Kiinnostuin sivistyksestä asuessani Singaporessa, jossa huomasin, että singaporelainen ajatusmaasto pyöri lähinnä rahan ja perheen ympärillä. Ja perhettä ajateltaessa ajatukset olivat lähinnä rahassa, esimerkiksi kuinka korkeat koulu- tai sairaalakulut ovat. Mielestäni tämä poikkesi selvästi suomalaisesta ajatusmaisemasta, jonka taustalla oli jotakin vaikeasti sanotettavia mutta hyvin tärkeitä arvoja.
Aiemman blogini saaman huomattavan positiivisen palautteen perusteella on selvää, että sivistyksen tarjoamat mahdollisuudet kiinnostavat monia. Tässä pohdin asiaa lähinnä oman johtamisen ja työyhteisön kehittämisen näkökulmasta. Tutkimuksessani sivistyksen alkuperästä ja sen nykyvaikutuksista yhteiskunnassamme on tullut selväksi, että sivistys on sekä prosessi että lopputulos. Useimmiten ajatellaan pelkästään lopputulosta eli vaikkapa pitkälle kouluttautunutta tai paljon lukenutta ja korkeakulttuurissa marinoitua henkilöä. Sivistys prosessina ja olemisen tapana useimmiten unohdetaan, vaikka silloin tällöin kuulee puhuttavan jonkun hyvästä ja kohteliaasta käytöksestä. Tuolloin hänen sanotaan olleen varsin sivistynyt henkilö. Sivistyksellä prosessina on tosin huomattavasti tätä syvemmät juuret suomalaisessa ajatusmaastossa.
Mielestäni paras tapa ymmärtää nykyaikaamme on ymmärtämällä mitä reittiä ja valintoja pitkin pääsimme tänne.
Useimmiten, kun kiinnostun tutkimuskohteesta tai ilmiöstä yritän päästä sen alkujuurille tutkimalla sen historiallista kehitystä. Mielestäni paras tapa ymmärtää nykyaikaamme on ymmärtämällä mitä reittiä ja valintoja pitkin pääsimme tänne. Tästä syystä pidän suomalaisen sivistyksen historian ymmärtämistä varsin tärkeänä, koska historiamme kertoo keitä olemme olleet, keitä olemme ja valoittaa myös keitä voisimme olla tulevaisuudessa.
Kuten jo aiemmassa blogissani toin esille, J.V. Snellman (1806-1881) on tunnetusti suomalaisen sivistyksen kantaisä. Harvemmat tietävät, että Snellman perusti omat ajatuksensa sivistyksestä erityisesti Hegelin (1770-1831) ajatusrakennelmien päälle. Hegelin voidaan sanoa olleen ensimmäinen todellinen systeemiajattelija, vaikka ajatus systeemiajattelusta ja systeemeistä sai vakinaistetun muotonsa vasta noin vuosisadan Hegelin ja Snellmanin jälkeen. Erityistä Hegelin ajattelussa oli, miten hän korosti vuorovaikutuksen laatua ihmisten välillä. Hegelille aito ihmistenvälinen kohtaaminen oli sekä ihmisen että yhteiskuntakehityksen moottori. Ajatus avoimesta luokka- ja muiden näennäiserojen ylittävästä dialogista ja solidaarisuudesta oli Hegelin viitoittama polku kohti kehittynyttä systeemiälykästä ihmistä ja yhteiskuntaa. Hegelin näkemyksessä on siis vain kanssaihmisiä, ei maanomistajia ja renkejä tai pomoja ja alaisia. Ne jotka ovat perehtyneet Suomen menestykseen World Happiness Report -mittauksissa voivat todeta, että Hegelin ajatuksissa on paljon järkeä. Solidaarisuus, yhdessä tekeminen ja luottamus kanssaihmisiin ovat merkittävä osa sekä hyvinvointivaltion perusajatusta että onnellista elämää.
Solidaarisuus, yhdessä tekeminen ja luottamus kanssaihmisiin ovat merkittävä osa sekä hyvinvointivaltion perusajatusta että onnellista elämää.
Snellman omaksui useimmat Hegelin ajatukset sivistyksestä samalla rakentaen sen päälle ajatuksen omaehtoisesta ajattelusta ja varsin käytännöllisestä ja eteenpäinpyrkivästä yhteiskuntakehityksestä. Snellmanin näkemyksessä kriittinen ajattelu on olennaista yksilölle, mutta kriittinen ajattelu pääse koko loistoonsa vain kun se suunnataan kohti tulevaisuuden rakentamista. Snellman ymmärsi kuinka vahvat kahleet menneisyys ja perinteet voivat muodostaa, mutta menneisyys on myös täynnä onnistuneita ratkaisuja ja ideoita, joiden päälle voi ja kannattaa rakentaa.
