Jokainen meistä tunnistaa töistä tai kotoa vuorovaikutusjumin, jolloin tuntuu, että olemme pattitilanteessa. Tuntuu, ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia tietyllä tavalla suhteessa toiseen. Jos toinen ei ota vastuuta, minun on otettava se. Jos toinen saa minut tuntemaan itseni syylliseksi kieltäytyessäni pyynnöstä, en voi muuta kuin mukautua. Kun huomaat itsessäsi ajatuksen: “Minun on pakko toimia tämän ihmisen kanssa näin, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa”, olet todennäköisesti sisällä toimimattomassa dynamiikassa. Tällöin vaikutatte molemmat tunnetasolla toisiinne.
Katsotaan esimerkkitilannetta:
Matti ja Pekka tekevät töitä yhdessä. Matti kokee, että Pekka ei ole aktiivinen eikä oma-aloitteinen projektin suhteen. Hän kokee joutuvansa taas kantamaan kaiken vastuun ja olevansa kuormittunut ja yksin koko projektin kanssa. Käyttäytymisenä Matin kokemus näyttäytyy niin, että Matti yrittää vaatia Pekalta enemmän, muistuttelee tulevista deadlineista ja tekee itse yli omien voimavarojensa. Pekka kokee Matin vaatimusten äärellä jatkuvaa riittämättömyyttä. Hän kokee, että Matilla on niin vahva oma visio, että hänen mielipiteilleen ei ole tilaa. Pekalla on kokemus, että mikään ei kuitenkaan riitä ja että hänen ideoilleen ei ole tilaa. Hän on hiljaisempi kokouksissa ja antaa Matin ottaa ohjat.
Syntyy vastavuoroinen kehä: mitä enemmän Matti vaatii ja muistuttelee, sitä enemmän Pekka vetäytyy ja passivoituu. Ja mitä enemmän Pekka vetäytyy, sitä enemmän Matti kokee olevansa kuormittunut ja yksin ja vaatii yhä enemmän. Toimimattomissa dynamiikoissa ei ole kyse yksilöistä vaan siitä, mitä meissä lähtee tapahtumaan suhteessa toisiimme. Mitä selkeämmin tavoitamme tämän, sitä nopeammin pystymme siirtymään reaktiivisuudesta uteliaisuuteen. Sen sijaan, että syytämme itseämme tai toista, voimmekin lähteä tarkastelemaan ilmiötä kiinnostuksella ja kysyä itseltämme:
- Mistäköhän tässä dynamiikassa on kyse?
- Mikä tunne itselläni on tällä hetkellä taustalla siinä, että koen, että minun on toimittava tällä tavalla tämän ihmisen kanssa?
- Mikä tunne/kokemus voi olla taustalla toisen käyttäytymisessä?
- Onkohan joku omassa toiminnassani omiaan herättämään toisen ihmisen käyttäytymisen?
Kun katsot tilannetta yhdessä kehkeytyvän dynamiikan näkökulmasta käsin, voit ottaa vastuun omasta osastasi toimimattomassa dynamiikassa ja avata keskustelun oman osasi kautta. Alta löydät neljä konkreettista tapaa avata keskustelu jumiutuneesta vuorovaikutusasetelmasta.
Toimimattomissa dynamiikoissa ei ole kyse yksilöistä vaan siitä, mitä meissä lähtee tapahtumaan suhteessa toisiimme.
Neljä tunneälykästä tapaa nostaa “kissa pöydälle”
- Ota dynamiikka puheeksi omasta toiminnastasi käsin.
“Huomaan, että olen koko ajan muistuttamassa ja vaatimassa, eikä se varmasti tunnu mukavalta. Itseänikin ärsyttää, että olen koko ajan jotenkin puskemassa. Samaan aikaan pelkään, että jos lopetan, niin emme saisi mitään aikaan. Haluaisin löytää jonkun paremman tavan olla. Millaiselta sinusta yhteistyömme on tuntunut?”
- Tunnepaljastus*. Kokeile asiatason sijaan jakaa oma aito tunteesi tilanteessa, joka tuntuu jumittavan. Usein keskusteluun avautuu tämän kautta aivan uusia polkuja.
“Totta puhuakseni huomaan, että olen vähän neuvoton tässä tilanteessa. Haluaisin tukea sinua parhaalla mahdollisella tavalla, mutta koen, että aiemmista keskusteluistamme huolimatta tilanne on yhä sama. En oikein tiedä, mikä olisi paras tapa edetä. Mitä sinä ajattelet?”
- Jumin avaamiseksi tiimissä voit nostaa esiin erilaisia tunteita, joita käsillä oleva tilanne saattaisi herättää. Vaikka arvauksesi ei osuisi oikeaan, avaat tilan sille, että pinnan alla olevista tunteista keskusteleminen on tervetullutta.
”Uuden järjestelmän käyttöönotto herättää varmasti monenlaisia tunteita. Toisaalta voi tuntua todella turhauttavalta, että taas pitää ottaa uusi asia käyttöön ja kaupan saanti hidastuu. Vielä kun otetaan huomioon, että viimekertainen järjestelmämuutos ei ollut mikään saumattomin. Toisaalta osalla voi olla jopa toiveikas fiilis siitä, että pitkässä juoksussa tästä on kuitenkin hyötyä.”
- Jos keskustelun aloittaminen arasta aiheesta tuntuu vaikealta, voit avata keskustelun sanoittamalla ääneen, että et ole varma, miten asiaa pitäisi lähestyä, tai että huomaat, että sinun on vaikea puhua asiasta. Usein tämä herättää vastapuolessa halun kuulla lisää ja vahvistaa viestiä siitä, että vaikka asia voi tehdä kipeää, sen tarkoitus ei ole satuttaa vaan nimenomaan löytää takaisin yhteyteen.
”Huomaan, että en oikein tiedä, miten tätä asiaa pitäisi lähestyä ja pelkään, että en osaa ilmaista tätä oikein ja jotenkin satutan sinua. Mutta samaan aikaan koen, että meidän olisi tärkeää puhua siitä, miten yhteistyömme on mennyt tiimien yhdistymisen jälkeen. Huomaan, että minulla on sellainen olo, että olen jäänyt ulos tärkeistä kokouksista ja sen seurauksena itsekin alkanut ottaa enemmän etäisyyttä. Miten sinä olet kokenut?”
*Tunnepaljastus-termin on lanseerannut psykologi Jarkko Rantanen.
