Päivän viimeinen kokous päättyi kolmen maissa iltapäivällä, eikä minulla ollut sen jälkeen enää mitään suunniteltua tekemistä. Päivän tärkeimmät tehtävät olivat valmistuneet jo ennen lounasta.
Puhuessani kestävästä työtahdista ja vireystilan johtamisesta, ehdotan usein, että meidän tulisi nauttia hyvän sään päivistä, jotta akussa riittää virtaa silloin, kun sää muuttuu huonoksi. Jos työpäivä oli helppo ja sait tärkeät työt tehtyä ajoissa, nauti siitä. Anna itsellesi lupa rentoutua ja palautua. Ennemmin tai myöhemmin tulee aika, jolloin täytyy painaa hartiavoimin töitä. Pystytkö siihen? Onko tankissa virtaa silloin kun sitä oikeasti tarvitaan?
Mitä sitten tein, kun kokous päättyi? Käytin seuraavan tunnin päämäärättömään hortoiluun Outlookin, Teamsin, yrityksen intranetin, Viva Engagen (sisäisen somen), Slackin ja uutissivustojen välillä.
Tämä on se asia, jossa minun on kenties vaikeinta noudattaa omia oppejani. En tiedä, mistä se johtuu, mutta todennäköisesti luterilainen työmoraali, kulttuuri ja kasvatus vaikuttavat asiaan. Olemassaolon oikeutus pitää ansaita olemalla yhteiskunnan tuottava jäsen, eikä muille saa olla vaivaksi. Ihmisen arvo määritellään työn kautta — ja mitä jää jäljelle, jos työtä ei ole?
Koen jatkuvaa tarvetta pitää yllä edes mielikuvaa siitä, että tekisin jotain hyödyllistä — aina työpäivän loppuun asti kunnes on aika lähteä kotiin ja lopettaa teeskentely. Sama näytelmä toistuu usein myös etätöissä, vaikka kukaan ei olisi näkemässä.
Tätä vastaan taisteleminen on epämukavaa ja vaatii tietoisen päätöksen päästää irti. Todeta päivän työt tehdyiksi, vaikka kellon mukaan työtunteja olisikin vielä jäljellä.
Tietotyössä määrä – kuten työhön käytetty aika ja vaiva tai valmiiksi saatujen tehtävien lukumäärä – ei kerro mitään työn todellisesta vaikuttavuudesta tai arvosta.
Tietotyössä määrä – kuten työhön käytetty aika ja vaiva tai valmiiksi saatujen tehtävien lukumäärä – ei kerro mitään työn todellisesta vaikuttavuudesta tai arvosta. Jos kulutat energiasi aivottomaan puuhasteluun, sinulla on seuraavana päivänä entistä vähemmän annettavaa niille asioille, joilla on oikeasti merkitystä.
Kuten tietotyön käsitteen luonut johtamistutkija Peter Drucker (2002) totesi: ”Tietotyötä ei määritellä määrän eikä sen kustannusten kautta. Tietotyö määritellään tulosten perusteella.” Esimerkiksi “opettajan suoritusta arvioitaessa emme kysy, kuinka monta oppilasta hänen luokkaan mahtuu, vaan kysymme miten moni oppilas oppi jotakin – ja se on laadullinen kysymys.” (Drucker, 1999). Sama logiikka pätee lähes kaikkeen tietotyöhön.
Kokous ei parane sen kestoa pidentämällä.
Raportista ei tule hyödyllisempää sivumäärää kasvattamalla.
Esityksen vaikuttavuus ei lisäänny kalvojen määrän mukana.
Aika, jonka jonkin asian tekemiseen käyttää, ei tee sen tekemisestä yhtään arvokkaampaa.
Uutiskirjeen artikkeli ei muutu paremmaksi vain lisäämällä siihen sanoja.
Onko tämä sinulle tuttua? Teetkö sinäkin jatkuvasti jotain sellaista, jolla ei ole juuri mitään todellista arvoa, mutta tunnet pakottavaa tarvetta jatkaa tekemistä vain siksi, että tekemällä koet ansaitsevasi paikkasi?
Lähteet:
Drucker, Peter F. (1999). Knowledge-Worker Productivity: The Biggest Challenge. California Management Review, Vol. 41, No. 2, 79-94.
Drucker, Peter (2002). The Effective Executive: The Definitive Guide to Getting the Right Things Done. HarperCollins Publishers, Inc.
Teksti on julkaistu alunperin englanniksi Sami Pajun kestävän työtahdin uutiskirjeessä huhtikuussa 2026.
