Viha tulehduttaa vuorovaikutuksen. Syy vihaan on menneessä teossa, jolloin katse on historiassa eikä tulevaisuudessa. Lisäksi viha koetaan oikeutettuna ja se kohdistuu aina ihmiseen. Organisaatiotutkijamme Peter Kenttä kertoo, miten toimia vihan kanssa.
Viha on vahva ja ruma sana. Vihaan yhdistyy käsitteet kuten vihapuhe ja rotuviha. Tässä keskitytään arkisempaan ja ehkä huonommin tunnettuun vihaan. Se mitä melkein kuka tahansa meistä saattaa tilapäisesti kokea tullessaan irtisanotuksi, joutuessaan jyrätyksi kokouksessa tai tullessaan nolatuksi muiden edessä. Näissä tilanteissa viha syntyy osana tapahtumaketjua, jolla ei välttämättä ole myönteisiä välipysäkkejä eikä pääteasemaa. Tästä syystä vihalla on vaativa vuorovaikutusdynamiikka.
Ottaen huomioon, että viha on vahva sana niin vihan laimeammat muodot ovatkin ehkä useimmille tutummat: suuttumus ja sitäkin lievempi tunne loukatuksi tulemisesta. Suuttumuksessa on useita samoja tekijöitä kuin vihassa. (1) Sitä suuttuu jostakin teosta, jonka kokee vääryydeksi, (2) herää tuntemus, joka kaipaa huomiota, (3) suuttumus on toinen-keskeistä, (4) suuttumus koetaan oikeutettuna ja (5) muille näkökulmille ei jää tilaa. Harvoin ihminen suuttuu esimerkiksi huonolle säälle tai esineelle, johon vaikkapa sattuu vahingossa törmäämään. Ei sitä myöskään suututa yht’äkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta. Suuttumus herää jostakin teosta ja se tunne vaatii oman ja muiden huomion.
”Loukkaantumisessa kyse on siis lähinnä loukatun tunteista kun taas suuttumisessa kyse on toisen henkilön tekemästä vääryydestä.”
Loukkaantuminen on suuttumusta laimeampi muoto. Henkilön tullessa loukatuksi hän kokee joutuneensa epäoikeudenmukaisen teon kohteeksi. Näin ollen hän kokee oikeutettuna, että vääryys korjataan. Loukkaantuminen on itsessään viesti odotuksesta, että loukannut osapuoli korjaisi tekonsa esimerkiksi pyytämällä anteeksi. Suuttuminen ja loukatuksi tuleminen eroavat toisistaan siinä, että mielensä pahoittaminen ei vaadi samassa määrin huomiota ja se on minä-keskeistä. Loukkaantumisessa kyse on siis lähinnä loukatun tunteista kun taas suuttumisessa kyse on toisen henkilön tekemästä vääryydestä.
Suuttumus kuten viha on toinen-keskeistä. Kummassakin viestitään korjaavien toimenpiteiden tarvetta toisessa henkilössä. Loukkaantuminen ja suuttumus väistyvät siinä vaiheessa, kun koetaan, että hyvitys on tapahtunut ja vääryys on tullut korjatuksi. Loukkaantuminen ja suuttumus ovat kummatkin selvitettävissä hyvityksellä kuten huomiolla, perusteluilla ja empatialla, mutta eri syistä. Loukatuksi tuleminen useimmiten korjaantuu arvonannolla kun puolestaan suuttumus tasaantuu vasta sillä, että suuttunut toteaa toisen olevan arvostuksen arvoinen. Vihalla on näitä vaativampi vuorovaikutusdynamiikka.
Vihassa on kolme haastavaa ominaisuutta
Vihan haastavuus juontaa kolmesta ominaisuudesta. Syy vihaan on menneessä teossa eli katse on historiassa eikä tulevaisuudessa. Keskittyminen menneeseen usein peittää alleen nykyhetkessä tehtävät teot kuten koston. Esimerkiksi vihainen irtisanottu työntekijä varastaa muita helpommin työnantajaltaan, koska kokee sen oikeutettuna. Mennyt vääryys peittää siis alleen nykyhetkessä ja tulevat – varsinkin omasta kädestä tehtävät – vääryydet. Samalla useimmat hyvät ja mieltä kohottavat tapahtumat jäävät huomaamatta.
Toisekseen viha on kohdistunut johonkin henkilöön, mutta suuttumuksen lisäksi viha sisältää halveksunnan tunteen. Toisen ihmisen halveksiminen tarkoittaa, että hänelle ei anna samaa ihmisarvoa kuin itselleen. Se on toisen ihmisen arvottomuuteen perustuva oikeutus omalle – kaikissa muissa tapauksissa kyseenalaiselle – käytökselle. Vihan kohde on varjo ihmisestä ja arvoltaan ei välttämättä edes eläimen tasolla. Tai usein se näin koetaan. Vihan kohteelle saa tehdä mielensä mukaan, koska hän on ansainnut sen. Häntä saa satuttaa eikä mikään määrä satuttamista saa vihaa lakkaamasta.
