PlayStation -sukupolvi valtaa työelämän. Kutsumukselllisen työn suurlähettiläs Joonas Pesonen painottaa esimiestyön tärkeyttä nuorten kesätyökokemuksissa ja valottaa, kuinka näitä nettisukupolven edustajia tulisi johtaa.
Työnantaja: Sinä olet vastuussa siitä, minkälaisia tulevaisuuden tekijöitä meille kasvaa.
Kesällä 2003 historiankirjoihin on kirjattuna ensimmäinen kesätyöni. Sain nimittäin kahden kuukauden pestin paikallisen ruokakaupan hyllyjen väliin. Se oli ehdottomasti suurin saavutukseni siihen mennessä. Minulle oli myös suuri kunnia pukea päälleni kyseisen yrityksen ruutupaita, olla tervehtimässä asiakkaita ja takaamassa, että he löytäisivät ostoskärryihinsä tarvittavat tuotteet viikonlopun menoja varten. Sain myös olla osana yhteisöä, joka opetti minulle paljon tiimityöstä ja työnteosta, ja jossa naurua riitti.
Työelämä ja johtaminen ovat olleet kovassa murroksessa jo tovin ja loppua ei näytä tulevan. Itse en kylläkään tiedä, mistä murroksessa on konkreettisesti kyse, sillä edustan sukupolvea, joka on tullut työelämään murroksen ollessa päällä. Työelämä on näyttäytynyt minulle juuri tuollaisena ensimmäisestä kesätyöstäni tähän päivään saakka. Työ on aina ollut minulle yhdessä tekemistä, vastuun kantamista, jatkuvaa oppimista ja muutoksessa elämistä; hauskanpitoa unohtamatta. Olen siitä onnekas, että kaikissa työyhteisöissä, joissa olen saanut olla osana, nämä elementit ovat täyttyneet.
Juteltuani kavereideni kanssa heidän työkokemuksistaan ja siitä, miten he näkevät johtamisen, huomaan, että ne eroavat täysin minun todellisuudestani. Edustan itse y-sukupolvea, tuota PlayStation-kansaa, jonka käteen kännykkä on kasvanut kiinni ja korviin juurtunut iPod. Siihen nettisukupolveen, joka on syntynyt keskelle tietotekniikan vauhdittamaa muutosta. Maailmaan, jossa Maslowin tarvehierarkian alimpaan kohtaan on lisätty yksi ylimääräinen palkki: Wi-Fi. Kuulun siihen nimenomaiseen ikäryhmään, joka saattaa pari viikkoa aikaisemmin ilmoittaa pomolle, että on ostanut liput Aasiaan ja nyt tulisi saada lomaa. Työantajat ja esimiehet, kuulostaako tutulta?
Suurin syy eriäviin kokemuksiin kavereideni kanssa on ollut se, miten esimiehet ja -naiset ovat suhtautuneet moiseen y-sukupolven edustajaan. Tiedämme, että tämä uusi verkottunut y-sukupolvi ei kaihda vallitsevien normien ja johtajuuden kyseenalaistamista. He ovat hyvin itsetietoisia siitä, mitä osaavat ja mitä haluavat. Jos ei miellytä, vaihdetaan työpaikkaa. Entinen Tiimiakatemian valmentajani väitti, että jos Henry Ford eläisi vielä, hän pystyisi johtamaan mitä tahansa pörssiyhtiötä. Hänen mukaansa johtaminen ei ole kuitenkaan juurikaan muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana. Osittain tämä pitää varmasti paikkansa. Jos näin on, en ihmettele lainkaan, miksi osalla ystävistäni on erilainen näkemys työelämästä ja johtamisesta.
” Ei siis ole yhdentekevää, kuinka kohtaamme nämä työelämän ensikertalaiset. Meillä on valtava vastuu siitä, millaisia tulevaisuuden tekijöitä meille syntyy.”
LinkedInissä vastaani tuli teksti, jonka mukaan nuoren ensimmäisen työkokemus määrittää pitkälti sen, millaisena hän näkee johtajuuden. Ei siis ole yhdentekevää, kuinka kohtaamme nämä työelämän ensikertalaiset. Meillä on valtava vastuu siitä, millaisia tulevaisuuden tekijöitä meille syntyy. Tiedämme, että tulevat sukupolvet tulevat vaatimaan eri asioita työelämältä kuin aikaisemmat sukupolvet. Eikö silloin ole aika päivittää oma johtamisfilosofia vastaamaan tätä päivää?
Miten näitä nettisukupolven hurjapäitä sitten voidaan johtaa? Vastaus on helppo: ruokkimalla ja tukemalla heidän sisäistä motivaatiotaan, olemalla läsnä ja heittäytymällä johtamiseen täysin omana itsenään. Jos et tiedä, mitä tämä tarkoittaa kohdallasi, kysy nuorelta itseltään. Hän kyllä kertoo, mitä odottaa sinulta ja kuulee mielellään myös, mitä sinä odotat häneltä.
Aurinkoa ja rakkautta
Joonas
Kutsumuksellisen työn suurlähettiläs
