Monilla meistä kesälomat lähestyvät, ja pitkän kevään jälkeen edessä on odotettu lepo ja rentoutuminen. Tai ehkä odottamassa onkin mökin, terassin ja laiturin maalaaminen tai vanhempien auttaminen muutossa omakotitalosta kerrostalokaksioon. Oletko sinä pohtinut, millainen tekeminen sinua palauttaa? Kuinka usein pysähdyt miettimään, miten mielesi ja kehosi voivat, ja millaista tekemistä – tai tekemättömyyttä – ne juuri nyt tarvitsevat?
Oletko sinä pohtinut, millainen tekeminen sinua palauttaa? Kuinka usein pysähdyt miettimään, miten mielesi ja kehosi voivat, ja millaista tekemistä – tai tekemättömyyttä – ne juuri nyt tarvitsevat?
Itsemääräämisteorian mukaan meillä ihmisillä on kolme psykologista perustarvetta – autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus – joiden täyttyminen tuottaa meille hyvinvointia. Anniina Virtanen esittelee mainiossa ja käytännönläheisessä kirjassaan Psykologinen palautuminen (2021) niin kutsutun DRAMMA-mallin, joka sisältää näiden psykologisten perustarpeiden lisäksi kolme muuta palautumiseen ja hyvinvointiin tutkitusti vaikuttavaa seikkaa. Näitä ovat työstä irrottautuminen, rentoutuminen sekä merkityksellisyyden kokemus. Kun siis haluamme edistää palautumistamme, meidän kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että nämä tarpeet tulisivat tyydytetyiksi. Seuraavaksi kuvaan jokaista näistä lyhyesti.
Autonomia viittaa siihen, että meillä ihmisillä on sisäsyntyinen tarve kokea omaehtoisuutta. Lyhyesti sanottuna haluamme vaikuttaa omaan elämäämme. Onko meillä vaikutusvaltaa siihen, mitä ja milloin teemme tai olemme tekemättä? Tunnistammeko sen, mihin aidosti haluamme käyttää aikaamme ja mille on syytä sanoa ei? Osaammeko viestiä tästä myös muille ja asettaa tarvittaessa rajoja, jotka auttavat meitä toimimaan omien arvojemme mukaisesti?
Kyvykkyys viittaa meille ihmisille yhteiseen tarpeeseen kehittyä ja oppia sekä toisaalta kokea hallinnantunnetta. Hyvinvointiamme vahvistaa se, että meillä on sopivasti haastetta ja ponnistelua suhteessa omiin taitoihimme. Jos koemme jonkin asian taitoihimme ja resursseihimme nähden liian haastavaksi, seurauksena voi olla ahdistus ja liiallinen stressi. Jos taas emme saa tarpeeksi haastetta ja kehittymisen kokemusta, tuppaamme tylsistymään. Voitkin pohtia, koetko elämässäsi riittävää hallinnantunnetta. Entä kuuluuko vapaa-aikaasi myös asioita, joissa pääset kehittymään tai oppimaan jotakin uutta?
Yhteenkuuluvuus tarkoittaa sitä, että meillä on tarve kokea yhteyttä muihin ihmisiin. Olemme sosiaalisia eläimiä, ja hyvinvointimme kannalta on tärkeää, että koemme olevamme ”osa laumaa” – haluamme tulla hyväksytyiksi ja arvostetuiksi sekä kokea läheisyyttä toisiin. Niinpä on hyvä pysähtyä välillä pohtimaan, onko meillä elämässämme tarpeeksi merkityksellisiä ihmissuhteita ja kuinka voimme vaalia näitä myös jatkossa. Entä onko elämässämme jokin ihmissuhde, jonka huomaamme olevan hyvinvointimme kannalta haitallinen?
Jäävätkö työasiat helposti pyörimään mieleen vielä iltaisinkin, vai onko työstä vapaalle siirtyminen helppoa?
Työstä irrottautuminen: Mitä keinoja sinulla on irrottautua (psykologisesti) työstäsi vapaa-ajalla? Jäävätkö työasiat helposti pyörimään mieleen vielä iltaisinkin, vai onko työstä vapaalle siirtyminen helppoa? Virtanen (2021) tarjoaa työn ja vapaa-ajan välisten rajojen vetämiseen muutamia käytännön vinkkejä, joihin suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa. Työstä irrottautumista voi helpottaa esimerkiksi jokin päivittäinen rituaali vapaalle vaihtamiseen (tämän tärkeys korostuu etätyössä, jossa paikka ei fyysisesti vaihdu), tai kognitiivisesta psykoterapiasta peräisin oleva huolihetki, jossa mielessä pyörivät (työ)huolet kirjataan ylös paperille, jolloin niitä ei tarvitse jatkuvasti pyöritellä mielessä (lue lisää esimerkiksi täältä).
Rentoutuminen: Mikä on suhtautumisesi lepoon? Tunnistatko, milloin kehosi ja mielesi tarvitsevat lepoa? Ja ennen kaikkea: onko sinun helppoa sallia lepo itsellesi? On hyvä myös huomioida, että se, mitä mieli tarvitsee palautuakseen, ei aina ole sama kuin mitä keho tarvitsee – ja toisin päin (Virtanen, 2021). Esimerkiksi jos takana on kovin stressaava päivä tai viikko, niin houkutuksena saattaa olla rankka fyysinen treeni, joka kyllä auttaa ajatusten saamisessa muualle mutta itse asiassa kuormittaa jo stressireaktion rasittamaa kehoa entisestään. Ehkä tässä tilanteessa parempi palautumiskeino olisikin kevyempi kävelylenkki? Tai jos oma työ on kovin sosiaalista ja huomaa, että se kuormittaa, ehkä voi ystävien tapaamisen sijaan välillä ottaa aikaa itsekseen olemiseen. On siis hyvä opetella tunnistamaan kuormituksen merkkejä omassa kehossa ja mielessä sekä pohtia, millainen tekeminen on itselle palauttavaa.
Merkityksellisyys: Mikä meille on elämässä merkityksellistä ja tärkeää? Kuuluuko vapaa-aikaamme asioita, jotka tuntuvat meistä mielekkäiltä ja merkityksellisiltä? Omaa merkityksellisyyden kokemusta voi tarkastella esimerkiksi pohtimalla omia arvojaan: mitkä ovat minulle tärkeimmät arvot, ja miten ne näkyvät elämässäni ja päivittäisissä valinnoissani konkreettisesti? Joudumme jatkuvasti pohtimaan ja priorisoimaan arvojamme myös uudelleen.
Kiinnittämällä huomiota edellä mainittuihin tarpeisiin voimme tutkitusti lisätä hyvinvointiamme ja palautumisen kokemustamme – niin lomien aikana kuin arjessa. Kannustan erityisen lämpimästi pohtimaan näistä jälkimmäistä. Vaikka loma tekee hyvää, niin arki on lopulta se, josta hyvinvointimme suurimmaksi osaksi koostuu.
