Henkilö istuu terapeutin vastaanotolla ja puhuu kielteisistä ulkonäköönsä liittyvistä ajatuksista. Terapeutti pyytää häntä ottamaan peilin käteensä ja kuvailemaan, mitä peilissä näkyy. Henkilö alkaa kiusaantuneen naurahduksen jälkeen luettelemaan hitaasti: ”No, aika luisevat hartiat…” ”Ohuet hiukset, iho kiiltää.” Terapeutti kuuntelee hetken ja pyytää henkilöä seuraavaksi kuvailemaan näkemäänsä täysin neutraalisti, ilman negatiivista tai positiivista ilmausta. Henkilö miettii hetken ja aloittaa: ”Nainen, jolla on ruskeat, olkapäille asti olevat hiukset.” ”Vihreät silmät.” Vähitellen kuvaukset muuttuvat jopa hieman positiivissävytteisiksi: ”No, jotkut sanovat että hänellä on kuulas iho.”
Meillä kaikilla on omat uskomuksemme itsestämme, muista ihmisistä ja koko ympäröivästä maailmasta. Ne ovat syntyneet usein jo varhaisessa iässä ja vahvistuneet elämän myötä. Uskomukset voivat olla rajoittavia, neutraaleja tai mahdollistavia. Ne koskevat niin ympäristöämme, käyttäytymistämme, taitojamme kuin omaa itseämme. Uskomukset ovat todellisuutta kuvaavia yleistyksiä, yksilöllisiä tapojamme nähdä asioita. Ne ovat meidän mielissämme totuudeksi muodostuneita käsityksiä. Uskomukset palvelevat meitä siten, että ne auttavat meitä yksinkertaistamaan ja jäsentämään maailmaa.*
Hukkaamme potentiaalia
Kääntöpuolena on se, että ymmärryksemme maailmasta on aina osittainen: havaitsemme vain siivun todellisuudesta.** Porskutamme arjessa menemään kyseenalaistamatta uskomuksiamme. Heikki saattaa ajatella, että ”en voi kertoa pomolleni haluavani esimiestehtäviin, koska en pärjäisi niissä, olen liian hiljainen”. Tosiasiassa Heikin hiljaisuus voi olla juuri se, mikä tekisi hänestä erinomaisen esimiehen. Heikin mahdollistava uskomus voisi olla: “Hiljaisuuteni antaa tilaa. Olen tarkka kuuntelija, tuon levollisuutta ja saan muut loistamaan.”
Rajoittavat uskomukset itsestämme estävät meitä tavoittelemasta haluamiamme asioita ja hyödyntämästä meissä piilevää potentiaalia. Uskomuksemme toisista ihmisistä heijastuvat suoraan siihen, miten vuorovaikutamme ja toimimme heidän kanssaan. Ajatteleeko esimies, että ihmiset ovat pohjimmiltaan ahkeria ja tekevät lähtökohtaisesti parhaansa, vai että he ovat laiskoja ja luistavat tehtävistään heti tilaisuuden tullen?
Omiin uskomuksiin pureutuminen avaa mahdollisuuden uudenlaiseen todellisuuteen.
Tiedostaminen on ensiaskel muutokselle
Omiin uskomuksiin pureutuminen avaa mahdollisuuden uudenlaiseen todellisuuteen. Kun on paikantanut rajoittavan uskomuksensa, voi valita, haluaako antaa sen määrittää elämäänsä. Vai olisiko kenties olemassa jokin toinen tapa nähdä todellisuus – sellainen, joka veisi meitä eteenpäin?
Jotta ihmisen täysi potentiaali saadaan käyttöön, hänen on tiedostettava sitä rajoittavat tekijät. Vain tällä tavoin syntyy mahdollisuus muuttaa ajattelua ja sitä kautta toimintaa. Parhaassa tapauksessa organisaatiossa on kulttuuri, jossa kollegat ”peilaavat” toisiaan jatkuvasti. Tiimissä on ok pysähtyä kysymään, mihin tiimikaverin sanoittama “itsestään selvä” olettamus oikeastaan perustuu.
Milloin sinä olet viimeksi katsonut itseäsi peilistä ja kokeillut kuvailla näkemääsi uusilla sanoilla? Milloin olet viimeksi pidellyt peiliä kollegallesi?
Lähteet:
*www.mielenterveystalo.fi
**Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito (2011)
