17-vuotias Vili Ikonen oli kolmen päivän ajan tutustumassa työelämään Filosofian Akatemiassa. Vuoden ensimmäinen vieraskynäkirjoitus käsittelee nuoren lukiolaisen odotuksia työelämästä sekä intohimon löytämisen tärkeyttä.
Nuorena ihmisenä, joka on vasta lähtemässä koulumaailmasta niin sanottuun ”oikeaan maailmaan”, on tärkeä tunnistaa ja ajatella mitä työltäni haluan, sillä minulla on kaikki ovet ja väylät auki rakentamaan unelmieni elämä. Olen tässä pähkäilyssä päätynyt, että intohimoni seuraaminen on korkein prioriteetti tulevaisuuden työssäni. Tähän päätökseen päädyin kuuluisan filosofisen lausahduksen perusteella. Friedrich Nietzsche julisti kirjassaan Näin puhui Zarathustra Jumalan kuolleeksi. Minulle tämä lause merkitsi filosofisen ajatteluni kehityksessä sitä, että on puutteellista hyväksyä tarkoitusta elämälleni ulkoapäin annettuna, esimerkiksi ideologiasta, vaan tarkoitukseni tulisi kummuta sisältä päin.
Sisältä kumpuava intohimoni on siis yhteen korreloitunut elämäni tarkoituksen kanssa. Tarkoitukseni on intohimoni. Uskallan siis väittää, että tässä on vastaus Alber Camuksen ainoaan todelliseen filosofiseen ongelmaan, itsemurhaan. Tiivistettynä työelämäni unelma on seurata intohimoani ja päästä mahdollisimman täyttävästi toteuttamaan sitä, mitä ikinä se milloin onkin.
”Sisältä kumpuava intohimoni on siis yhteen korreloitunut elämäni tarkoituksen kanssa. Tarkoitukseni on intohimoni.”
Samalla en voi kuin arvella, millainen työelämä on sinne astuessani. Teknologinen singulariteetti on käsite tulevaisuudentutkimuksen piirissä, jossa teknologian kehitys saavuttaa tekoälyn keksimisen. Tämän keksinnön jälkeen tulevaisuuden suunta on tunnistamaton ihmisille, jotka ovat eläneet ennen kyseistä tapahtumaa. Voidaan silti tehdä veikkauksia jo nyt alkaneen automatisoidun koneellistumisen pohjalta.
Tulevaisuudessa koneet tekevät merkittävän osan ihmisen rutiininomaisista töistä. On järjen vastaista ajatella, että älykkäiden koneiden aikana kukaan työnantaja haluaisi palkata ihmisiä, kun on mahdollista ottaa robotti, joka ei halua oikeuksia, eikä palkkaa. Vain energialähteen ja ajoittaisen korjauksen sekä päivittämisen.
Katoavilla aloilla työskentelevien ihmisten päiviin tulee saada uutta täytettä, uutta työtä. Asiat mitä älykkäät robotit eivät pysty tekemään on luovuutta, inhimillistä kohtaamista ja ongelmanratkaisua vaativia asioita, kuten talonmiehen tai lastentarhanopettajan työt. Tieteellinen tutkimus, humanistiset alat ja taiteellinen työ tulevat nousemaan uudelle pylväälle ihmiskunnan kulttuurissa ja toivon, että satojen vuosien päästä tätä hetkeä meidän historiassa voitaisiin kutsua toisena renessanssina. Aikakautena, jolloin luotiin uutta teknologista muutosta, joka mahdollisti täysin uusien ulottuvuuksien ja alojen syntymisen. Sekä tieteellistä ja taiteellista harppausta kohti uudenlaista ja paremmin toimivampaa kulttuuria.
Oloni ihmiskunnan tulevaisuudesta on kovin kaksinainen. Ihmiskunnalla tulee olemaan tekniikka luoda mahdollinen utopia tai dystopia riippuen, miten yksilöiden intohimolla luomia keksintöjä käytetään. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma: omasta elämästäni kykenen rakentamaan haluamani, muistaen mielessäni tarkoitukseni, intohimoni ja suuren työmäärän tärkeyden.
– Vili Ikonen
Vili on Riihimäen lukion 2. vuoden opiskelija, joka oli Filosofian Akatemiassa tutustumassa työelämään. Häntä kiehtoo itämainen filosofia ja tulevaisuudentutkimus.
