Ihailu paljastaa aina jotain henkilökohtaista meistä, mutta voi johtaa helposti väärinymmärryksiin. Tutkija-valmentajamme Reima Launonen pohtii ihailun olemusta ja kertoo, mitä ihailusta tulisi tiedostaa.
Ihailu paljastaa aina jotain henkilökohtaista meistä. Ihailemme toisissa ihmisissä heidän ominaisuuksiaan, arvojaan ja tekojaan – nämä kaikki ovat vahvasti tunteita herättäviä asioita. Kun kerromme, ketä ihailemme, teemme silloin kannanoton jonkin asian hyvyydestä tai arvosta. Tämän vuoksi emme helposti lähde kertomaan ihailumme kohteita. Lisäksi ihailun paljastaminen vie meidät usein rasittaviin vääntöihin, jolloin positiivinen asia muuttuukin taakaksi.
On hyvä muistaa, että vaikka ihailun kohteen valinta kertoo aina jotain olennaista meistä, siitä ei voi vetää suoria johtopäätöksiä. Ihailumme ei välttämättä kohdistu ihmisen koko persoonaan vaan saattaa koskea ainoastaan jotain tiettyä ominaisuutta tai tekoa. Tämä ymmärretään usein ihailussa väärin; sen ei tarvitse olla kokonaisvaltaisesti johonkin henkilöön kohdistuvaa, vaan sillä voi olla rajallinen kohde.
Liian vahvojen johtopäätösten ja tulkintojen vetäminen voi johtaa katteettomiin syytöksiin meitä kohtaan. Kollegalleni kävi näin. Hän kertoi olleensa Nordic Business Forum -tapahtumassa kuuntelemassa Amy Chuaa, jonka tiikeriäiti -opit kasvatuksesta eivät ole, kauniisti sanottuna, kaikkein inhimillisimpiä. Kollegani kuitenkin koki, että Chuan esiintyminen oli ollut hyvin vakuuttavaa, ja hän oli puolihuolimattomasti todennut, että tämä piirre Chuassa on ihailtavaa. Tämän lausahduksen seurauksena kollegani sai seuraavat kymmenen minuuttia vakuutella ympärillä oleille ihmisille, ettei missään nimessä kannata kyseisen henkilön näkökulmia tai ajattelua. Aivan kuin yhden tietyn ominaisuuden ihailu olisi langettanut hänelle velvollisuuden vastata kaikista muista kyseisen henkilön teoista ja sanomisista! Varmasti jokainen meistä on joskus törmännyt vastaavan kaltaiseen oman ihailun väärinymmärrykseen.
Ihailemme harvoin todellista ihmistä, vaan sen sijaan henkilön ’ideaa’
Ihailu ei koskaan ole “maailmassa”, vaan oman päämme sisällä. Tosiasia on, että ihailemme harvoin todellista ihmistä, vaan sen sijaan henkilön “ideaa” – tiettyä kuvaa tai ajatusta hänestä. Tässäkään ei ole mitään vikaa; ihmisistä muodostuu tarinoita ja ideaaleja, jotka yleensä ovat paremmin ihailun kohteeksi sopivia kuin todellisuus. On hyvä muistaa, että idoli-sanan alkuperäinen merkitys on “jumalankuva”; jumalaa esittävä patsas tai kuva, jota palvotaan. Sanan nykyisen käytön ja sen etymologian rinnastaminen paljastaa paljon ihailun luonteesta – se on pitkälti kuvanpalvontaa.
Tämän vuoksi on aivan loogista ihailla myös fiktiivistä henkilöä. Usein fiktiivisten henkilöiden ero todellisiin henkilöihin on kuin veteen piirretty viiva; kummatkin ovat kuvitelmia, mutta hyödyllisiä sellaisia. Ihailussa itsessään ei ole mitään pahaa tai tuomittavaa. Ongelmalliseksi ihailu muuttuu, kun alamme tunkea henkilökohtaisia mieltymyksiä arvoasteikkoihin.
Usein sanotaan, että maailma tarvitsee esikuvia. Tämä ei pidä paikkaansa. Jotkut meistä ihmisistä saattavat tarvita esikuvia, mutta maailma ei. Ajatus maailman tarpeesta henkii ajatusta siitä, että ihailussa pitäisi olla jotain objektiivista, että jotkut henkilöt ja asiat ansaitsevat ihailun. Esikuvia ja ihailua ei voi pakottaa. Ihailua ei voi myöskään vaatia itselleen. On totta, että toisten ihmisten osaamista ja ammattitaitoa on usein suotavaa arvostaa, mutta arvostus on eri asia kuin ihailu. Ihailu on jokaisen vapaasti annettavissa. Ihailuun voisi sanoa pätevän sama sääntö kuin seksiin – sille voi aina sanoa ei.
Eli kolme ja puoli seikkaa, jotka tulisi tiedostaa ihailusta:
-
Älä tee liian vahvoja tulkintoja kenenkään ihailun kohteesta tai syistä. Kuuntele tarkkaan, mitä hän ihailee.
-
Esikuvia ei tulisi laittaa yleisiin arvoasteikkoihin. Ei ole platina-tason esikuvia (Nelson Mandela) ja paperi-tason esikuvia (kuten vaikka naapurin Pena) vaan esikuvan arvo liittyy häntä ihailevan henkilön mieltymyksiin.
2.1. On tosiasia, että maailmassa on ja on ollut henkilöitä, joiden ihailemista voidaan pitää arveluttavana, mutta suurin osa maailman ihmisistä kelpaa jonkinlaisen ihailun kohteeksi. Ei siis heitetä lasta pois pesuveden mukana.
-
Älä missään nimessä vaadi suosikillesi tai (vielä pahempaa) itsellesi muiden ihailua. Nauti ihmeessä omista esikuvistasi ja jaa tunteesi samanhenkisten ihmisten kanssa. Älä kuitenkaan tyrkytä tai yritä käännyttää ihmisiä kannallesi, vaan anna jokaiselle vapaus valita omat ihailun kohteensa.
