Filosofian Akatemia Oy nimenä antaa helposti olettaa, että se, mitä asiantuntijamme tekevät organisaatioiden kehittämisen parissa, käsittelee jollakin tavalla filosofiaa. Tämä on sinänsä totta mutta ei välttämättä aivan ilmeisellä tavalla. Tässä tekstissä Peter Kenttä kirjoittaa filosofian määritelmästä ja siitä, miten filosofiaa hyödynnetään organisaatioiden kehittämisessä.
Kun tarkoitetaan filosofiaa, usein itse asiassa käytännössä puhutaan yleisesti tunnustetuista filosofeista kuten Kantista tai Aristotelesta. Tai sitten joidenkin filosofien filosofioista, jotka ovat ottaneet koulukuntamaisia ominaisuuksia ja jotka ovat usein tunnistettavissa -ismi tai -logia -päätteestään kuten pragmatismi tai fenomenologia. Tai sitten kyse on jostakin ongelmasta, jonka ympärillä filosofit pähkäilevät kuten etiikka ja hyvä yhteiskunta. Jos filosofian käsite määritellään näin, silloin varmasti yllättyy Filosofian Akatemian valmennuksissa, koska -ismit, -logiat, kuolleet filosofit sekä vaikeasti lausuttavat sanat lähinnä loistavat poissaolollaan. Silti voidaan sanoa, että Filosofian Akatemian lähestymistapa organisaatioiden kehittämiseen pyörii kiistämättä filosofian ympärillä. Tämä näkyy ehkä parhaiten mielen, tieteen ja muutoksen teemojen kautta.
Mieli
Päivittäisessä elämässä ja usein myös valmennuksissa ja työpajoissa voimme vaivattomasti puhua mm. ajatuksista, toiveista, odotuksista, peloista, reaktioista, rakkauksista ja persoonallisuuksista. Päivittäisessä käytössä nämä ja vastaavat sanat ovat niin ilmiselviä, ettei niitä tarvitse selittää tai jäädä pähkäilemään. Toisinaan on syytä raapaista pintaa syvemmältä, jolloin ihmisen mieli ja erinäiset uskomukset, tutkimustraditiot, -tulokset ja myös filosofiat tulevat vastaan alta aikayksikön.
”Kaikki tietävät, mitä hyvä tiede on, kunnes he eivät tiedäkään sitä.”
Mieleen (mind) liittyy paljon arkipäiväisiä ja usein lausumattomia uskomuksia kuten se, että mieli on aivoissa, se on passiivinen vastaanottaja, se ei ole muutettavissa, se on kuin sisäsyntyinen kone jne. Näistä uskomuksista tyypillinen esimerkki voisi olla: ”ihmisten ajattelua ei voi muuttaa, koska heidän ajatuksensa ovat heidän mielessään.” Tällaisia usein varsin rajoittavia väitteitä kuulee myös valmennuksissa ja työpajoissa, jolloin on syytä osata suunnistaa myös mielen maastossa.
Tiede
Kaikki tietävät, mitä hyvä tiede on, kunnes he eivät tiedäkään sitä. Monilla perinteisillä tieteen aloilla kuten fysiikassa ja lääketieteessä, joita kehitettiin vuosisatoja ennen merkittäviä ja tuntuvia menestystarinoita, hyvän tieteen kriteerit ovat tänä päivänä useimmille varsin itsestään selvät. Kysymykset siitä, mitä tehdään ja miten, sekä miten se liittyy aikaisempaan tietoon, eivät edellytä filosofista pohdintaa. Psykologiassa, sosiologiassa, historiassa, taloustieteissä ja ihmistieteissä yleisesti tilanne on toinen. Jo psykologian sisällä on useita eri ja osittain ristiriitaisia olettamia, jotka vaikuttavat tieteen tekoon ja näin ollen myös siihen, minkälaisia tuloksia tuotetaan. Esimerkiksi dialoginen psykologia, psykoterapia ja klassinen empiirinen psykologia eivät liity toisiinsa millään itsestään selvällä tavalla, muutoin kuin etuliitteellä ”psyko”.
Tilanne monimutkaistuu entisestään, kun otetaan kuvioon mukaan nuorempia tieteitä kuten kompleksisuustiede ja aivotutkimus, ja kun sekoitetaan tieteenaloja, kuten jo tänä päivänä monessa T&K-intensiivisessä yrityksessä ja yliopistossa tehdään. Yhdellä tieteen alalla toimiminen ei vaadi järin suurta filosofista ymmärrystä, mutta kuka enää tänä päivänä tai tulevaisuudessa pärjää vain yhden tieteenalan ymmärryksellä?
Muutos
Perinteinen tiede ponnistaa varsin yksinkertaisesta kysymyksestä: miten asiat ovat? Muutos on tässä kysymyksenasettelussa jäänyt taustalle. Luonnontieteellinen oletus on, että tietämällä, miten asiat ovat ja tulevat aina olemaan ja miksi, voidaan kyseistä tietoa soveltaa paikassa kuin paikassa asiantilan muuttamiseen. Kaikesta tämän ajattelutavan menestyksestä huolimatta se jättää pimentoon sellaiset arkipäiväiset nyanssit kuten ajoitus ja ajankohtaisuus, perustelut, paikalliset variaatiot ja erityiskysymykset, sekä teot ja vuorovaikutus ihmisten välillä. Uskaltaisin väittää, että nämä teemat ovat useimpien yritysten ja yritysjohtajien pöydällä. Muutosta ymmärrettäessä perinteinen filosofinen ymmärrys mielestä tai tieteestä ei pötki pitkälle. Muutoksen aikaansaaminen eri toimialoilla, eri ihmisten kanssa, eri ongelmien parissa ja eri syistä vaatii soveltamista ja kykyä liikkua eri tutkimusalueiden välillä sekä mielen syväkerroksissa. Ja tähän tarvitaan filosofiaa.
