Miten päästä eroon vitkuttelusta ja aikaansaamattomuudesta työssä?

Jääkö tekeminen usein viime tinkaan? Ahdistutko aikaansaamattomuudesta työtehtävän tai –projektin aloittamisessa? Tässä blogitekstissä Tapani Riekki kertoo, mistä ilmiössä on kyse ja mikä siihen voi olla avuksi.

Hei, nimeni on Tapani ja olen prokrastinoija. Nuoruudessani en aina - tai no usein - saanut tehtyä soittoläksyjä ajallaan ja monesti kotitehtävien välttely sai nerokkaita itsepetoksen muotoja, joihin liittyi myös löytöretkiä aidan matalimman kohdan löytämiseen. Näin tapahtui, vaikka aiheet kiinnostivatkin. Välttelin ja lykkäsin, en saanut tartuttua tekemiseen. Täyteen kukoistukseen lykkääminen puhkesi väitöskirjan ja tutkimuksen parissa, ja muussakin työssä asia on toisinaan läsnä. Älä ymmärrä väärin - tiedän ja tiesin, että pitäisi, ja halusin, mutta kun ei.

Prokrastinaatio tarkoittaa, että tietää, että pitäisi tehdä, mutta ei saa tehtyä tai tekee jotain muuta – vaikka tämä voi myöhemmin kostautua. Tunnetasolla lykkäämisen kruunaa usein ahdistuksen tunne höystettynä häpeällä ja epäonnistumisen pelolla. Tämä johtaa usein siihen, että deadlineja vastaan juostaan viime hetkessä, tasaisemman, ja usein laadukkaamman, työtahdin sijaan. Pahimmillaan prokrastinointi johtaa tekemättömistä asioista muistuttavien ajatusten ja itse tekemisen välttelyyn, koska jo ajatuskin tekemättömyydestä ahdistaa. Pois silmistä, pois mielestä – noidankehä on valmis.

Prokrastinointi eli vitkuttelu ja lykkääminen on varsin yleistä. Esim. akateemisessa maailmassa 95% yliopisto-opiskelijoista ilmoittaa toisinaan prokrastinoivansa (laaja katsaus aiheesta tässä). Työelämässä ilmiö lienee harvinaisempi, kiitos nopeamman rytmin ja ulkoisen paineen, mutta myös tietotyöläisten parissa ilmiö on kokemukseni perusteella melko yleinen. Tosin se rajoittuu usein laajoihin projekteihin, etenkin kehittämisprojekteihin, joille on toisaalta vaikea löytää aikaa ja joilla ei ole selkeää ulkoista aikataulupainetta. Helppoja lääkkeitä prokrastinaatioon ei ole, mutta alla kaksi esimerkkiä, jotka voivat auttaa.

Pomodoro-menetelmällä voi selättää aloittamisen vaikeutta ja turhaa itseruoskintaa, joka yleensä vain syventää ahdistusta.

Pilkkominen ja tomaatit

Määritä itsellesi selkeät ja realistiset tavoitteet ja välietapit sekä palkitse aloittamisesta. Ajatus on melko yksinkertainen: suuremmat kokonaisuudet pilkotaan pieniksi osiksi, joiden osittaisestakin tekemisestä pitää kokea onnistumista ja saada pieni palkinto. Yksi paljon käytetty menetelmä on Pomodoro-tekniikka. Pomodorossa työskennellään esim. 25 minuutin intensiivisiä pätkiä kaikki muut häiriötekijät poissulkien. Tämän jälkeen pidetään pieni tauko ja toistetaan jakso joko samalla teemalla tai toisella. Muutaman tunnin jälkeen voidaan pitää pidempi tauko. Olennaista on, että jos et saa tehtyä, et saa, mutta yritit ja se riittää. Menetelmä saattaa tuntua hurjalta ja herättää negatiivisia ajatuksia: ”olen huono, jos saan tehtyä asiaa vain hetken” tai ”on säälittävää ’palkita’ itsensä tauoilla ja olla tyytyväinen, jos vain yrittää”. Mutta jos vaihtoehtona on se, että teemme jotain muuta emmekä ollenkaan kyseistä asiaa, pienikin tekeminen auttaa, etenkin jos se on säännöllistä. Menetelmällä voi selättää aloittamisen vaikeutta ja turhaa itseruoskintaa, joka yleensä vain syventää ahdistusta. Toisaalta menetelmä myös ohjaa tekemään asioita pitkällä aikavälillä sen sijaan, että juoksisimme deadlineja vastaan.

Sosiaalinen tuki

Se, että yhteisössä voi kertoa kärsivänsä prokrastinaatiosta tiettyyn tehtävään liittyen helpottaa ja vähentää häpeilyä ja ahdistusta. Parhaassa tapauksessa tämä tuo avuntarjoajia. Yksinkertaistaen: salille urheilemaan on helpompi raahautua, jos siitä sopii kaverin kanssa. Kerro kollegalle, mitä aiot tehdä ja millä aikataululla. Pyydä, että pidätte välitsekkauksia yhdessä, jolloin saat seurantaa sekä positiivista painetta tehdä tehtävän osavaiheittain – ja usein lisäksi positiivista palautetta ja uusia ideoita. Vaikka tsekkaukset olisivat vain lyhyitä tuokioita, ne luovat palautekehiä tekemiseen ja helpottavat tehtävään tarttumista. Myös sen tunnistaminen, että asioiden ei tarvitse olla viimeisteltyjä vaan vasta osavaiheita, voi helpottaa. Hyödynnä siis muita itsekontrollin apuna.

Lopuksi: mikä erottaa laiskan ja prokrastinoijan? Laiskaa tekemättömyys ei häiritsisi, mutta prokrastinoijaa se ahdistaa.

Tapani Riekki

Tapani Riekki on tutkijatohtori ja valmentaja, joka auttaa ihmisiä oivaltamaan mielen toimintaa. Ajatteluun, päätöksentekoon ja sosiaaliseen neurotieteeseen erikoistunut Tapani mittaa ja analysoi aivoja, koska haluaa auttaa ihmisiä pärjäämään paremmin elämässä.

Jatka lukemista

jakoa


Tutustu valmennuksiimme



Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi

Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi on teille räätälöity kokonaisuus. Kehittämistoimenpiteet suunnitellaan tarpeidenne mukaan ja prosessin etenemistä seurataan arviointityökalulla.
Lue lisää Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessista


Sisäisen motivaation johtamisen valmennus

Valmennus antaa esimiehille työkalut sisäisen motivaation johtamiseen. Se vie osallistujat johtajana kasvamisen polulle, jonka jälkeen he uskaltavat antaa ihmisilleen enemmän vapautta, vaatia kovempia tuloksia ja tarjota voimakkaamman merkityksen kokemuksen työn arjessa.
Lue lisää Sisäisen motivaation valmennuksesta
OTA YHTEYTTÄ

Tilaa blogimme ja kuule ensimmäisten joukossa työelämän muutoksista ja niihin liittyvistä ratkaisuista!