Uusivuosi – vuoden resilientein juhlapäivä

Vuosi 2020 pakotti meidät kohtaamaan muutoksen, johon emme olleet valmistautuneet. Minna Janhonen kirjoittaa blogissaan resilienssin merkityksestä ja kertoo, mihin muutostilanteissa kannattaa kiinnittää huomiota. Epävarmuuden keskellä auttaa esimerkiksi taito nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kyky keskittyä siihen, mihin voi itse vaikuttaa.

Kuuntele audio

Vuoden vaihteeseen liitetään vanhan päättymisen ja uuden alkamisen symboliikkaa, pöydän putsaamista menneestä ja uuden kattauksen aloittamista. Erityisesti näin tuntuu olevan pandemiavuoden vaihtuessa rokotetoivon vuoteen 2021. Vuoden vaihtuminen antaa meille luvan toivoa parempaa ja katsoa tulevaisuuteen luottavaisin mielin. Voisikin sanoa, että uusivuosi on vuoden resilientein juhlapäivä. 

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selvitä muutostilanteista sekä menestyä erilaisista epävarmuustekijöistä huolimatta. Siihen sisältyy vahvasti ajatus omasta toimijuudesta ja uusien mahdollisuuksien löytämisestä muuttuneessa tilanteessa. Aivan kuten uuden vuoden ajatellaan tuovan tullessaan tilaisuuksia valita toisin kuin ennen.

Resilienssi-termillä ei ole vakiintunutta suomenkielistä käännöstä, mutta sen yhteydessä on puhuttu ainakin palautumiskyvystä, sinnikkyydestä, selviytymiskyvystä, muutosjoustavuudesta ja sopeutumisesta. Itse ajattelen, että näiden lisäksi muovautumiskyky kuvastaa hyvin resilientin ihmisen tai organisaation oman aktiivisuuden osuutta muutosten kohtaamisessa.

Resilienssillä tarkoitetaan kykyä selvitä muutostilanteista sekä menestyä erilaisista epävarmuustekijöistä huolimatta.

Miten selvisimme vuodesta 2020?

Vuosi 2020 on vaatinut meiltä muovautumiskykyä sekä henkilökohtaisesti että yhteisöllisesti. Olemme löytäneet uusia tapoja harrastaa, olla yhteydessä läheisiin sekä tehdä töitä. Meille on muodostunut käsitys siitä, millaiset keinot ovat auttaneet meitä ja yhteisöjämme muutostilanteissa. 

Nyt on hyvä hetki pysähtyä hetkeksi pohtimaan, miten hyvin valitsemamme keinot ovat toimineet, mitä toimintatapaa kannattaa jatkaa, ja onko kenties jotain, mitä voisi tehdä vielä paremmin. Pohdiskelussa apuna kannattaa käyttää seuraavaa, lukuisiin eri tutkimuksiin* pohjaavaa listaa tekijöistä, joiden on todettu auttavan muutostilanteissa selviämiseen.

1. Keskity siihen, mihin voit vaikuttaa.

Maailma ei välttämättä kysele, sopisiko nyt tämmöinen pieni koronakoettelemus tai muu nykyisestä kaavasta poikkeava asia tähän kohtaa elämää. Emme siis voi välttää ikävien tai vaikeiden asioiden osumista kohdallemme. Usein silti kannamme etukäteen huolta siitä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu – ajatustemme ohjautuessa luonnostaan vielä niihin kaikkein negatiivisimpiin vaihtoehtoihin. Saatamme tuhrata hirveästi aikaa, energiaa ja yön pimeitä tunteja vatvoessamme sellaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

Maailma ei välttämättä kysele, sopisiko nyt tämmöinen pieni koronakoettelemus tai muu nykyisestä kaavasta poikkeava asia tähän kohtaa elämää

Mitä jos seuraavan kerran ottaisimmekin tilanteen paremmin haltuun? Analysoisimme tarkemmin, mitä meitä kohdannut koettelemus pitää sisällään. Hyväksyisimme, että kaikkiin yksityiskohtiin emme voi vaikuttaa, ja sulkisimme ne vatvovien ajatuskelojemme ulkopuolelle. Ja keskittäisimme ratkaisukeskeiset energiamme niihin seikkoihin, joihin voimme vaikuttaa. Emme voi mitään vaikkapa sille, jos joku läheisemme on vakavasti sairastunut: se huolestuttaa meitä ja kanssaläheisiä luonnollisesti paljon. Mutta voimme vaikuttaa siihen, millä tavalla me itse suhtaudumme asiaan, ja tukea ja kuunnella sairastunutta ja muita läheisiä. Voimme luoda merkityksiä ja rakentaa eteenpäin kannattelevaa voimaa ja toivoa huolen keskellä.

