Pokémon Go -peli valloitti tänä kesänä koko Suomen ja maailman. Tutkijamme Maria Ruotsalainen avaa, minkälaisesta kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta ilmiöstä on kyse.
Kesäisin kadut täyttyvät Suomessa. Tämän kesän aikana kaduilla näkyi myös runsaasti puhelimiinsa intensiivisesti keskittyneitä ihmisiä. Tämä ilmiö on esiintynyt ympäri maailmaa. Käyttäytymisen taustalla on tietenkin Pokémon GO, mobiililaitteella pelattava virtuaalitodellisuutta ja tosimaailmaa yhdistävä peli. Pokémon GO:ssa pelaaja kerää ja valmentaa pokémoneja ja ottelee toisten pelaajien pokémoneja vastaan. Pelin kartta jäljittelee tosimaailmaa ja pelissä liikutaankin kaduilla kulkemalla, keskeisestä paikasta toiseen. Pokémonien munat myös kuoriutuvat liikkumisen myötä.
Pokémon GO on suosionsa myötä ollut myös runsaasti esillä eri medioissa ja sen hyödyistä on keskusteltu laajasti. Erityistä huomiota on herättänyt, kuinka se saa ihmiset ulos kodeistaan ja aktiivisesti liikkumaan – jotain, mitä ei perinteisesti yhdistetä digitaaliseen pelaamiseen.
Ilmiö ei kuitenkaan ole uusi, vaan ainoastaan sen laaja skaalautuminen. Pokémon GO hyödyntää monia samoja elementtejä kuin monet jo aikaisemmin julkaistut mobiilipelit, jotka sekoittavat reaalimaailmaa ja virtuaalitodellisuutta. Näiden myötä ihmisiä on nähty kaduilla jahtaamassa – puhelimet apunaan – ei ainoastaan pokémoneja, vaan myös esimerkiksi Pac-Manista tuttuja kolikoita.
Pokémon GO:n voidaankin nähdä olevan osa huomattavasti laajempaa ilmiötä: kulttuurin ja yhteiskunnan ludifikaatiota eli leikillistymistä. Kirjassaan Playful identities: The Ludification of Digital Media Cultures (2015) tutkijat Valerie Frissen, Sybille Lammes, Michiel de Lange, Jos de Mul ja Joost Raessens keskustelevat siitä, kuinka leikillisyys ei näy nykypäivänä ainoastaan digitaalisten pelien suosiossa – vaikka niiden valtava ja jatkuvasti kasvava suosio onkin ehkä sen näkyvin elementti – vaan se on muotoutunut laajemmaksi osaksi jokapäiväistä elämää. Se onkin osa niin vapaa-aikaa, oppimista kuin – kyllä – työtäkin.
Lisääntynyt leikillisyys ei näy siis ainoastaan kaduilla ja kotitietokoneiden äärellä, vaan leikillistyminen ja pelillistyminen ovat nousseet esiin myös tämän päivän työn yhteydessä.
Lisääntynyt leikillisyys ei näy siis ainoastaan kaduilla ja kotitietokoneiden äärellä, vaan leikillistyminen ja pelillistyminen ovat nousseet esiin myös tämän päivän työn yhteydessä. Pelillisiä applikaatioita suunnitellaan ja implementoidaan käytäntöön ahkerasti, ja leikillisyyden vaikutusta työssä viihtymiseen, innovatiivisuuteen, ja työmotivaation – joitain mainitakseni – tutkitaan. Ja osa tutkimusten tuloksista ehdottaa, että leikillisyydellä työssä voisi tosiaan olla hyvä vaikutus näihin. Taiwanissa suoritetun kyselytutkimuksen mukaan leikillisyys työssä on positiivisesti linkittynyt työhyvinvointiin sekä luovaan käyttäytymiseen (Ping Yu, Jing-Jyi Wu, I-Heng Chen, Ying-Tzu Lin 2007). Pennsylvanian Yliopiston toteuttama tutkimus vuorostaan ehdottaa, että peleillä on positiivinen vaikutus työhön; kunhan työntekijät lähtevät toimintaan mukaan vapaaehtoisesti ja omalla suostumuksellaan (2014). Leikki ja työ eivät siis ehkä olekaan toistensa vastakohtia, ja Pokémon GO:n tuottama liikkuminen ainoa pelillisten ja leikillisten elementtien tuoma positiivinen tekijä.
Työ ja leikki -dikotomia, joka tosin tuskin koskaan on ollut täysin mustavalkoinen, tuntuu siis olevan yhä enemmän haastettuna. Tämä lisää painoa kysymyksiin siitä, mitä on tämän päivän työ ja mitä sen tulisi olla.
Näillä mietteillä: leikkisää alkavaa syksyä kaikille!
Lähteet:
- Mollick, Ethan R. and Rothbard, Nancy (2014) Mandatory Fun: Consent, Gamification and the Impact of Games at Work. The Wharton School Research Paper Series.
- Ping Yu & Jing-Jyi Wu& I-Heng Chen& Ying-Tzu Lin (2007) “Is playfulness a benefit to work? Empirical evidence of professionals in Taiwan” International Journal of Technology Management, Volume 39, p. 412-49
- Frissen, Valerie & Lammes, Sybille & de Lange, Michiel & de Mul, Jos. & Raessens, Joost. Playful identities: The Ludification of Digital Media Cultures. Amsterdam University Press.
