Työelämämme arvot estävät meitä ratkaisemasta yhteiskunnallisia ongelmia

PERHE, TYÖ & YHTEISKUNTA
Kuva: Jessica Rockowitz/Unsplash

Kuinka luoda tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi työelämä, ja mikä ratkaisuksi perheen ja työn yhdistämiseen ja ilmastonmuutokseen? Oikeudenmukaisuutta tutkiva valmentajamme Reima Launonen kirjoittaa käsillämme olevista yhteiskunnallisista haasteista ja siitä, miksi näihin vaikuttaminen edellyttää muutoksia työelämässämme.

Kuuntele blogiteksti täältä.

Työelämämme rytmi ja sen korostamat arvot eivät palvele enemmistöä. Tämä on iso ristiriita etenkin, kun elämme demokraattisessa yhteiskunnassa. Työllä on suuri vaikutus ihmisten elämään ja sen yhteiskunnallinen merkitys on suunnaton. Työelämää kehittämällä voimme myös vaikuttaa yhteiskuntaamme koskeviin isoihin kysymyksiin.

Tänä syksynä on puhuttu paljon kahdesta suuresta haasteesta, jotka uhkaavat hyvinvointiamme tulevaisuudessa. Nämä haasteet ovat syntyvyyden lasku ja ilmastonmuutos. Molempiin vaikuttaminen edellyttää muutoksia työelämäämme. Nämä muutokset vaativat työhön liittyvien arvojen uudelleenmäärittelyä, joka auttaisi meitä myös säätämään työelämämme rytmin inhimillisemmälle taajuudelle.

Syksyllä nousi suuri kohu siitä, että syntyvyys Suomessa näyttää heikkenevän nopeammin kuin osattiin odottaa. Väkilukumme uhkaa kääntyä laskuun jo vuonna 2035, mikä nosti esille tutut uhkakuvat huoltosuhteen heikkenemisestä, joka uhkaa hyvinvointivaltiomme tulevaisuutta. Suomessa ei siis synny tarpeeksi lapsia. Syitä syntyvyyden laskuun on esitetty paljon, on esimerkiksi puhuttu taloudellisesta epävarmuudesta sekä lapsiperhearjen haastavuudesta erityisesti työn ja vanhemmuuden yhdistämisen suhteen. Haluan tässä kirjoituksessa tarkastella ongelmaa työelämään liittyvästä tasa-arvonäkökulmasta käsin.

Tasa-arvokysymys on syntyvyyskeskustelussa oleellisempi näkökulma kuin huoltosuhde sen vuoksi, että siihen keskittyminen auttaa meitä löytämään parempia ratkaisuja ongelmaan. En halua vaatia synnytystalkoita tai ehdotella puolipakkokeinoja, joilla ihmiset laitetaan hankkimaan lapsia. Jokaisella on oikeus olla lisääntymättä niin tahtoessaan, eikä syy siihen kuulu kenellekään muulle. Haluaisin kuitenkin luoda sellaisen yhteiskunnan, jossa kukaan, joka haluaa hankkia lapsia, ei joutuisi kohtaamaan järjettömiä esteitä, jotka estävät tavoittelemasta tätä asiaa. Tässä kysymyksessä työelämämme on isossa roolissa.

Yksi tällainen järjetön este lasten hankkimiselle liittyy siihen epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, joka työelämässä on naisten ja miesten välillä. Yhä vieläkin lasten hankkiminen vaikeuttaa naisen uramahdollisuuksia ja vastuu pienten lasten hoitamisesta sälytetään naisten niskoille. Esimerkiksi isäkuukautta pidempää vanhempainvapaata pitävien isien osuus on pysytellyt 2-3 %:ssa (Väestöliiton perhebarometri 2018). Nämä seikat todistavat myös sitä, että työelämä on rakennettu miesten ehdoilla, ja jollei tämä seikka muutu, niin meidän on turha haaveilla syntyvyyden kasvusta. Se ei toimi, että uhraamme osan toisten ihmisten mahdollisuuksista, jotta toiset saavat kaiken työelämässä. Miksi naisten tulisi suostua tähän?

Valitettavasti nykyisessä työelämässä kilpailu ja kunnianhimo ovat tärkeämpiä arvoja kuin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, jolloin muutos ei etene toivottua tahtia.

