Pandemian hellittäessä ollaan työelämässä yhä enemmissä määrin siirtymässä erilaisiin hybridimalleihin. Toimiva hybridityö perustuu hyvin yksinkertaiseen ideaan: tavoitteena on yhdistää etä- ja läsnätyön parhaimmat puolet. Hybridissä on siis kyse arjen työnteon järkevöittämisestä: valitaan tekemiselle tapa ja paikka, jotka palvelevat parhaiten siihen liittyviä tavoitteita. Valitettavasti, kuten monet muutkin yksinkertaiset ideat, niin myös hybridimalliin siirtyminen on helpommin sanottu kuin tehty.
Olemme Filosofian Akatemialla huomanneet, että hybridimallia mietittäessä esiin nousee kaksi pääpainotusta, jotka uuden mallin avulla tulisi varmistaa: työn sujuvuus sekä yhteisöllisyys. Näiden kahden tavoitteen toteutuminen menee kauniisti yhteen inhimillisten motivaatiotekijöiden kanssa. Kun työntekijä pystyy vahvasti itse määrittämään missä ja miten työskentelee, se tukee hänen autonomian tunnetaan. Tästä seuraava työn sujuvuus parantaa arjen virtausta ja aikaansaamisen kokemusta. Hybridimalli mahdollistaa parhaassa tapauksessa asioiden tehokkaan tekemisen. Jos tämän päälle saadaan vielä yhteisöllisyyttä, kollegoiden arvostusta ja tukea, sekä tunnetta siitä, että omalla työllä on aidosti merkitystä, niin hybridimallin käyttöönotto voi olla erittäin tehokas tapa parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja arjen mielekkyyttä. Tästä on alustavaa osvittaa (kts Työterveyslaitoksen Miten suomi voi -tutkimuksen tulokset), hybridimalli saattaa hyvin olla parempi tapa tehdä töitä kuin pelkkään lähi- tai etätyöhön painottuva malli.
Uuden hybridimallin avulla tulisi varmistaa työn sujuvuus ja yhteisöllisyys.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä hybridityöhön liittyvä työn sujuvuuden ja yhteisöllisyyden yhdistelmä ei ole maailman helpoin asia toteuttaa. Siihen liittyy monia haasteita, joista vahvin lienee työn sujuvuuden painottaminen yhteisöllisyyden kustannuksella. Tästä haasteesta on ollut vahvoja viitteitä, kun hybridimallia ollaan yritetty lanseerata käytäntöön. Monessa organisaatiossa kysytäänkin, ”kuinka saamme ihmiset takaisin toimistolle ja tekemään töitä kasvokkain”?
Etätyö opetti meille sen, kuinka tehokasta on saada vain keskittyä omiin prioriteetteihin ja niin sanotusti hakata kotona rauhassa asioita sisään. Vaikka tällainen toimintatapa saattaa tuottaa lyhyellä aikavälillä hyötyjä, niin pitkällä aikavälillä siihen liittyy isoja haasteita: uuden oppiminen, yhdessä ideointi, kollegoihin ja organisaation kulttuuriin tutustuminen, jotka vaativat aikaa ja läsnäoloa. Pitkällä aikavälillä yhteisöllinen kehittämistä tukeva toiminta tuo sellaista lisäarvoa, jota yksin puurtamalla ei voi tuottaa. Usein on tilanteita, joissa se, mitä yksilö itse näkee itselleen lyhyellä aikavälillä parhaaksi tavaksi toimia ei ole yhteisölle paras ratkaisu pitkässä juoksussa. Asiasta piti hyvän puheenvuoron Vincitin Mikko Kuitunen Helsingin sanomien haastattelussa.
Yhteisöllisyyden puute osoittautui haasteeksi jo etätyötilanteessa. Puhuttiin paljon etätyöapatiasta, jossa arjen toisteisuus ja sosiaalisen kontaktin puute söi työn mielekkyyttä ja arjen hyvinvointia. Kun mietimme, mikä on oleellista hybridityön johtamisessa, painotuksen tulisi juuri olla yhteisöllisyyden varmistamisessa, sillä etätyön mahdollistama vapaus ja omien toimien priorisointi näyttää helpommin toteutuvan puhtaasti työnteon rajoitteita poistamalla. Yhteisöllisyyden ylläpito vaatii aktiivisia toimia.
Lyhyessä blogitekstissä ei ole mieltä käsitellä jokaista mahdollista hybridijohtamisen teknistä osa-aluetta, Filosofian Akatemian luomassa kysymyspatteristossa on 11 erillistä alakohtaa liittyen muun muassa toimiston rooliin, kokouksien kehittämiseen sekä viestinnän työkaluihin ja niiden käytön selkiyttämiseen. Tämän vuoksi pyrinkin tiivistämään lyhyesti hybridityön johtamisen perusideat muutaman isomman toimintaa ohjaavan ajatuksen tasolle:
1) Älä tuhoa etätyön parhaita puolia: anna ihmisten mahdollisimman vapaasti valita missä ja milloin haluavat työskennellä, usko heidän kyvykkyyteensä johtaa omaa työt, vahvista autonomian kokemusta.
2) Tue aikaansaamista, huolehdi että työvälineet ja käytänteet ovat kunnossa, investoi uuteen osaamiseen. Hybridimalli on uusi tapa toimia, ei pelkkä yhdistelmä vanhoja malleja.
3) Toimi yhteisöllisyyden mahdollistajana, luo sille puitteita, kannusta ihmisiä tulemaan paikalle, mieti miten toimistosta tehdään houkutteleva.
Tärkeää on, että uskalletaan aidosti olla hybridissä. Yksi iso riski hybridityöhön siirtymisessä on se että tilanteen momentum hukataan. Hybridimallin ei tarvitse vain olla sääntöjä sille kuinka paljon etätöitä voi tehdä, vaan kyse voi olla laajemmasta kysymyksestä siitä kuinka työnteko voitaisiin organisoida. Hybridi antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden uudistaa työnteon tapoja, siihen kannattaa tarttua.
