että emme soita illalla isoäidille, kun sosiaalisten kontaktien kiintiömme on yksinkertaisesti täysi istuttuamme koko päivän etäpalavereissa.
Priorisointi on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kuten coachattaviani, kannustaisin kuitenkin myös sinua – erityisesti tässä maailmantilanteessa – pohtimaan, minkä asian tekeminen huolella on sinulle juuri nyt elämässä kaikkein tärkeintä. Ja minkä elämän osa-alueen valitset sen vuoksi jättää tässä hetkessä vähemmälle huomiolle?
*Ronnie Grandell: https://www.itsemyotatunto.com/
