Aloitin aikanaan työurani yrityksessä, joka todella sitoutti työntekijänsä. Olimme kuin yhtä suurta perhettä. Yrityksen lähialueella oli työnantajan ylläpitämä päiväkoti, johon lapset vietiin hoitoon työpäivän ajaksi. Suuri osa työntekijöistä asui työnantajan tukemissa asunnoissa. Työsuhde-etuna oli ilmainen venepaikka meren rannassa ja mahdollisuus käyttää mökkejä Inkoon saaristossa, kuljetus hoitui työnantajan omistamilla veneillä. Työyhteisö teki myös yhteisiä kalareissuja, joista puhuttiin pitkään jälkeenpäinkin, ja firman Avec- rapujuhlat olivat legendaariset.
Yhdessä tehtiin ja yhdessä kehitettiin. Kaipaisinko vielä näin tiivistä työhön liittyvää yhteiseloa? Ehkä, aina kaipaan kuitenkin työyhteisöä!
Muutoksessa oleva työyhteisöön kuulumisen tapa ja tunne
Siirtyminen etätöihin viimeisten parin vuoden aikana on muuttanut työyhteisöön kuulumisen tapaa ja etenkin tunnetta. Etätyöaika on ollut omiaan lisäämään välinpitämättömyyttä ja etääntymistä työpaikasta. Yhteisöllisyyden puuttuessa yksi ihmisen tärkeimmistä perustarpeista jää kuitenkin täyttymättä ja tunne siitä, että kuuluu yhteisöön ja tulee sekä nähdyksi että kohdatuksi, jää puuttumaan.
Etätyöaika on ollut omiaan lisäämään välinpitämättömyyttä ja etääntymistä työpaikasta.
Ystäväni aloitti uudessa työpaikassa vuosi sitten. Hänen kokemuksensa työyhteisöön liittymisestä ja siihen kuulumisesta olivatkin sitten täysin erilaiset kuin minulla aikoinaan. Rekrytointiprosessi hoidettiin täysin virtuaalisesti. Uuteen työhön hän sai perehtyä lukuisten linkkien välityksellä itseopiskeluna. Työkavereita ystäväni ei koko vuoden aikana juurikaan kohdannut kasvotusten, vaan tuijotti lähinnä mustia ruutuja virtuaalipalavereissa. Vain muutamat nimet jäivät jotenkuten mieleen.
Zoomissa järjestetyt virtuaalikahvitkin unohtuivat vähitellen, kun niihin ei juuri kukaan osallistunut. Ystävälleni jäi tunne, ettei häntä aidosti kohdattu, nähty eikä arvostettu. Ei ihme, että tämä työpaikka jäi niin vieraaksi, että hän vaihtoi pian uuteen!
Tukekaa näkyväksi tulemista ja arvostusta
On todella huolestuttavaa, jos työntekijöistä on tulossa joustavia koneiston osia, jotka suorittavat omia tehtävälistojaan kaukana työyhteisöstä. Toisten ihmisten auttaminen voidaan jopa kokea esteeksi oman tehtävälistan suorittamiselle. Etätyöaikana useat ovat kokeneet, oman työnsä muistuttavan yhä enemmän ulkoisen konsultin työtä; vastuussa vain omasta työstään työyhteisön ulkopuolella. Tästä kirjoittaa myös Mika Rossi Kauppalehdessä julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (juttu tilaajille):
“Jos sinulla ei ole työntekijänä oikeita ihmissuhteita, fyysistä lähityöyhteisöä, ja siis siten kokonaisuutta, joka ihmiselle sosiaalisena olentona kuuluu, et ole luultavasti yhtä sitoutunut nykyiseen kuin poikkeusaikaa edeltäneessä maailmassa.” Mika Rossi, Momentous oy.
Kaikilla on tarve tulla kohdatuksi ja nähdyksi, saada palautetta työstään ja tuntea olevansa arvostettuja. Tässä avainasemassa on tunne arvostuksesta ja siitä, että työyhteisö kokonaisuudessa tukee tätä arvostusta. Paljon puhutaan inkluusion tärkeydestä. Hyvä inkluusio sisältää myös erilaisten työroolien arvostamisen; joukkueessa kaikki eivät voi olla maalintekijöitä vaan tarvitaan myös pelinrakentajia, puolustajia ja maalivahti. Pelkkä työtehtävistä suoriutuminen ei saisi määrittää työntekijän arvostusta, vaan myös se, miten paljon edesauttaa työllään muiden suoriutumista tai auttaa työyhteisöään hiljaisella tiedolla.
Kehittäkää yhteistyön tapoja ja yhteisöllisyyden kokemusta yhdessä
Yhä enemmän puhutaan siitä, että työntekijöitä on vaikeaa löytää ja vallalla on työntekijöiden markkinat. Otsikoissa väläytetään jopa laajoja irtisanoutumisia. Osittainen etätyön tekeminen ei häviä, mutta yhteistyön tapoja kehittämällä on mahdollista lisätä yhteisöllisyyden kokemusta ja työntekijöiden sitoutumista.
Työntekijäkokemusten selville saamiseen on hyvä varata aikaa ja muistaa aitojen kasvokkain tapahtuvien kohtaamisten merkitys luottamuksen muodostumisessa. Keskustelkaa siitä, mitä yhteisöllisyys merkitsee kenellekin ja miten sitä voidaan yhdessä kehittää sopimaan uusiin työnteon tapoihin. On korkea aika toimia ennen kuin työntekijät karkaavat muualle!
