Pahoinvointi ei ole vain pahoinvointia

Organisaation hyvinvoinnista pian väittelevä tutkija-kouluttajamme Peter Kenttä kertoo tässä blogissa, miten pahoinvointi on tärkeämpi osa omaa hyvinvointiamme, kuin mitä tyypillisesti tulemme ajatelleeksi. Blogi nostaa esille tragedian merkityksen ja mahdollisuudet osana rikasta elämää.

Kuuntele audio

Vuosi 2020 on monelle täynnä koettelemuksia. Useille tulee varmasti mieleen pandemia, mutta myös verrattain normaalina vuonna moni kokee vakavia ja syvästi koettelevia vastoinkäymisiä, joita voivat olla vaikkapa läheisen kuolema, irtisanotuksi tuleminen tai pysyvä vammautuminen. Näihin hyvinvoinnin varjossa koettuihin elämän arvaamattomiin, mutta lopulta joiltakin osin väistämättömiin pahoinvoinnin episodeihin harvemmin kiinnitetään huomiota niiden ansaitsemalla tavalla. Kaikki kokevat pahoinvointia elämänsä aikana ja tässä tahdon väittää, että tämä on hyvä asia. Nämä hetket ovat tärkeitä. Voimme oppia paljon omasta itsestämme ja omasta hyvinvoinnistamme niiden kautta. 

Pahoinvointi on hyvinvoinnin vaiettu, aina mukana tuleva varjo. Hyvinvointia on vaikea ymmärtää ilman sen vastakohtaa. Valitettavasti hyvinvointitutkimuksessa pahoinvointi on leimautunut tabuksi, joka pitää ohittaa tavalla tai toisella. Hyvinvointitutkimuksen sanomaton sääntö on, että tieteellisen tiedon hyvinvoinnista tulee lyhentää, vähentää tai jopa kokonaan poistaa pahoinvointia. Tässä on omat ongelmansa. 

Jotenkin ajatellaan, että ihmisten tulisi jatkuvasti ja tasaisesti olla mahdollisimman onnellisia. Aivan kuin elämään ei kuuluisi ylämäkiä ja alamäkiä. Samalla varsin huomaamattomasti kaikki kokemukset, jotka synnyttävät pahoinvointia on leimattu samankaltaisiksi, pahoiksi ja välteltäväksi. Hyvinvointitutkimus ohittaa nämä kiperät kysymykset ja sen sijaan kiinnittää huomionsa esimerkiksi resilienssiin eli kykyyn ponnahtaa takaisin vastoinkäymisestä, tai muihin psykologisiin voimavaroihin, joiden avulla pahoinvointia voidaan välttää. Pahoinvointi sivuutetaan ja jätetään hyvinvoinnin vaietuksi varjoksi, aivan kuin pahoinvointi ei olisi osa hyvää ja rikasta, oikean ihmisen elämää.

Vähemmän mustavalkoinen ymmärrys pahoinvoinnista lähestyy teemaa tragedian kautta. Tragedia syntyy, kun kaiken kaikkiaan hyvä ihminen parhaista tarkoitusperistä ja teoista huolimatta kokee lähes mahdottomalta tuntuvan vastoinkäymisen elämässään. Shakespearen Romeo ja Julia, Hamlet tai nuoremmalle yleisölle ehkä jokin Game of Thrones -jakso ovat tragedisen tarinankerronnan malliesimerkkejä. Tragediat opettavat niitä, jotka ne kokevat, mutta ennen kaikkia niitä, jotka niistä kuulevat tai pääsevät kokemaan dramaattiset hetket silmiensä edessä. Teatterissa yleisö pääsee kokemaan tragedian tunteet ja opetukset ilman todellista menetystä. Tragedian kautta ihmiset oppivat elämän arvaamattomuudesta, epäoikeudenmukaisuudesta, tunteiden ja järjen tasapainoilusta ja ihmisten luomista sotkuista ja kivuliaista tilanteista. Näiden koettelemusten kautta opitaan myös ymmärtämään, mitä viisaudella tarkoitetaan ja millaiset arvot ovat itselle merkityksellisiä elämässä.

