Kevään viimeisessä blogitekstissä Karoliina kertoo hevostarinoita ja kysyy, miten sinä käytät valtaasi toisiin ihmisiin nähden.
Hevoset rouskuttivat iltakaurojaan, kun joukko ihmisiä tuli tutustumaan talliin. Yhden oven kohdalla he koukkasivat käytävän toiseen reunaan ja pälyilivät pelokkaasti karsinaan päin. Eikä ihme: karsinan ovessa luki suurin kirjaimin “Black Devil”. Nimikyltin yläpuolelta syöksähteli musta hevosen pää korvat luimussa hampaat ohikulkijoiden olkapäitä tavoitellen.
Kun hevosmies ja johdon konsultti Esa Korhonen tuli tallille valmentamaan viikonlopuksi, hän pyysi ensitöikseen muuttamaan Mustan Paholaisen nimikylttiä. Esa halusi siihen kirjoitettavan “Mussu”. Lutuisuutta viestivä nimikyltti aiheutti ohikulkijoissa lutuisan reaktion: “Voi Mussu! Miten ihana heponen!” – Ja karsinasta työntyi suuri ystävällinen musta pää, innoissaan tutustumaan uusiin ihmisiin*.
Me ihmiset olemme ihan samanlaisia kuin Mussu tässä. Vastaamme odotuksia hyvässä ja pahassa. Reaktiomme riippuu yhteydenoton laadusta.
Tämä riippuvuussuhde ei koske ainoastaan yksittäisiä vuorovaikutustilanteita. Ajatellaanpa hevosystävämme tapausta. Voi hyvin olla, että Black Devil eläisi koko elämänsä yksinäisenä ja vihaisena hevosena. Sen lajitoverit kyllä huomaisivat ihmisten käyttäytymisen ja ryhtyisivät itsekin toimimaan sen mukaan. Musta Paholainen vastaisi tähän vihaisuudella. Laumaeläin tulisi tuomituksi yksinäisyyteen ja onnettomuuteen.
Aivan samaan tapaan me ihmiset joko mahdollistamme tai emme mahdollista toisillemme täyttä elämää. Me joko näemme toistemme mahdollisuudet ja autamme niitä toteutumaan tai emme auta**. Me joko tuemme toistemme innostumista tai emme tue***. Me voimme kuunnella toisen juttua vain päästäksemme kertomaan, mikä siinä on pielessä. Tai me voimme kuunnella toisen viestiä, tarttua olennaiseen ja viedä yhteistä ajatusta eteenpäin. Kun joku ei mene ihan nappiin, voimme joko etsiä syyllisiä tai voimme miettiä, mitä tästä opittiin. Joka ikisessä kohtaamisessamme voimme joko nostattaa tai nujertaa toista ihmistä.
Joka ikisessä kohtaamisessamme joko nostatamme tai nujerramme toista ihmistä
Tänä päivänä haluamme paitsi elää hyvää elämää, myös pärjätä töissä, oppia uutta ja keksiä kaikenlaisia pieniä ja suuria innovaatioita, joilla tartutaan maailman eteen tuomiin uusiin mahdollisuuksiin. Menestyksen kannalta ei ole merkityksellistä, miten osaavaa tai fiksua porukkaa töissä on. Menestyksen edellytys on se, että porukka nostattaa toisiaan, tukee toisiaan ja mahdollistaa kaiken osaamisen ja kyvykkyyden käytön****.
Meillä on mieletön valta toisiimme. Miten sinä valtaasi käytät?
Keskustelemme tästä aiheesta yhdessä Kemianteollisuus ry:n kanssa Porin Suomi Areenalla MTV3 lavalla tiistaina 11.7. klo 14. Osallistu keskusteluun myös somessa häshtägillä #vastuullinenvalintani. Mikä on Sinun?
Rakkaudentäyteistä kesää toivottelee
Karoliina
Tarina by Esa Korhonen, SoulTeam.
Mittava tutkimusaineisto kertoo, että vanhempien usko lapsensa kykyyn menestyä koulussa korreloi suoraan lapsen koulumenestyksen kanssa (Yamamoto, Y., & Holloway, S. (2010). Parental expectations and children’s academic performance in sociocultural context. Educational Psychology Review, 22, 189 –214).
Flown eli työn imun kokemus tarttuu (Bakker AB, Van Emmerik IJ H & Euwema M C (2006). Crossover of burnout and engagement in work teams. Work & Occupations, 33, 464-489).
****ks. esim. Pentland, Alex (2012). The New Science of Building Great Teams. Harvard Business Review ja Woolley, Anita Williams; Chabris, Christopher F.; Pentland, Alex; Hashmi, Nada; Malone, Thomas W. (2010). Evidence for a Collective Intelligence Factor in the Performance of Human Groups. Science 29 Oct 2010.
