Onko ylhäältä alas ideoitu ja johdettu strategia liian hidas? Pohjautuuko se turhan usein rajattuun tai muuten puutteelliseen näkökulmaan organisaatiosta ja sen toimintaympäristöstä? Vaihtoehtona perinteiselle strategiatyölle Sami Paju esittää emergenssiin perustuvan lähestymistavan, jossa strategiset päätökset ja toimenpiteet nousevat esiin eri puolilta organisaatiota ja eri näkökulmista. Samalla myös näiden omistajuudesta ja toimeenpanosta tulee hajautetumpaa.
Karoliina Jarenko on kirjoittanut aikaisemmin siitä, miten itseohjautuvuuden toteutumisen organisaatioissa voi nähdä jatkumona: toisessa ääripäässä, jossa itseohjautuvuus on minimissään, töitä tehdään aivot narikassa. Jatkumon toisessa päässä on tilanne, jossa organisaatiolla on emergentti strategia. Eli muodollista ylhäältä alas luotua ja jalkautettavaa strategiaa ei ole.
Emergenssillä tarkoitetaan kompleksisuustieteessä sitä, että asia ilmaantuu tai nousee esiin systeemistä itsestään, sen sisällä tapahtuvan vuorovaikutuksen seurauksena. Usein on mahdotonta tietää tarkalleen, miten tämä ilmaantuminen tapahtuu. Emergentti ilmiö voidaan nähdä systeemin toiminnan tuloksena, mutta se, miten systeemi on saanut sen aikaan, pysyy hämärän peitossa.
Kirjoitin aikaisemmassa blogitekstissä siitä, miten muodolliset organisaatiorakenteet ovat usein kykenemättömiä kohtaamaan ympärillä olevan maailman monimuotoisuutta. Sen sijaan, että lähestyisimme jotakin ilmiötä sen omilla ehdoilla, yritämme nopeasti ja usein väkivaltaisesti pakottaa ilmiön johonkin tiettyyn organisaatiorakenteestamme löytyvään kategoriaan. Tämä on täysin päinvastainen lähestymistapa verrattuna emergenssiin, jossa antaisimme näiden kategorioiden ja muiden tarvittavien rakenteiden nousta esiin vastaamaan toimintaympäristöä.
Tänä päivänä ylhäältä alas johdettu strategia ja muodolliset organisaatiorakenteet ovat puutteellisia käsittelemään sitä monimuotoisuutta ja muutosnopeutta, joka toimintaympäristössä vallitsee.
Strategiat ideoidaan perinteisesti muodollisen organisaatiohierarkian huipulla, josta niitä sitten lähdetään valuttamaan alaspäin tavoitteiden, mittareiden ja suunnitelmien muodossa. Käytännössä tämä tapahtuu hyödyntäen vallitsevia rakenteita ja kategorioita. Joskus harvoin huomataan, että tarvitaan kokonaan uusi organisaatiorakenne, kuten aikoinaan IT-funktio tietotekniikan yleistyessä, vastaamaan johonkin ympäröivän maailman ilmiöön.
Tänä päivänä sekä ylhäältä alas johdettu strategia että muodolliset organisaatiorakenteet ovat kuitenkin usein puutteellisia käsittelemään sitä monimuotoisuutta ja muutosnopeutta, joka toimintaympäristössä vallitsee. Yhtenä ratkaisuna on keskittyä emergenssin mahdollistamiseen, jotta tilanteenmukaisille strategisille toimenpiteille ja päätöksille annetaan mahdollisuus ilmaantua silloin, kun niitä tarvitaan, ja ottamalla huomioon koko organisaatiossa vallitseva monimuotoisuus.
Käytännössä tämä on saavutettavissa esimerkiksi Open Space -menetelmän avulla: luodaan tila, jonne ihmiset voivat vapaaehtoisesti tulla keskustelemaan organisaation suunnasta ja tarvittavista toimenpiteistä sinne pääsemiseksi. Agendaa ei pakoteta, kunhan keskustelu pyörii organisaation tulevaisuudelle tärkeiden aiheiden ympärillä. Tarkemmat aiheet tulevat osallistujilta itseltään. Näin mahdollistetaan monimuotoisuutta ja lukuisten erilaisten näkökulmien esilletuomista.
Filosofian Akatemialla tällaisia Open Space -päiviä on muutama vuodessa. Ne eivät rajoitu pelkästään keskusteluun, vaan niiden aikana tehdään jo käytännön toimenpiteitä tärkeiksi havaittujen asioiden edistämiseksi. Strukturoitu ja aikataulutettu päivä johtaa tehokkaaseen toimintaan. Edellisen Open Space -päivän aikana tuotiin esiin toistakymmentä kehitysehdotusta, jotka otettiin välittömästi kokeiluun. Näiden lisäksi syntyi kymmeniä muita toimenpiteitä jatkotyöstöä varten sekä sivukaupalla dokumentaatiota keskusteluista ja asioista, joita ihmiset pitivät tärkeinä ja huomionarvoisina.
Strategian jalkauttaminen alkaa olla vanhentunut käsite. Jos ihmisille eri puolilla organisaatiota annetaan mahdollisuus osallistua strategisiin keskusteluihin ja ottaa itse vastuuta ja omistajuutta toimenpiteiden edistämisestä, ei ole mitään, mitä jalkauttaa.