Vihaan siis liittyy yleistys yhdestä teosta tai tilanteesta, josta luodaan kokonaisvaltainen ja halveksiva arvio toisen perimmäisestä luonteesta. Kaikkien yleistysten tapaan tämäkin yleistys on virheellinen, ja tekee yhdessäelon käytännössä mahdottomaksi. Viha ei poistu hyvityksellä, koska viha perustuu yleistykseen eikä yksittäiseen tekoon. Joskus puhutaan viha-rakkaus -suhteesta, jolla oikeasti tarkoitetaan suuttumus-rakkaus -suhdetta. Parisuhteessa viha johtaa melkein aina eroon, koska se sisältää halveksunnan, kun taas suuttumus-rakkaus -suhde on vain merkki palavista ja äkkijyrkistä tunteista. Suuttua voi myös arvostamalleen henkilölle, kun vihassa taas ei ole pisaraakaan arvostusta.
Kolmanneksi viha koetaan aina oikeutettuna. Loukatuksi tuleminen sisältää lievän tunteen oikeutuksesta ja suuttumus sitä suuremman. Suuttunut saa omasta mielestään tehdä enemmän kuin muut, koska on suuttunut. Vihassa oikeutuksen tunne on kasvanut narsistin tai sosiopaatin tasolle eli voidaan puhua tasosta, joka vastaa tilapäistä persoonallisuushäiriötä. Oikeutuksen tunne on todella kettumainen. Sitä ei useinkaan voi kumota lyhyessä ajassa argumenteilla, hyvityksellä tai muilla hyvillä teoilla. Vihassa ei kirjaimellisesti ole järkeä. Tästä syystä viha ei jätä tilaa muille näkökulmille. Viha ei noudata tyypillisiä sosiaalisen elämän kohteliaisuuksia tai vastavuoroisuutta. Viha pyrkii rikkomaan vuorovaikutuksen. Viha ei anna mitään toiselle, ei edes vuoroa puhua. Vihan ehkä ainoa hyvä ominaisuus on se, että se on fysiologisesti kuluttava tunne, joka väistyy ennen pitkään. Tästä syystä usein ainoa toimintatapa vihan kanssa on odottaminen.
Vihan kanssa toimiminen
Työpaikalla ja varsinkin esimiestyössä on elintärkeää tietää onko joku loukkaantunut, suuttunut vai vihainen. Loukkaantuneen tai suuttuneen kanssa voi puhua hyvällä menestyksellä, vihaisen kanssa ei voi.
Jos epäilet olevasi vihainen, mieti näitä asoita:
- Pyri näkemään vihasi kohde ihmisenä. Hän on myös jonkun lapsi, rakas tai vanhempi. Hän ei ole aina tai koko ajan sellainen, joka ansaitsee vihasi. Huomaa, että “aina” ja “koko ajan” ovat yleistyksiä. Anna hänen todistaa, että olet väärässä hänestä.
- Mieti vihasi kohdetta ja pidä siitä kiinni. Kun alat väsymään pidä silti kiinni vihastasi. Olet tekemässä buddhistista mielentyyneysharjoitusta. Ajattelet vihaasi sillä tarkoituksella, että et toimisi sen mukaan siinä tilanteessa, jos joskus sattuisitte kohtaamaan pimeällä kujalla.
- Mieti mistä kaikesta olet kiitollinen. Kiitollisuus on myrkkyä oikeutuksen kokemukselle ja näin ollen vihalle. Pyri pitämään mielessäsi ne asiat, joista olet kiitollinen ja vaikka mantran tavoin toista niitä itsellesi uudestaan ja uudestaan kunnes viha laantuu.
Jos epäilet toisen olevan vihainen sinulle, mieti näitä:
- Älä ota itseesi niitä asoita mitä kuulet. Ehdota tapaamista myöhemmäksi. Siinä vaiheessa viha on ehkä jo laantunut suuttumukseksi ja järki on palannut kehoon.
- Anna toiselle täysi huomiosi, ole empaattinen ja näytä että välität toisen kokemasta tunnetilasta. Kuuntele ja yritä ymmärtää. Jos viha ei joissakin minuuteissa laannu, peräänny tilanteesta ja hae tukea ja ymmärrystä kavereiltasi. Älä jää vellomaan siihen pahaan oloon mikä päällesi on kaadettu. Sosiaalinen tuki on usein parempi kuin kaiken maailman mielen kikkailut mitä löytyy yllin kyllin kirjaston self-help hyllystä.
- Organisaatiossa ei ole tilaa vihalle. Jos viha vaikuttaa pitkäikäiseltä ehdota kolmatta osapuolta sopimaan riita. Viha on antisosiaalinen tunne, joka usein väistyy kun poistetaan sosiaalinen oikeutus. Kaikkien ei tarvitse tykätä kaikista, mutta vihalle ei saa antaa jalansijaa missään organisaatiossa. Älä ole organisaatiossa, jossa koet itsesi vihatuksi.
