Mitä johtajuus on ja miksi sitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan? Kirjoituksessa Karoliina Jarenko avaa johtajuuden merkitystä itseohjautuvassa organisaatiossa.
Työelämän kehittäjien kohistessa itseohjautuvuudesta ja maalatessa ihannoivia kuvia esimiehettömistä organisaatioista tulee johtajuudesta puhumisesta vaikeaa. Ihan jo tuon sanankin mainitseminen saa aikaan silmien pyörittelyä ja pään pudistelua: jaahas, tuo on noita konservatiiveja, jotka eivät ymmärrä maailman muuttumisesta mitään, pitävät vain kiinni omasta statuksestaan kynsin hampain. Olen eri mieltä.
Minusta johtajuutta tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan.
Maailma muuttuu hurjaa vauhtia emmekä mielestäni ole läheskään tarpeeksi edes ymmärtäneet, miten paljon se tulee muuttumaan tulevien vuosien teknologisten läpimurtojen myötä. Elämme uuden ajan äärellä. Tulevaisuus on tuntematon ja sitä kautta hieman pelottava. Mahdollisuuksien runsaus lamaannuttava.
Vaihtoehtojen loputtomuuden edessä tarvitaan valinta, suunta. Merkitys. Määränpää ja uskottava suunnitelma sinne pääsemiseksi.
Johtajuutta ei ole asioiden organisoiminen. Johtajuutta ei ole asioiden vahtiminen. Johtajuus on kykyä saada joukko ihmisiä liikkumaan samaan suuntaan.
Yksi toimitusjohtajaidoleistani Kimmo Kedonpää Pipelife Finlandista on kiteyttänyt asian seuraavasti:
”Johtajan tehtävä on nähdä määränpää, maalata matkasta sellainen kuva, jolle kaikki haluavat mukaan – ja pysyä sitten pois ammattilaisten tieltä.”
-Siinäpä tuli itseohjautuvuudenkin rooli mainittua.
Johtajuutta ei ole asioiden organisoiminen. Johtajuutta ei ole asioiden vahtiminen. Johtajuus on kykyä saada joukko ihmisiä liikkumaan samaan suuntaan.
Nyt tullaan kiinnostavaan kohtaan.
Tämän johtajuuden ei tarvitse kummuta saati manifestoitua yhdessä ihmisessä. Johtajuus voi olla jaettua.
Silloin kun tekemisen merkitys, päämäärä, tavoite on aidosti jokaiselle mukana olevalle ihmiselle henkilökohtaisesti merkityksellinen, liikkuvat ihmiset omaehtoisesti samaan suuntaan. Silloin kun tavoitteen saavuttamisen keinot on yhdessä luotu ja yhdessä sisäistetty, toteutetaan niitä yhdessä ilman asioiden vahtimista. Suunta ja tekemisen pelisäännöt ikään kuin leijailevat työtilan käytävillä, manifestoituvat jokaisen ihmisen tekemisessä autenttisesti. Johtajuus on jaettua.
Käytännössä on usein niin, että kun organisaatiossa on vuosikymmeniä harjoitettu autoritäärisempää johtamista ja esimiesten tehtävä on ollut manageroida asioita, ovat ihmiset tottuneet enemmän tai vähemmän reaktiivisesti tai jopa passiivisesti toteuttamaan tehtäviään. Käytännössä usein tarvitaan yksi tai harvoja, jotka luovat suunnan ja ainakin alustavan suunnitelman sinne pääsemiseksi. Jotta tästä pisteestä päästään kohti jaetumpaa johtajuutta, opetellaan askel askeleelta uutta kulttuuria ja uusia toimintatapoja, jotka lisäävät ihmisten vaikutusmahdollisuuksia ja kannustavat ottamaan asiat omakseen.
Siitä se itseohjautuvuuskin sitten kumpuaa.
