Suomalaisella johtamisella on ainutlaatuinen mahdollisuus olla maailmanluokan suunnannäyttäjä, miten tulevaisuudessa johdetaan ja ratkotaan viheliäitä yhteiskunnallisia ja organisatorisia ongelmia. Valitettavasti Suomessa, kuten lähes kaikkialla muuallakin maailmassa, on liian suoraan ja kritiikittömästi otettu oppia anglo-amerikkalaiseen luokkakulttuuriin perustuvasta hierarkkisesta johtamismallista, jolla on varsin erilaiset perusrakenteet ja pohjavireet kuin suomalaisella johtamisella. Selkein esimerkki näiden kahden välisestä erosta on, että englanninkielessä ei ole vastaavaa sanaa sivistykselle.
Saatuani väitöskirjani kansiin noin kaksi vuotta sitten, aloin tutkimaan suomalaista johtamisopetusta. Miksi ja miten suomalainen johtamisopetus eroaa esimerkiksi kansainvälisten yliopistojen tarjoamasta yleisestä johtamisopetuksesta? Miksi juuri Suomessa johtamisopetus voi parhaillaan sisältää kriittistä ajattelua, itsetuntemusta ja aitoa ihmistenvälistä kohtaamista? Opetettuani näitä taitoja yli kymmenen vuotta sekä Filosofian Akatemialla että Aalto-yliopiston Tuotantotalouden palkitussa johtamisohjelmassa ja nyt tutkittuani näitä kysymyksiä, voin sanoa, että vastaus on varsin yksinkertainen: sivistys.
Sivistys on osittain suomalainen ja osittain pohjois-eurooppalainen käsitys (Bildung, bildning, dannelse) ihmisenä olemisesta ja kasvusta sisältäen myös ajatuksen valoisammasta tulevaisuudesta. Suomessa sekä peruskoulu että yliopisto-opetus rakentuu J.V. Snellmanin (1806-1881) viitoittamalle tielle, eli suomalaiselle sivistyskäsitykselle, joka erityisesti Snellmanin ansiosta osittain poikkeaa muista pohjoismaalaisista sivistyskäsityksistä. Snellman korosti, että sivistys voi olla kaikkia palveleva yhteinen projekti, jota kukin voi edistää omalla tahollaan mm. innovoimalla uutta teknologiaa, kulttuuria ja normeja paremmasta elämästä.
Snellman myös hahmotteli, että kukaan ei voi olla lopullinen auktoriteetti sivistyksestä, koska sivistys on jatkuvassa muutoksessa ja kontekstisidonnainen käsitys. Snellmannilaisen ajattelun mukaan jokaisen tulisi kysyä itseltään mitä sivistys tarkoittaa heille juuri heidän ympäristössään ja ammatissaan ja mitä juuri he voivat tehdä sivistysprojektin eteenpäinviemiseksi riippumatta siitä kuinka pienestä tai vähästä on kyse.
Suomalainen sivistysideaali on monitahoinen ja sisältää useamman perusarvon, jotka useimmat ovat omaksuneet jo äidinmaidon mukana. Nämä perusarvot antavat erityisen hyvät lähtökohdat myös johtamiselle ja johtajana kasvamiselle.
Suomalainen sivistysideaali on monitahoinen ja sisältää useamman perusarvon, jotka useimmat ovat omaksuneet jo äidinmaidon mukana. Nämä perusarvot antavat erityisen hyvät lähtökohdat myös johtamiselle ja johtajana kasvamiselle. Nämä ovat:
- Jokainen pystyy kasvamaan ihmisenä (ja siis myös johtajana) ja tämä kasvuprosessi kestää koko elämän.
- Jokainen on oman ajattelunsa, tekojensa ja kasvunsa lopullinen auktoriteetti, tätä vastuuta omasta ainutlaatuisesta elämänpolustaan ei voi delegoida esihenkilölle, julkkikselle, tieteelle tai valtiolle.
- Henkilökohtainen kasvu on sidoksissa omaan yhteisöönsä. Henkilönä ja johtajana kasvaminen tapahtuu yhteisön sisällä, sen mukana ja rinnalla. Omaa ja muiden henkilökohtaista kasvua voi siis kirittää tukemalla yhteisöä ja sen kasvua.
- Kohtaamalla toinen ihminen aidosti ja kokonaisvaltaisesti – kunnioittaen toisen inhimillistä ainutlaatuisuutta, ihmisarvoa ja olemisen tapaa – itsetuntemus kuin myös yhteisten ongelmien ja mahdollisuuksien ymmärtäminen syöksähtää vauhtiin
- Jokainen voi olla tulenkantaja ja valon lähettiläs omassa ammatissaan ja ihmissuhteissaan – jokainen voi siis olla sivistyksen eturintamassa omassa aina joiltakin osin ainutlaatuisessa toimintaympäristössään
Näillä perusarvoilla on kauaskantoiset seuraukset. Kyseiset arvot antavat ainutlaatuiset edellytykset johtamiselle yrityksissä ja yhteisöissä, joissa on omaksuttu nämä perusarvot ja siis näkemykset omasta ja toisten kyvyistä ja kasvumahdollisuuksista. Esimerkiksi anglo-amerikkalaisessa johtamiskäsityksessä johtajan tulee olla liikettä aikaansaava muutosvoima kohti jotakin toivottua tulevaisuutta, jonka ainoastaan johtaja kaikkiviisaudessaan ymmärtää ja näkee.
