Haluaisitko sinä tehdä merkityksellistä työtä? Moni haluaa. Ja on yhteiskunnallisestikin tärkeää, että mahdollisimman moni pääsisi sitä tekemään. Merkityksellisyyden puute on yhdistetty tutkimuksissa muun muassa masennukseen, kuolleisuuteen ja itsemurhariskiin. Ja nykymaailmassa kun perinteiset merkityksellisyyden lähteet kuten uskonto ovat menettäneet painoarvoaan, niin työstä on perheen ohella tullut yksi keskeisimpiä merkityksellisyyden lähteitä. Siksi olisi tärkeää, että käynnissä oleva työelämän murros ei johda tilanteeseen, jossa tietty eliitti nauttii hyvin palkatusta ja merkityksellisestä työstä, kun taas iso osa kansalaisista kamppailee työttömyyden kanssa ja merkityksettömiltä tuntuvissa matalapalkkatöissä. Parhaimmillaan merkityksellisyyden kokemus synnyttää ihmisessä vahvan sisäisen palon ja motivaation omaan työhön, jolloin syntyy myös paneutuneempaa ja laadukkaampaa jälkeä.
Sekä yksilön itsensä, työnantajan että yhteiskunnan kannalta olisi siis tärkeää, että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan työnsä merkitykselliseksi.
Mutta mitä se merkityksellisyys työssä oikein on? Kollegani, professori Anne Birgitta Pessin kanssa kävimme läpi merkityksellistä työtä koskevan tutkimuskirjallisuuden, tarkoituksenamme selvittää, miten kyseinen käsite siellä määritetään. Juuri julkaistussa artikkelissamme löysimme 36 erillistä määritelmää merkitykselliselle työlle, mutta nopeasti kävi ilmi, että kolme teemaa toistui määritelmästä toiseen. Kun siis puhumme merkityksellisestä työstä, tunnumme puhuvan yhdestä tai useammasta näistä kolmesta asiasta:
On kaksi asiaa, joiden kautta työn arvokkuus ja merkityksellisyys syntyvät: mahdollisuus toteuttaa itseään ja mahdollisuus tehdä työnsä kautta jotain hyvää.
Arvokkuus (significance)
Yleisimmällä tasolla merkityksellisyydellä tarkoitetaan sitä, että työssä on läsnä jotakin itsessään arvokasta. Eli että työ ei ole pelkkä väline esimerkiksi toimeentulon takaamiseksi, vaan työssä on jotakin sellaista, joka tekee siitä itsessään arvokasta. Joskus teemme työtä pelkän palkan vuoksi. Itse työ ei niin nappaa eikä tunnu tuottavan mitään erityisen arvokasta, mutta ainakin saa vuokran maksettua ja perjantaisin kolmosoluen kaupasta. Mutta kun aikuinen ihminen viettää helposti kolmasosan valveillaoloajastaan töissä, niin eikö olisi upeaa, jos tämä aika ei olisi pelkkä tapa rahoittaa se muu aika, vaan kokisimme sen jollakin tavalla itsessään arvokkaaksi osaksi elämää?
Mikä sitten voisi tehdä työstä itsessään arvokasta? Tähän löysimme määritelmistä kaksi ydinvastausta:
Hyvää tuottava päämäärä (broader purpose)
Ensinnäkin työ voi olla arvokasta sitä kautta, että sen päämääränä on tuottaa jotakin arvokasta. Hoitaja auttaa ihmistä parantumaan sairaudesta ja elämään ihmisarvoista elämää. Opettaja auttaa nuoria ihmisiä kasvamaan järkeviin päätöksiin kykeniviksi kansalaisiksi. Tietoliikenneinsinööri luo uusia tapoja, joilla ihmiset pääsevät olemaan yhteydessä toisiinsa. Poliisi suojelee ihmisiä rikollisuudelta. Usein kun joku valittaa, että hänen työnsä ei ole merkityksellistä, hän valittaa nimenomaan siitä, että omalla työllä ei tunnu olevan mitään erityistä myönteistä vaikutusta maailmaan. Ihmiset maksavat monista asioista, jotka ovat heille haitallisia. Siksi meillä on monia sellaisia ammatteja, joiden nettovaikutus maailmaan on negatiivinen. Sellaisen työn tekijän täytyy kyetä itsepetokseen kokeakseen työnsä merkitykselliseksi.
Itsensä toteuttaminen (self-realization)
Toiseksi työ voi olla arvokasta siten, että ihminen kokee pääsevänsä sen kautta ilmaisemaan ja toteuttamaan itseään. Luovien alojen houkutus on paljolti siinä, että ihminen pääsee luomaan jotakin itsestään kumpuavaa uutta maailmaan. Itsensä toteuttamisen kautta piirrämme itsemme esiin maailmassa ja tämä on itsessään arvokasta. Toisaalta monotoninen rutiinityö voi olla sielua musertavaa, vaikka lopputulos olisi kuinka arvokas tahansa. Jos nappia painamalla voisi pelastaa yhden hengen, olisi silti aika tukahduttavaa istua kahdeksan tuntia päivässä sitä nappia painamassa viikosta toiseen. Siksi työn merkityksellisyyden kannalta on myös olennaista, että ihminen kokee pääsevänsä toteuttamaan itseään sitä kautta.
On siis kaksi itseisarvoisen arvokasta asiaa, joiden kautta työn arvokkuus ja merkityksellisyys syntyvät: mahdollisuus toteuttaa itseään ja mahdollisuus tehdä työnsä kautta jotain hyvää. Olit sitten yhteiskunnallinen päättäjä, työnantaja tai omaa tulevaa työuraa pohtiva yksilö, niin kannattaa miettiä tarkkaan, millä valinnoilla voisit parhaiten varmistaa näiden kahden teeman läsnäolon työelämässäsi.
Frank Martela (FT) on Filosofian Akatemian tutkija–valmentaja ja rohkea keskustelija, joka tutkii myötätuntoa ja hyvää elämää. Kun moni etsii työkavereiden hyväksyntää, rahaa tai muita ulkoisia palkkioita, Frank valmentaa ihmisiä tunnistamaan sisäisen motivaationsa, toteuttamaan itseään paremmin ja elämään hyvää elämää.