Sivistys oli Snellmanille avain vapauteen toteuttaa nykyisyyttä ja luoda tulevaisuutta, joka todellisen systeemiajattelun hengessä on silti sidoksissa vastuuseen kanssaihmisistä ja ympäristöstään. Ajattelun vapaus ja kriittisyys ovat siis henkilön kehitettäviä voimavaroja, joita sivistynyt henkilö ymmärtää käyttää vastuullisesti ja suunnata rakentavasti paremman tulevaisuuden luomiseen. Tämän perusajatuksen Snellman sai kasvamaan suomalaisessa yliopistomaailmassa, joka vielä tänä päivänä toimii esikuvana sille mitä pidetään kunnollisena ihmistä kasvattavana perus- ja yliopisto-opetuksena.
Palaten tähän päivään, mitä voimme oppia Hegelin ja Snellmanin sivistyskäsityksistä? Heidän ajatuksiinsa perehtyneet tutkijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että opittavaa on hyvin paljon, varsinkin kun huomioidaan, että vastuu ympäristöstä ja tulevaisuuden rakentamisesta on ilmastokriisin myötä kriittisempää kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.
Omissa pohdinnoissani suomalaisen johtamisen ja työyhteisöjen tulevaisuudesta, mielestäni tietyt sivistysteesit ovat entistäkin tärkeämpiä juuri nyt:
- Kaikki voivat ja kaikkien tulisi osallistua paremman tulevaisuuden luomiseen. Tämän ajatuksen taustalla on ajatus ihmisten yhdenvertaisuudesta. Näkemys, että ihmiset ovat ensisijaisesti kanssaihmisiä eikä muilla nimikkeillä ole juuri väliä, kun mietitään yhteisen tulevaisuuden tekemistä.
- Avoimuus vuorovaikutuksen taialle. Aidolla sydämellisellä vuorovaikutuksella on lähes taianomaisia voimia – oma ja kanssaihmisten maailmankäsitys ja koko olemisen tapa voi muuttua jo yhdestä aidosta kohtaamisesta. Tämä on entistäkin tärkeämpää juuri nyt, kun luodaan kestävän kehityksen mukaisia elämäntapoja ja pyritään löytämään ratkaisuja viheliäisiin ja joidenkin mielestä jopa mahdottomiin ongelmiin. Systeemiajatteluun perehtyneet tietävät, että rikastavat ja hellävaraiset vuorovaikutussuhteet ovat avain systeemisiin ongelmiin.
- Kriittisyys omaa menneisyyttään ja perinteitään kohtaan. On meidän jokaisen vastuulla, että menneisyytemme on voimavara eikä painolasti. Se missä tämä mitataan on teoissa, jotka luovat tulevaisuutta. Snellmanin meille lahjoittama sivistyskäsitys on kompassi, joka viitoittaa meitä sekä arvostamaan että olemaan kriittisiä menneitä ratkaisuja ja ajatuksia kohtaan.
- Tiedostaminen, että olemme osa laajempaa kokonaisuutta kuin mitä tällä hetkellä hahmotamme. Kukaan meistä ei kykene hahmottamaan kaikkia niitä systeemejä ja vuorovaikutussuhteita, joissa jatkuvasti toimimme. Tästä syystä on erityisen tärkeää olla kiinnostunut muiden näkemyksistä ja kokemuksista, avoin omista ajatuksista ja antaa ihmisille mahdollisuus auttaa itseä parantamaan omaa systeemistä hahmotuskykyään.
- Itsemme muistuttaminen siitä, että vapaus ja vastuu kasvavat käsikädessä. Mitä enemmän vapauksia esimerkiksi terveytemme, taloutemme ja työmme meille antavat, sitä enemmän vastuuta meidän tulisi ottaa meitä kaikkia yhteisesti ympäröivistä systeemeistä.
Mietittäessä johtamisen tai työyhteisön kehittämistä, jos alkutilanne olisi se, että kaikki osapuolet hyväksyvät nämä viisi sivistysteesiä, silloin johtamisessa ja työyhteisössä on aito mahdollisuus merkittävään ja jopa välittömään läpimurtoon. Valitettava tosiasia on se, että me useimmiten olemme varsin tyytyväisiä omaan ajatteluumme ja maailmankuvaamme. Lisäksi olemme oppineet erilaisia itsellemme mukavuutta tuovia mutta todellisuudessa vangitsevia ajatustapoja (vanha koira ei opi uusia temppuja, ei minulla ole aikaa, en tiedä ehkä kaikkea mutta ainakin enemmän kuin kollegani…).
Snellmanin suomalaisille jälkipolville jättämä sivistyshaaste on katsoa nykyhetkeä ja vallitsevaa tilannetta tuorein silmin ja aidosti pohtia mitä voimme tehdä yksin ja yhdessä tulevaisuuden eteen, tässä ja nyt.
Snellmanin suomalaisille jälkipolville jättämä sivistyshaaste on katsoa nykyhetkeä ja vallitsevaa tilannetta tuorein silmin ja aidosti pohtia mitä voimme tehdä yksin ja yhdessä tulevaisuuden eteen, tässä ja nyt.