Suomalaisessa käsityksessä kaikki voivat olla ja parhaillaan ovatkin laittamassa oman ainutlaatuisen kortensa kekoon kun yhteisesti rakennetaan sekä muutosvoimaa että toivottua yhteistä tulevaisuutta. Lisäksi toivottu tulevaisuus parhaillaan muodostetaan aitojen ja kokonaisvaltaisten kohtaamisten kautta, koska tiedostetaan että kaikilla on annettavaa paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Myös ymmärretään, että vain yhdestä näkökulmasta tai vain yhden ihmisen varaan rakennettu tulevaisuus ei ole kestävällä pohjalla ja varsin helposti kääntyy yhden utopiasta muiden dystopiaksi. Suomalaisten saama yhtenäinen peruskoulutus takaa, että kaikki kykenevät osallistumaan keskusteluun, jossa yhteistä tulevaisuutta hahmotetaan. Näin “me” ja “meidän tulevaisuus” saa muotonsa, mikä ei rajoitu tai henkilöidy johonkin johtajaan tai johtoryhmään, vaan pohjautuu yhteisiin perusarvoihin.
Suomalaisessa johtamisopetuksessa ja koulutuksissa, joissa halutaan saada aikaiseksi merkittävää uudistusta ja ajatusten liikettä usein kytketään virtajohdot näihin perusarvoihin sähköistäen sekä henkilökohtaiset ihmisenä olemisen että yhteisölliset mahdollisuusulottuvuudet.
Suomalaisessa johtamisopetuksessa ja koulutuksissa, joissa halutaan saada aikaiseksi merkittävää uudistusta ja ajatusten liikettä usein kytketään virtajohdot näihin perusarvoihin sähköistäen sekä henkilökohtaiset ihmisenä olemisen että yhteisölliset mahdollisuusulottuvuudet. Lainatakseni hyvältä ystävältäni Esa Saariselta, henkilökohtainen läpimurto on mahdollista heti kun ihminen antaa itselleen sen mahdollisuuden. Sama pätee työpaikkoihin ja työyhteisöihin. Suomalaisen sivistyskäsityksen omaksuneet työyhteisöt voivat olla jatkuvassa läpimurron tilassa, koska ymmärretään, että kukaan tai mikään työyhteisö ei koskaan valmistu, vaan kaikki kasvavat koko ajan.
Ehkä paras esimerkki sivistyksen voimasta on sen mahdollistama muutosvoima. Johtamisopetuksessa kriisi on sekä mahdollinen olotila että väkevä johtamisväline, joka oikeuttaa radikaalin uudistumisen ja aiempien toimintamallien purun. Sivistyskäsityksemme antaa samanlaiset oikeutukset ja mahdollisuudet muutokselle ilman kriisin tarvetta. Historian kulkua saa ja tulee muuttaa, kun ollaan sivistyksen eturintamassa.
Sivistysideaaliimme kuuluu aiempien aikaansaavutusten kunnioittaminen ja luova käyttäminen, kuin myös tarvittaessa menneistä teoista ja tottumuksista irtaantuminen. Esimerkiksi idea siitä, että saavutetuista oikeuksista ei luovuta, ei ole sivistysideaalimme mukainen. Sivistyskäsityksemme velvoittaa meidät miettimään mikä on parasta meille yhteisönä, eikä pelkästään mikä on helpointa tai parasta minulle tällä hetkellä. Sivistysideaaliimme nimittäin kuuluu paljon viisautta sisältävä perusarvo, että yksilöt voivat paremmin kuin heidän yhteisönsä voi paremmin.
Mielestäni sivistys on suomalaisen johtamisen vaiettu ja vielä vajavaisesti hyödynnetty voimavara.
Mielestäni sivistys on suomalaisen johtamisen vaiettu ja vielä vajavaisesti hyödynnetty voimavara. Keskeinen haaste sivistyksen hyödyntämisessä on kyseisen idean verrannollinen vaikeus, syy miksi kyseinen idea usein unohdetaan työn lomassa. Sivistys ei ole johtamistyökalu vaan moottori, jonka säätämiseen tarvitaan monia työkaluja. Samalla tavalla kuin Esa Saarinen puhuu ajattelun ajattelusta, sivistys on ajattelun ajattelua koskeva käsite. Se on taustalla piilevä ja vaikuttava ajatus, joka muokkaantuu ja elää arkisempien ajatusten ja tekojen mukana ja rinnalla. Myös tästä syystä, että sivistys on ajattelun ajattelua koskeva käsite, sillä on valtava potentiaali yhteisen ajattelumme ja toimintamme parantamisessa.
Jatkan tästä teemasta seuraavassa blogissani. Tässä välissä sivistyksestä kiinnostuneet voivat tarkastaa Sitran tarjoamat tuoreet kirjoitukset suomalaisen sivistyksen merkityksestä nyky-yhteiskunnassamme.
