Muutama viikko sitten sosiaali- ja terveysalan esihenkilöiden valmennuksessa aiheenamme oli tavoitteellinen kehittämistoiminta. Lämmittelyharjoituksena kysyimme osallistujilta, me he tavoittelevat tällä hetkellä omassa elämässään. Reilu puolet paikalla olleista noin 30:stä esihenkilöstä kertoi tavoittelevansa tasaisuutta, rauhallista elämäntilannetta tai vakautta, joko työssä tai kotona, useilla sekä että. Vastaus oli odotettavissa, mutta sen yleisyys pysäytti.
Muutos on normaalitila. “Vain muutos on pysyvää” on ikiaikainen slogan, mutta jatkuvan muutoksen hyväksyminen osaksi elämää on vaikeaa. Muutos tarkoittaa sopeutumista ja siihen liittyy usein epävarmuutta*. Olisi niin paljon helpompaa elää vakaassa ja ennustettavassa tilanteessa, tuttuja rutiineja toistaen. Koska tosiasiassa muutoksia kuitenkin tulee ja menee, niin miten niihin sitten pitäisi oikein suhtautua?
Sanoita muutoksen merkitystä
Muutoksen äärelle on syytä pysähtyä sanoittamaan, mitä muutos merkitsee. Työyhteisössä sanoitus on tehtävä yhdessä, jotta vältytään oletusten ansalta. Se mikä minusta tuntuu pieneltä, voi olla toiselle suurta. Peilaamme kaikkea tapahtuvaa oman kokemusmaailmamme kautta. Muutos koskettaa meitä sitä syvemmin, mitä merkityksellisempi asia on muutoksen kohteena.
Se mikä minusta tuntuu pieneltä, voi olla toiselle suurta. Peilaamme kaikkea tapahtuvaa oman kokemusmaailmamme kautta.
Kun rakennamme yhdessä ymmärrystä siitä, mitä muutos meille kullekin tarkoittaa, opimme toistemme näkökulmista ja luomme samalla laajempaa perspektiiviä muutokseen. Emme välttämättä vain omaan ajatteluumme peilaten havaitsisi näkökenttämme ulkopuolella olevia uusia mahdollisuuksia, joista voi tulla meille merkityksellisiä ja tärkeitä. Yksi sekä resilientin eli muutoskykyinen ihmisen että organisaation tärkeimmistä ominaisuuksista on muovautumiskyky, jolla tarkoitetaan aktiivista toimijuutta muutoksen keskellä. Se on eräänlaista vuoropuhelua muutoksen kanssa, jossa tavoitteena on löytää oma paikka muuttuneen tilanteen reunaehtojen sallimissa rajoissa.
Huomaa pysyvyys muutoksen keskellä
Jos tasaisen, vakaan ja rauhallisen elämäntilanteen saavuttaminen on meille keskeinen arvo ja osa minäkuvaamme, niiden poissaolo voi olla uhka pystyvyydellemme ja terveydellemme. Kuitenkin vain aniharvoin, jos koskaan, kaikki asiat elämässämme muuttuvat kerralla. Aina on jotain pysyvää. Muutos voi kuitenkin peittää pysyvyyden alleen, jos emme kiinnitä siihen tietoisesti huomiota. Näkökulman laajentaminen ja aktiviinen toimijuus voi auttaa näkemään metsän puilta, pysyvät asiat muutoksen reunamilta. Voiko olla jopa niin, että pysyvyyden näkeminen ja kokeminen on yksi tärkeimpiä muutoksessa elämisen taitoja?
Muutosten ja arvojen välinen suhde on kahdensuuntainen. Vankka arvopohja voi auttaa kantamaan meitä läpi muutoksen turvaamalla merkityksellisyyden kokemusta epävarmassa tilanteessa. Toisaalta muutos voi johdattaa meitä ajattelemaan asioista perustavanlaatuisesti toisin, joka voi johtaa arvojemme muuttumiseen, uusien tavoitteiden syntymiseen. Tämä pätee niin yksilöihin kuin organisaatioihin.
Rohkaisen kulkemaan kohti muutosta avarin silmin ja yhteistä ymmärrystä luoden.
* Lue myös kollegani Peter Kentän viime viikolla ilmestynyt epävarmuutta käsittelevä blogikirjoitus.
