Gordon Ramsay on kiistämättä yksi televisiomaailman parhaista motivoinnin taitureista. Mutta mitä voimme oppia motivoinnista huippukokki Ramsaylta? Tutkija-valmentaja Santeri Lanér avaa kirjoituksessaan hauskalla Gordon Ramsay esimerkillään, mitkä vaikutukset ovat motivaation tuhoamisella ja vahvistamisella.
Vedän usein esiin kokkikortin kun tarvitsen valmennuksessa konkreettisia esimerkkejä. Jostain syystä kokit, keittiö ja ruoanlaitto toimivat kuin leppälastut savustimessa, kun puhutaan niinkin lennokkaista asioista kuin sisäisestä motivaatiosta, innostuksesta ja työstä kutsumuksena. Kokeista suosikkini on Gordon Ramsay. Gordon on nimittäin sekä motivaation totaalisen tuhoamisen että sen taivaallisen nostatuksen mestari. Gordonin käsittelyssä innostus on kuin kohokas, jota hän nostattaa ja latistaa miten itse haluaa. Ramsaylla on kaksi tv-ohjelmaa, jotka ovat tässä toistensa vastakohtia.
Hell’s Kitchen on kilpailu, jossa voittaja saa keittiömestarin paikan Gordonin ravintolaan. Kilpailun alussa nähdään joukko erittäin motivoituneita ja innokkaita nuoria kokkeja. Innostus ja motivaatio kuitenkin karisevat pian kun kilpailijat muuttuvat Ramsayn käsittelyssä kalpeiksi hermokimpuiksi. Ei ole harvinaista, että Gordon saa ohjelmassa haasteita nyrkkitappeluun, kirosanat lentävät ja turhautunut raivo kaikuu keittiön kaakeleista.
Katsojana helposti ajattelee, että ohjelma perustuu pahasuisen Gordonin kykyyn saada ihmiset raiteiltaan. Mutta myyvä tv-draama syntyy oikeasti siitä, että kokeilta viedään hyvin järjestelmällisesti kaikki sisäisen motivaation edellytykset. Tämä tapahtuu romuttamalla inhimilliset perustarpeet: vapaus (autonomia), virtaus (kompetenssi) ja vastuu (läheisyys ja merkityksellisyys).
”Gordonin käsittelyssä innostus on kuin kohokas, jota hän nostattaa ja latistaa miten itse haluaa.”
Ensin viedään vapaus. Kokit eivät koe enää voivansa hallita omaa tekemistään. Gordon vahtii ja valvoo aivan ihossa kiinni, että kaikki tehdään täsmälleen hänen tavallaan, pienintäkään virhettä tai sooloilua ei sallita. Tämä on häiritsevän loistava esimerkki äärimmilleen viedystä mikromanageroinnista.
Seuraavaksi viedään virtaus, eli kokemus siitä, että työt sujuvat ja omat taidot vastaavat vaatimustasoa. Reseptit ovat kohtuuttoman vaikeita, aikaa on vähän ja keskittyminen koetuksella. Lisäksi kulissien takana työtä ”sabotoidaan” muun muassa lyhentämällä esivalmisteluihin käytettävissä olevaa aikaa ilman varoitusta. Kilpailijoille ei anneta mitään mahdollisuuksia kokea onnistumista työssään.
Kolmanneksi romutetaan vastuu. Työstä viedään lähes kaikki läheisyyden ja merkityksellisyyden kokemukset. Gordonille ei kelpaa mikään mitä kokit valmistavat, eikä kiitosta juuri kuule. Päinvastoin, useimmiten kokkien yritykset onnistua työssään ovat Gordonin mielestä ”Barbien oksennusta” tai jotain vielä pahempaa. Lisäksi kilpakumppanit eivät voi luottaa edes toisiinsa muun muassa raadollisten pudostusäänestysten vuoksi. Ilman yhteisöä ja työn merkitystä kokit ovat hukassa.
Mitä tästä kaikesta seuraa: innokkaat ja motivoituneet kilpailijat romahtavat. Heidän hyvinvointinsa ja motivaationsa ytimessä olevat perustarpeensa ovat tiessään. Jäljelle jää stressaantuneita, ahdistuneita ja eksyksissä olevia ihmisraunioita.
Gordonin toisessa menestysohjelmassa, Kurjissa Kuppiloissa, toimitaan kuitenkin juuri päinvastoin. Siinä ahdistus käännetään innostukseksi. Tässä sarjassa innottomat, ahdistuneet ja usein vararikon partaalla olevat ravintoloitsijat autetaan löytämään oma intohimonsa ja innostuksensa uudestaan vahvistamalla juuri niitä samoja perustarpeita, jotka Hell’s Kitchenissä romutetaan.
Ohjelmassa muun muassa palautetaan vapauden kokemus muistuttamalla ravintoloitsijoille, miksi he alunperin ovat lähteneet alalle, ja miten he työtään oikeasti itse haluaisivat tehdä. Virtauksen eli aikaansaamisen ja osaamisen kokemukset palautetaan hyvin yksinkertaisella kikalla: karsimalla ja uudistamalla ruokalista. Samalla tuetaan osaamista, laitetaan puitteet ja työvälineet kuntoon ja hankitaan tarvittaessa ulkopuolista apua. Gordon esimerkiksi antaa usein oman kokkinsa ravintolaan joksikin aikaa avuksi. Viimeiseksi palautetaan työn merkityksellisyyden kokemus. Riitaisat välit asiakaskuntaan saadaan kuntoon, löydetään uudestaan ilo asiakkaiden palvelemisesta ja ylpeys yhteisellä porukalla tehdystä työstä. Ja mitä tästä seuraa? Ravintoloitsijat kokevat yks kaks hallitsevansa työnsä, tekevänsä sitä muiden iloksi ja olevansa itse oman ravintolansa ja tulevaisuutensa ohjaksissa. Työnilo, tuottavuus ja hyvinvointi seuraavat perässä.
Oli Gordon Ramsaysta — ja tämän värikkäästä kielenkäytöstä — mitä mieltä tahansa, hän on kieltämättä yksi televisiomaailman parhaista motivoinnin taitureista. Hän osaa viedä motivaation, mutta myös palauttaa sen. Ohjelmissa tämä tehdään hyvin yksinkertaisilla keinoilla. Itse asiassa me kaikki osaamme tehdä nämä molemmat. Meidän pitää vain valita, kumpaa haluamme tehdä.
Kumman sinä valitset tänään?
Santerin ajatuksia voi lukea lisää hänen omasta blogistaan TietoinenTyöelämä.fi