Antiikin Kreikasta lähtien tragediat ovat opettaneet ihmisiä elämän rikkaudesta sen nurjan puolen kautta. Tragediat valaisevat sitä, miten ainutlaatuiset pahoinvoinnin tilanteet syntyvät, miltä ne tuntuvat ja miten niiden kanssa voi elää. Pahoinvointi ei siis ole vain yleistä yhden mittarin pahoinvointia. Tragedian kautta jokaisen kokemuksen ainutlaatuisuus kaivetaan esille, siihen paneudutaan ja se tunnistetaan osaksi elämän kirjoa, jota kautta muut elämän värit ja herkkyydet näkyvät ja tuntuvat entistä kirkkaammin.

Pahoinvointia ei tarvitse juhlia, mutta paremmin voivassa yhteiskunnassa ja hyvinvoivissa yrityksissä tulee voida ajatella aitoja ajatuksia, tuntea todellisia tunteita, ja havahtua tilanteen koko kirjolle, kun elämässä sattuu ja tapahtuu. 

Työelämässä on tullut entistä tyypillisemmäksi tavaksi juhlia onnistumisten rinnalla myös epäonnistumisia. Epäonnistumiset nähdään välttämättömänä osana oppimista ja menestystä. Vastaavan kaltaisen vallankumouksen soisi tapahtuvan myös pahoinvointikeskustelun avautumisen suhteen. Pahoinvointia ei tarvitse juhlia, mutta paremmin voivassa yhteiskunnassa ja hyvinvoivissa yrityksissä tulee voida ajatella aitoja ajatuksia, tuntea todellisia tunteita, ja havahtua tilanteen koko kirjolle, kun elämässä sattuu ja tapahtuu. 

Kaikki kokevat jossakin vaiheessa elämää isoja vastoinkäymisiä. Elämän rikkaus pitää siitä huolen. Kysymys on siitä, millä ajatusmallilla aiot vaikeudet kohdata, sitten kun ne osuvat sinun kohdallesi: välteltävänä pahoinvointina, vai opettavana tragediana?

Mikäli haluat kääntää pahoinvoinnin opettavaksi kokemuksesi, kokeile näitä keinoja:

  1. Älä yritä välttää pahoinvointia, vaan koeta pähkäillä sitä sekä järjen työkaluilla että tunteiden tuntoaisteilla. Yritä tarkentaa pahoinvoinnin tunnetta, tilannettasi tai kokemustasi löytämällä sille sanoja, musiikkia, elokuvia ja muita viitekehyksiä, joiden avulla voit kertoa itsellesi ja muille mistä on kysymys.
  2. Älä jää lukkoon yhteen ilmaisuun tai näkökulmaan, vaan uskalla kokeilla eri tapoja ymmärtää tilannettasi. Ikävästä kokemuksesta puhuminen muiden kanssa voi tuntua vaikealta, mutta se voi olla palkitsevaa sekä sinulle että muille. Asiasta puhuminen antaa tapahtumalle uuden näkökulman ja uudet sillä hetkellä sopivat sanat. Puhu siis asiasta usein ja monen kanssa. Jokainen kerta on uusi mahdollisuus oppia tapahtumasta.
  3. Mahdottomat ja vaikeat tilanteet yleensä rakentuvat monista eri palasista. Pyri tunnistamaan tilanteeseesi ja tunteeseesi vaikuttavat palaset ja yritä löytää etenkin palasia, joihin voit tai olisit voinut itse vaikuttaa. Menneitä reflektoidessa on tärkeää olla armollinen itselleen. Itsensä syyttäminen on yksi tapa olla oppimatta.


Lue myös

Kolme konkreettista keinoa vahvistaa kollegan kasvun asennetta

Liisa Arponen on kasvatustieteiden maisteri, joka on tutkinut muun muassa tulevaisuuden työelämätaitoja, kasvun asenteen merkitystä oppimisessa sekä esimiesten pedagogisia taitoja. Arposen mukaan jokainen työntekijä on aina paitsi oppija, myös toisten ihmisten oppimisen mahdollistaja. Liisan näkemys on, että tulevaisuuden työelämässä tullaan tarvitsemaan oppimiskyvyn lisäksi myös pedagogisia taitoja.

Kuinka hyvin osaat tunnistaa turhat työtehtävät?

Kaikkea voi kehittää mutta kaikki kehittäminen ei ole samanarvoista. Lean-ajattelusta on löydettävissä ohjenuorat myös tieto- ja asiantuntijatyön sujuvuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen.

vinkkejä viisaampaan elämään blogi

7 avainta viisaampaan elämään

Vieraskirjoittaja

Hyvinvointi ja elämäntaidot

Tasapainoiseen elämään pyrkiminen uuvuttaa

Iida Mäkikallio