Tämän asian ei pitäisi olla iso ongelma, sillä kyseessä on aivan yksinkertainen tasa-arvokysymys, jolloin asian ratkaisemisessa ei niinkään ole kyse keinoista vaan tahtotilasta. Valitettavasti nykyisessä työelämässä kilpailu ja kunnianhimo ovat tärkeämpiä arvoja kuin yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, jolloin muutos ei etene toivottua tahtia. Asia on karkeassa ristiriidassa sekä ihmisten arvojen että myös elämämme rytmin kanssa. Suomalaiset arvostavat perhettä työtä enemmän, ja myöskin työelämässä arvostamme enemmän yhteistyöhön kuin suoriutumiseen liittyviä arvoja. Näin ollen jos haluaisimme elää arvojemme mukaan, niin silloin painotuksen pitäisi olla perheessä sekä yhdessä tekemisessä. Perheellä en tarkoita tässä yhteydessä pelkkää ydinperhettä vaan niitä läheisiä ihmisiä, jotka kuuluvat henkilön elämään. Kyseiset painotukset tekisivät myös elämämme rytmistä inhimillisemmän ja mielekkäämmän.

Sama haaste liittyy vielä suomalaisten määrää suurempaan ongelmaan eli ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen edellyttää kulutuksen leikkaamista ja materiaalisten arvojen vaihtamista kestävämpiin ratkaisuihin. Työelämämme kulttuuri ei tue näitä näkökulmia. Nykyinen työelämä ei kannusta tähän suuntaan vaan ihmisiä painostetaan kilpailemaan palkoista ja asemista. Kärjistäen kuvaten: tehkää enemmän työtä, jotta saatte enemmän rahaa, jota kuluttaa. Ongelmaa ei myöskään tässä tapauksessa ratkaista kestävällä tavalla niin, että uhrataan köyhät, jotta hyväosaiset voivat jatkaa elämäänsä entiseen tapaansa. Muutoksen edellytyksenä on juuri se, että ne, joilla on jo eniten, myös luopuvat eniten. Heidän tehtävänsä on joustaa.

Työelämässä kannattaisi painottaa yhteistyötä enemmän kuin kilpailua, etenkin kun meillä on käsillämme meitä kaikkia uhkaava maailmanlaajuinen haaste. Työelämän muuttaminen inhimillisempään suuntaan itse asiassa palvelisi enemmistöä. Ihmiset haluavat kokea turvallisuutta ja vakautta, se on meille tärkeämpi tarve kuin toisia paremmin menestyminen. Valitettavasti ympärillämme oleva todellisuus vaikuttaa meihin kaikkiin, joten jos kaikkialla huudetaan suorittamista ja kilpailua, sitä kyllä sitten myös saadaan. Näyttää uhkaavasti siltä, että elinympäristömme ei kestä tätä ratkaisua, joten viisas ratkaisu olisi siirtyä kestävämpään malliin, joka olisi myös yhdenmukaisempi inhimillisemmän elämänrytmin kanssa.

Koko kysymyksen vaikeuden voisi tiivistää seuraavalla tavalla: vaikka tässä blogissa julistan, että tehkää isät oma osanne lastenhoidosta sekä kannustan ihmisiä vähentämään työtunteja ja panostamaan materian sijaan yhdessäoloon, niin näkyvätkö nämä ajatukset valmennuksissa, joita teen Filosofian Akatemian nimissä? Ilman tätä seikkaa julistukseni jää pelkäksi sanahelinäksi, etenkin jos tosissani haluan muuttaa työelämää paremmaksi.

Inspiraation lähteet:

  • Kontula, Osmo (2018): Väestöliiton perhebarometri 2018: 2020-luvun perhepolitiikka

  • Helkama, Klaus (2015): Suomalaiset arvot.

  • Jackson, Tim (2009): Hyvinvointia ilman kasvua

  • IPCC Special Report: Global Warming of 1.5 °C

Reima Launonen

Reima Launonen kehittää ja koordinoi Filosofian Akatemian hanketoimintaa ja valmentaa erityisesti tiimityöhön ja vuorovaikutukseen liittyvistä teemoista. Hän haluaa rakentaa työelämää, jossa ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi ja pääsevät vaikuttamaan työtehtäviinsä.

Jatka lukemista



Tutustu valmennuksiimme



Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi

Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessi on teille räätälöity kokonaisuus. Kehittämistoimenpiteet suunnitellaan tarpeidenne mukaan ja prosessin etenemistä seurataan arviointityökalulla.
Lue lisää Itseohjautuvuuden vahvistamisen kehitysprosessista


Sisäisen motivaation johtamisen valmennus

Valmennus antaa esimiehille työkalut sisäisen motivaation johtamiseen. Se vie osallistujat johtajana kasvamisen polulle, jonka jälkeen he uskaltavat antaa ihmisilleen enemmän vapautta, vaatia kovempia tuloksia ja tarjota voimakkaamman merkityksen kokemuksen työn arjessa.
Lue lisää Sisäisen motivaation valmennuksesta
OTA YHTEYTTÄ

Tilaa blogimme ja kuule ensimmäisten joukossa työelämän muutoksista ja niihin liittyvistä ratkaisuista!