Emme koskaan näe maailmaa sellaisena kuin se on. Näemme maailmasta pienen pienen siivun. Inhimillisen kukoistuksen asiantuntija Iida Mäkikallio avartaa itseäsi rajoittavia uskomuksia ja kertoo, kuinka voit antaa uusia merkityksiä mieltäsi painaville asioille.
Filosofian Akatemian syksy on startattu ja onnellisena palattu kesälaitumilta töihin ihanien ihmisten pariin. Keväällä tuntui, että joka paikassa puhuttiin aitoudesta työelämässä; tai kuten Karoliina Jarenko sanoisi: paljaana olemisesta ihmisten edessä. Mikä sitten on aitouden ytimessä? Haavoittuvuus. Itselleni kyseiseen sanaan liittyy negatiivinen sävy, heikkous, voimattomuus. Aitous kuitenkin on myös rohkeutta, voimaa ja vapautta. Tästedes aionkin puhua avoimuudesta. Totuuden puhumisesta.
Minäpä kerron teille totuuden kesälomastani. Vietin heinäkuun ensimmäiset kaksi viikkoa kotipaikkakunnallani Oulussa. Mitäkö upeaa ja mahtavaa tein? Lähinnä nukuin; 12 tuntia yössä, ja parit kahden tunnin päiväunet, noin niin kuin vähimmäisvaatimuksena. Silloin tällöin jaksoin keitellä kannullisen teetä. Aiemmin tällainen saamattomuus olisi ahdistanut minua suunnattomasti. Nyt kun on kesä, tuhlaat sen sitten nukkuen neljän seinän sisällä? Miten voi olla olematta virtaa tehdä huikeita asioita? Pitäisi puuhata kivoja juttuja nyt! Saisi nauttia auringosta tai sen puutteesta, tuoksutella kesää, viilettää tapahtumissa, poimia mansikoita, pelata rantalentistä, juosta pelloilla, järjestää grillipippaloita, ilakoida festareilla.
Olen kuitenkin oivaltanut jotain. Elämän tarkoitus ei ole alituisessa ilon, voimaantumisen ja innon tilassa kelluminen. Elämän monivivahteisuus tekee siitä kaunista. On uskomatonta, että kuvittelemme, että on mahdollista kokoajan paahtaa eteenpäin valtavalla puhdilla ja intohimolla. Jokainen menettää joskus intohimonsa. Ne ikuiset intoilijatyypitkin, ihan kaikki. On suvantoja ja virtoja. Verkkaista ja nopeaa. Surua ja käsittämätöntä riemua. Rakasta siis myös suruasi, se tuo sinut aitouden porteille. Rakasta vastoinkäymisiä, ne tutustuttavat sinut itseesi. Jos uskallat katsoa.
Emme koskaan näe maailmaa sellaisena kuin se on. Näemme maailmasta pienen pienen siivun. Huomaamme ympäristöstämme asiat, jotka sopivat yhteen aiempien uskomustemme kanssa. ”Uskon sitten kun näen” on puppua. Näet sitten kun uskot. Jos uskot että naiset on huonoja ajamaan autoa, voit olla varma että näet huonosti ajavia naisia joka ikinen päivä. Miten niitä onkaan näin paljon? Ongelma on se, ettei meillä ole hajuakaan, minkä uskomusten kautta siivilöimme maailmaa. Niihin voi kuitenkin alkaa kiinnittää tietoisesti huomiota. Vahvimpia uskomuksiamme ovat ns. globaalit uskomukset. Uskomukset, jotka koskevat itseämme ja sitä, millainen maailma on. Nämä uskomukset ovat keränneet vahvistusta koko elämäsi ajan. Uskoessasi ” olen aikaansaamaton ihminen” huomaat sen olevan totta joka kerta kun asiat etenevät hitaasti, etkä kiinnitä huomiota niihin hetkiin, kun olet saanut asiat rullaamaan. Omista uskomuksistaan saa helposti kiinni kuuntelemalla omia kielikuviaan. Elämä on seikkailu. Elämä on peli. Elämä on taistelu. Elämä on lahja. Elämä on rakkaus. Minkä linssien kautta sinä katsot elämää, itseäsi, muita ihmisiä?
”Olen kuitenkin oivaltanut jotain. Elämän tarkoitus ei ole alituisessa ilon, voimaantumisen ja innon tilassa kelluminen. Elämän monivivahteisuus tekee siitä kaunista.”
Miten täytät kohdat :
Olen _____.
Ihmiset ovat _____.
Elämä on ____?
Pidä ajatuksiasi silmällä.
