Painotamme asiakkaillemme jatkuvasti, että se, minkälaista itseohjautuvuutta organisaation kannattaa tavoitella, riippuu monesta asiasta: mm. toimialan luonteesta ja organisaation strategiasta. Tekstissä Karoliina Jarenko perustelee, miksi yleistä ”itseohjautuva organisaatio” -käsitettä kuitenkin tarvitaan, ja toisaalta miksi organisaation ei tarvitse täyttää kaikkia sen kriteereitä – eikä välttämättä yhtäkään niistä.
Perttu Salovaara esitelmöi 1.10.2018 Filosofian Akatemian tutkijaseminaarissa aiheesta ”riisuttu organisaatio”. Pertun ote on vahvan tutkimuksellinen: hän pyrkii ymmärtämään maailmassa olevia ilmiöitä, analysoimaan niitä ja nostamaan esiin oppeja, jotka auttavat meitä luomaan parempaa maailmaa. (Menee muuten täysin yksiin Filosofian Akatemia Oy:n mission kanssa.) Kävimme seminaarissa kiivasta keskustelua, josta haluan jakaa kanssasi yhden ulottuvuuden.
”Itseohjautuva organisaatio” on hottistermi. Yli puolet vastaan tulevista johtajista ja työelämän kehittäjistä tuntuu ilmoittautuvan asiasta kiinnostuneeksi. Organisaation itseohjautuvuus liitetään kaikkeen aikamme hyvään ja kauniiseen: työn merkityksellisyyden kokemuksen vahvistumiseen, innovaatioihin, organisaation ketteryyteen ja uusiutumiskykyyn, tehokkuuteen, asiakastyytyväisyyden paranemiseen, digitalisaatioon ja what not.
Itseohjautuvaksi organisaatioksi ilmoittautuu yksi jos toinenkin. Kuitenkin nämä ”itseohjautuvat organisaatiot” ovat keskenään aivan eri näköisiä. Minkälainen organisaatio on itseohjautuva? Mitä kriteerejä pitää täyttää, jotta saa julistautua itseohjautuvaksi organisaatioksi?
Käytännöllisemmät ihmiset ovat tässä vaiheessa jo huomauttaneet, että se, minkälaista itseohjautuvuutta organisaation kannattaa tavoitella, riippuu toimialan luonteesta, strategiasta, työnkuvista ja työyhteisön jäsenistä. Tosimaailmalle ei siis ole relevanttia, onko organisaatio itseohjautuva jollain tietyllä tavalla, vaan sillä, onko organisaatio itseohjautuva itselleen sopivalla tavalla.
Tosimaailmalle ei ole relevanttia, onko organisaatio itseohjautuva jollain tietyllä tavalla, vaan sillä, onko organisaatio itseohjautuva itselleen sopivalla tavalla.
Herääkin kysymys: mihin kattokäsitettä tarvitaan? Miksi haluamme puhua itseohjautuvista organisaatioista? Miksi emme vain puhu työn merkityksellisyyden kokemuksen vahvistamisesta, päätöksenteon hajauttamisesta, komentoketjujen vähentämisestä ja innovaatioiden buustaamisesta? Miksi haluamme luoda tuollaisen entiteetin, ylimääräisen käsitehäkkyrän, joka kokoaa yhteen nämä kaikki erilliset asiat, mutta joka ei kuitenkaan vastaa mitään yksittäistä maailmassa olevaa ilmiötä tai otusta?
Ryhmämme tutkijat huomauttivat, että organisaatiotutkimuksessa puhutaan byrokraattisesta organisaatiosta. Byrokratian eli ”toimiston vallan” idea on se, että vallankäytön oikeutus perustuu organisaation rakenteisiin ja prosesseihin. (Byrokratia oli merkittävä parannus entiseen, jossa valtaa pystyi käyttämään mielensä mukaan, esimerkiksi jakamalla etuuksia sukulaisille ja kavereille.) Byrokraattisen organisaation ominaispiirteitä ovat selkeät – usein aika runsaat – hierarkiat ja komentoketjut.
Nyt esiin putkahtelee organisaatioita, jotka organisoituvat eri tavalla. Ne poistavat hierarkiatasoja tai luovat alusta asti mahdollisimman littanan organisaation. Jotta tutkijat pystyisivät tarttumaan tähän ilmiöön, heidän täytyy määritellä se jotenkin. Määrittelytyötä varten meidän on paikannettava joitain tälle uudelle organisaatiomallille ominaisia piirteitä ja pystyttävä vetämään jonkinlaisia rajoja siihen, milloin kutsumme organisaatiota tuon uuden mallin mukaiseksi ja milloin emme.
Tuota määrittelyä tehdään tällä hetkellä monessa paikassa, ja yksi niistä paikoista on Filosofian Akatemia Oy. Tulevina vuosina tulemme saamaan luettavaksemme monia julkaisuja, joissa tehtävää on lähestytty eri kulmista ja jotka kukin osaltaan auttavat meitä ymmärtämään, mistä oikein on kysymys, minkälaiset lainalaisuudet tuntuvat pätevän missäkin kontekstissa, ja minkälaiset toimintatavat näyttävät sopivan minkäkinlaisiin yhteyksiin.
Tätä kaikkea lukiessa on äärettömän tärkeää pitää mielessä se, ettei teidän organisaationne tarvitse täyttää ”itseohjautuvan organisaation” kaikkia kriteereitä – eikä itse asiassa välttämättä yhtäkään niistä. Teidän organisaationne kannattaa tavoitella juuri teille sopivaa tapaa olla itseohjautuva. Sitä ei mikään ideamaailman entiteetti pysty sanelemaan.
Pertun tuoreen e-kirjan ”Riisuttu organisaatio” voit ladata osoitteesta www.monikollinen.fi
