Työelämän vallankaappaus -kirjaa kirjoittava valmentajamme Reima Launonen puhuu työelämän valtasuhteista: milloin vallasta seuraa ongelmia ja miksi valta-asemien näkyväksi tekeminen on tärkeää?
Blogissamme on puhuttu paljon teemoista, jotka liittyvät uuden työelämän vaatimuksiin ja tavoitteisiin. Oikeastaan kaikki työelämän muutosta käsittelevät näkökulmat törmäävät haasteisiin, joihin vaikuttaa tekijä, joka leimaa ihmisten välistä toimintaa. Tämä tekijä on valta.
Vallasta pitäisi pystyä puhumaan avoimesti: miten se jakautuu, kuka sitä käyttää, kenellä se kuuluisi olla? Valitettavan usein työelämässä on ollut tapana, kun valtakysymys nostetaan esille, että keskustelu pyritään ohjaamaan vallan oikeuttamiseen ennemmin kuin sen ongelmallisuuteen. Tämä johtuu siitä, että keskustelua vetää yleensä vallassa oleva taho. Tälle taholle on edullista, että keskustelu ohjataan kysymyksiin, jotka käsittelevät valta-asemien välttämättömyyttä niiden kyseenalaistamisen sijaan.
Valta turmelee aina. Loistava kuvaus tästä löytyy Taru sormusten herrasta -teoksesta. Sauronin Valtasormus vaikuttaa sitä vahvemmin, mitä vallanhimoisempi ja voimakkaampi sen kantaja on. Tämän vuoksi hobitit, jotka unelmoivat hyvästä ruuasta, piipputupakasta sekä muista arkisen leppoisista asioista, pystyvät kestämään sormuksen korruptiota todella hyvin. Vallan turmelevat vaikutukset nosti myös hyvin esille Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Sofia Berner kritisoidessaan meritokratiaan liittyviä näkökulmia; valta pilaa myös lahjakkaat.
Onneksi yhä vahvemmin keskusteluun on alkanut nousta näkökulmia, jotka painottavat toimintaa haittaavien hierarkioiden purkamista sekä valta-asemien näkyväksi tekemistä. Molempia seikkoja tarvitaan – on hyödyllistä purkaa turhat toimintaa haittaavat, usein historialliset jäänteet, jotka jakavat valtaa typerällä tavalla. Lisäksi on oleellista nostaa olemassa olevat valtarakenteet esille. Valta ei ole koskaan “ei kenelläkään” ja valtaa käytetään kaikkialla. Piilotettujen valta-asemien näkyväksi tekeminen mahdollistaa niiden kyseenalaistamisen.
Piilotettujen valta-asemien näkyväksi tekeminen mahdollistaa niiden kyseenalaistamisen.
Olisi hienoa nähdä työelämässä enemmän vallankumoamishankkeita. Tavoitteena näissä hankkeissa olisi kriittisesti miettiä sitä, mitkä valta-asemiin liittyvistä seikoista olisi syytä poistaa. Tavoitteena olisi luopua niistä valtatekijöistä, jotka eivät edistä yhteistä tekemistä vaan pönkittävät tietyn henkilön asemaa ja etuja. Tällöin siirtyisimme status-vallankäytöstä funktionaaliseen vallankäyttöön, jossa valtaa jaettaisiin enemmän, ja jolloin valtaa ei välttämättä sementoitaisi tietyille toimijoille tai yksilöille organisaatiossa.
Haasteena tässä ovat tietenkin inhimilliset tekijät. Ihmiset näkevät usein omat valta-asemansa funktionaalisina ja oikeutettuina, jopa välttämättöminä, kun taas toisten käyttämä valta nähdään tyranniana. Eli vallan kumoaminen vaatii suurta herkkyyttä ja ymmärrystä omista vinoumistamme ja näkökulmistamme. Jean-Jacques Rousseau sanoi aikoinaan, että parhaimmat säännöt pystyisi laatimaan olento, joka näkisi kaikki ihmisten intohimot omistamatta niistä ainoatakaan. Tämä oletus on epäinhimillinen. Näin ollen vaatimusta vallan kumoamisesta ei voida sälyttää vain yksilöille, vaan koko systeemin on tuettava tavoitetta.
Tietenkin tässä tavoitteessa auttaisi se, että jokainen meistä löytäisi oman sisäisen hobittinsa, eli että pystyisimme vallan haalimisen sijaan keskittymään arjen mielekkyyden rakentamiseen.
