Kehitä empatiataitojasi väkivallattoman vuorovaikutuksen neljän periaatteen avulla

Empatiataidot edistävät työhyvinvointia ja parempaa johtajuutta. Miten pystyisimme kehittämään sekä omia että koko työyhteisön empatia- ja vuorovaikutustaitoja? Tässä blogissa Karoliina Jarenko kirjoittaa väkivallattoman vuorovaikutuksen (NVC) menetelmästä kuljettuaan Partiolaisten Johtajatulilla aihetta käsitellyttä Empatiapolkua.

Empatiataidot olivat ylivoimaisesti eniten esillä ollut teema kuukausi sitten pidetyillä Johtajatulilla*, josta myös Tiina Rantakokko kirjoitti omassa kirjoituksessaan Filosofian Akatemian blogissa. Elokuisen viikonlopun aikana päälavalla yritysjohtajat kertoivat myötätunnon voimasta ja haavoittuvuuden osoittamisesta menestyksensä salaisuutena. Työpajoista lähes puolet käsitteli tavalla tai toisella empatiataitoja. Aihe on siis yhä kuuma ja kiinnostava. 

Itselleni jäi eniten mieleen Empatiapolku -niminen konsepti, jonka suunnitteluun oli osallistunut joukko partiolaisia. Haluan jakaa Empatiapolun idean, koska se olisi mielestäni äärimmäisen hyvä ohjelmanumero mihin tahansa yritysmaailman tapahtumaan. Puheenvuorot ja työpajat ovat hyviä ja tärkeitä, mutta on virkistävää, kun joukossa on muunkinlaisia metodeja ihmisten ajattelun avittamiseen.

Havainto, tarve, tunne, pyyntö

Empatiapolku oli rakennettu metsään, eli se oli siis ihan oikea polku, jota kuljettiin seuraamalla puiden välissä kulkevaa köyttä. (Jos tämä toteutettaisiin seminaarin yhteydessä, se voitaisiin tietenkin tehdä myös sisätilaan.) Matkan varrella oli pisteitä, joilla pysähdyttiin ohjatusti pohtimaan asioita. Pohdintatehtävien taustalla oli väkivallattoman vuorovaikutuksen (Non-Violent Communication, NVC) neljä pääpointtia: havainto, tunne, tarve, pyyntö. 

Havaintoa korostetaan, koska usein teemme tilanteesta salamannopeasti tulkinnan, jakelemme tuomioita ja väritämme havaintoa tavalla, joka ei välttämättä lainkaan noudata todellisuutta. Ensimmäinen ohje siis on: pidä havaintosi mahdollisimman puhtaana ja huomaa, mitä tulkintoja yrität siitä tehdä. 

Tunne viittaa havainnosta (ja erityisesti sen tulkinnasta!) syntyvään tunnereaktioon, jonka tunnistaminen ja sanoittaminen auttaa jälleen pitämään kierrokset matalana ja tiedostamaan itsessä tapahtuvan reaktion. Seuraava kohta onkin tarpeen määritteleminen: mikä tarve sinulla on, jonka tyydyttämättä jättäminen herättää tunnereaktion? 

Viimeinen vaihe on sanoittaa pyyntö, jolla toivoisit sinua jatkossa kohdeltavan. Polun esimerkin mukaan tärkeää on pyytää sitä, mitä toivoo, eikä sitä, mitä ei halua.

Polun varrelta pohdintatehtävien yhteydestä löytyi esitettyinä käytännön esimerkkejä, joiden avulla pystyi konkreettisemmin pohtimaan käsiteltyjä aiheita. Yhden esimerkin mukaan käytämme usein arjessa kieltä, jossa arvioimme ja vertailemme vaativasti itseämme ja muita. Käytämme leimaavia sanoja: “Minä olen liian kärsimätön siihen” ja yleistämme: “Pomoni ei koskaan kuuntele minua kunnolla”. Vieritämme vastuun teoistamme tai tunteistamme muille ihmisille tai ulkoa tuleville säännöille, paineille tai odotuksille: “Oli niin kamala työpäivä, että illalla on pakko avata kalja”. Käyttämämme ilmaisut voivat ohjata meitä toimimaan toisin kuin pohjimmiltaan haluaisimme, ja estää meitä kertomasta tarpeistamme ja kuulemasta muille tärkeistä asioista. Sekä puheemme että ajatustemme ilmaisut saattavat ajaa meitä vain kauemmas empatiasta.

Viimeinen vaihe on sanoittaa pyyntö, jolla toivoisit sinua jatkossa kohdeltavan. Polun esimerkin mukaan tärkeää on pyytää sitä, mitä toivoo, eikä sitä, mitä ei halua. “Toivon että viettäisit enemmän aikaa minun kanssani” on parempi pyyntö, kuin “Toivon että et olisi niin paljon töissä”.  Lisäksi on parempi pyytää täsmällisiä tekoja ympäripyöreiden toivomusten sijaan. 

Yksin käveltynä polkuun meni reipas viisi minuuttia. Se palautti mieleen NVCn perusteet ja muistutti hyödyntämään niitä omassa kommunikaatiossa. Melko tehokkaasti käytetty 5 minuuttia, eikö? 

Väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmän avulla voi kehittää omia ja työyhteisön empaattisen vuorovaikutuksen taitoja, sillä se auttaa kohtaamaan itsemme ja toiset myötätuntoisesti. Menetelmä on hyödyllinen työkalu paitsi johtajille, myös jokaiselle, joka haluaa ymmärtää paremmin sisäisiä ristiriitojaan sekä ihmisten välisen vuorovaikutuksen lukkoja. Kuten Empatiapolulla sanottiin, “(NVC:n) avulla voimme rakentaa yhteisöjä, rakentavampaa julkista keskustelua ja jopa maailmanrauhaa.”

* Johtajatulet on Suomen Partiolaisten joka toinen vuosi järjestämä kolmipäiväinen tapahtuma Evolla. Tapahtuma on suunnattu kaikille kiinnostuneille ja se onkin saanut vetovoimaisen maineen myös yritysmaailman ihmisten keskuudessa. Tilaisuuden ainutlaatuinen tunnelma houkuttelee lavoille suuria johtajia ja puhujaskenen kärkinimiä.


Lue myös

Hybridikokoukset saavat meidät toivottavasti katsomaan kaikkia kokouksia uusin silmin

Miten tehdä hybridikokouksista (ja kokouksista ylipäätään) toimivampia? Kehittämisen ja kokeilukulttuurin asiantuntija Sami Paju esittelee kirjoituksessaan metodin toistuvien kokousten jatkuvaan parantamiseen, sillä jo pienistä parannuksista voi syntyä iso muutos.

Ihmisen muisti on teoriassa rajaton – miksi siis olla huolissaan tietotyön kuormittavuudesta?

Lyhytkestoinen työmuistimme on tiedon käsittelyn pullonkaula, jota arjen kuormitus heikentää entisestään,

Tunne- ja vuorovaikutustaidot

Tiimin keskinäinen luottamus on yksi keskeisimmistä tekijöistä, joka erottaa parhaat tiimit hyvistä. Tunne- ja vuorovaikutusvalmennus antaa valmiudet luottamuksen vahvistamiseksi.

Itseohjautuvuus - draivi - kokeilu

Filosofian Akatemia on valmennus-, konsultointi- ja tutkimusyritys, joka muotoilee parempia työyhteisöjä.