Tämän pienen todellisuuden siivun jonka havaitsemme, tulkitsemme omien uskomusten pohjalta ja annamme asioille merkityksiä. Shakespeare ilmaisi tämän aikoinaan ” Ei mikään asia itsessään ole hyvä tai paha. Vaan niin ajatteleminen tekee sen siksi.” Mielentilasi on suurelta osin seurausta niistä merkityksistä, jotka olet antanut ympäröiville asioille. Mahtavinta tässä on se, että saat valita merkityksen itse. Voit valita merkityksen, joka vie sinut kohti kasvua, tuo rauhaa ja voimaannuttaa, tai sitten merkityksen, joka vie kohti katkeruutta; luo ahdistusta ja lamaannuttaa. Muuan äkäslompolainen iäkkäämpi mies antoi neuvon ”Ota hyä, ko itele otat”. Alun perin ohjenuora koskee kumppaninvalintaa, mutta käynee tähänkin tilaisuuteen mainiosti. Valitse viisaasti.
Lyhytterapioiden uranuurtaja Milton H. Erikson tunnetaan uskomattomasta kyvystään löytää tapahtumille ja uskomuksille uusia tulkintoja ja näkökulmia. Epäonnistuin; siispä olen surkea. Mitä jos tietäisit, että epäonnistumiset ovat välttämättömiä kasvun askelia? Oikeastaan rakastatkin epäonnistumisia. Tiedät, että ainoastaan epäonnistumisten kautta on mahdollista kasvaa. ” Fail your way to success” vai miten se hienosti siellä isoilla kylillä sanotaan. Älä ikinä anna kunnon kriisin mennä hukkaan. Voinko jotain vielä tämän pohjalta oivaltaa itsestäni tai tavastani katsoa maailmaa? Mitä tämä kertoo minulle? Mitä voin oivaltaa? Älä lakkaa etsimästä. Mieleeni tulee tarina kahdesta sammakosta, jotka olivat tipahtaneet maitokanisteriin. Päivän uimisen jälkeen toinen luovutti ja hukkui. Toinen sammakko jatkoi pyristelyä ja kas: pian oli maito kirnuttu voiksi ja sammakko sen kun hyppäsi vapauteen. Jatka uimista, jatka etsimistä ja yhtäkkiä huomaatkin, että jalat ovat taas kuivalla maalla.
Mitä uusia merkityksiä sinä voisit antaa mieltäsi painaville asioille tai itseäsi rajoittaville uskomuksille?
Juttelin viime viikolla ystävälleni, jonka puheesta nappasin ” pitää mennä salille” ”pitää tehdä ruokaa” ”pitää viedä tavarat kirppikselle”. ”Pitää” tai ”pitäisi” sana on vaarallinen. Miten niin pitäisi? Pitääkö todella? Harvassa on ne asiat jotka todella pitää tehdä. Toki niitäkin on. Suuren osan kehitämme kuitenkin itse. Saat mennä salille jos haluat. Tai saat olla menemättä. Tai menet salille, koska tiedät että se tuo sinulle hyvää oloa. Tai haluat mennä. Haluat mennä, koska haluat edistää itselle asettamiasi tavoitteita, tai mitä ne nykyihmiset siellä salilla nyt touhuilevatkaan. Kun itsen soimaus iskee, määräisin lääkkeeksi myötätuntoa. Ihan isolla kädellä, sangottain. En tarkoita tällä sitä, etteikö saisi surra. Ei. Toivota suru tervetulleeksi niin kuin vanha ystävä. Ajallaan löydät uusia merkityksiä. Älä kiirehdi.
Uusia merkityksiä voi joskus olla vaikea nähdä itse. Siksi kaverit on kiva juttu. Kaikilla kun on omat linssit mukanaan. Etsi siis ympärillesi kavereita, joilla on kivat kakkulat. Saatat oppia pari uutta juttua. Ja jos sellaisia ei vielä ole elämässäsi, löytyy myös niitä hassuja tyyppejä, jotka etsivät uusia tulkintoja ihan työkseen. Kokeile ja ylläty.
Töihin palaa nyt voimaantunut, innokas ja eloisa Iida. Töihin ei suinkaan palaa aikaansaamaton nainen, joka on tuhlannut kesälomansa nukkuen pimeällä ullakolla. Tankki on täynnä ja tuulilasi putsattu. Annoin itselleni lepoa ja huolenpitoa, laitoin patterit kuukaudeksi laturiin. Ja hei, sain aurinkoakin. Kannoin torkkupeiton parvekkeelle. Tulkinnat luo todellisuutesi. Tänä syksynä, luo rakkaudella.