2. Tunteile ja tee tolkkua.

Muutostilanteessa tunteet tulevat ennen tietoa. Muovautumiskyvyn kannalta empatiataidot ovat yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Asioiden tiedollinen prosessointi on lähes mahdotonta, jos emme ole ensin läpikäyneet ja tarkastelleet muutoksen meille aiheuttamia ensireaktioita. Jos muutos koskettaa itsemme lisäksi muitakin, on sen herättämiä tunteita tärkeää käsitellä myös yhdessä. Tehdä tilanteesta tolkkua: mitä uusi tilanne merkitsee meidän yhteiselle tekemisellemme? Esimerkkiä ei tarvitse etsiä kovin kaukaa: vajaa vuosi sitten suuri osa Suomea siirtyi etätyöhön, ja ne jotka eivät siirtyneet, jäivät työpaikoilleen muulla tavoin muuttuneisiin olosuhteisiin. 

Jouduimme tekemään tolkkua siitä, miten työtä tehdään yhdessä, ja luodaan yhteistä ymmärrystä. Uudessa tilanteessa ei voida olla kasvotusten, tai kasvotusten tekeminen vaatii erityissuojautumista. Miten etänä tai maskin takaa tulkitaan ilmeet ja eleet? Miten esihenkilönä, valmentajana tai auttajana pystyn huolehtimaan siitä, etteivät ihmiset koe jäävänsä etätyöpisteisiinsä yksin ilman tukea? Miten pystyn viestimään tuesta ja läsnäolosta fyysisen etäisyyden takaa? Tuen antaminen ja pyytäminen, kuuleminen ja kuulluksi tuleminen, ja yhteisten merkitysten rakentaminen – siinä avaimia muovautumiskykyvyn kehittämiseen.

3. Tulevaisuus on oppimista varten.

Vuoden 2021 alkuun liittyy vahva toivo koronarokotusten mukanaan tuomasta paluusta kohti normaalia. Mutta mitä maailma seuraavaksi roiskaisee eteemme? Sitä emme voi kukaan tietää, samalla kun tiedostamme jatkuvassa epävarmuudessa elämisen ahdistavuuden. Yksi keskeinen epävarmuuteen siedättävä taito on nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Henkilökohtaisella tasolla tämä on meille tuttua jo lapsuudesta, kun pohdimme, mikä minusta mahtaa tulla isona? Jos meillä oli vain yksi suuri ammatillinen intohimo, saattoivat viisaat vanhempamme kannustaa meitä tietenkin kovasti tavoittelemaan tuota ammattia. Samalla he saattoivat kuitenkin vihjata, että ehkä elämässä ei kannata laskea yhden kortin varaan. 

Ihmiseen on sisäänrakennettu yksi aivan ylivertainen ominaisuus, joka auttaa meitä selviämään ja muovautumaan erilaisissa tilanteissa. Se on kyky oppia jatkuvasti. Vaikka se, mitä olemme aiemmin kokeneet ja miten hahmotamme maailmaa vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme muutokseen, meidän on mahdollista oppia toimimaan toisin. Tämän kirjoituksen kohdista 1 ja 2 on hyvä aloittaa: ne ovat hyviä askelia kohti parempaa muovautumiskykyä.

*Aiheeseen liittyviä tutkimuksia:

Braun ym. (2017): The Development, Validation, and Practical Application of an Employee Agility and Resilience Measure to Facilitate Organizational Change. Industrial and Organizational Psychology 10(4), 703-723.

Markkio, Liikanen & Heiniö (toim.) (2019): Onnistutaan yhdessä. Kohti yrityksen uudistumiskykyä -työkirja. Jyväskylän ammattikorkeakoulu, LUT-yliopisto, Työterveyslaitos. https://www.jamk.fi/fi/Tutkimus-ja-kehitys/projektit/osaava-pk/osaava-pk/

Ortiz de Mandojana & Banjal (2016): The long term benefits of organizational resilience through sustainable business practices. Strategic Management Journal 37(8), 1615-1631.

Seville (2017): Resilient organizations: How to survive, thrive and create opportunities through crisis and change. London, Philadelphia, New Delhi: Kogan Page.

Stephenson (2010): Benchmarking the Resilience of Organisations. Dissertation, University of Canterbury. Vakilzadeh & Haase (tulossa): The building blocks of organizational resilience: a review of the empirical literature. Continuity & Resilience Review, ahead-of-print.


Lue myös

Myötätuntoa voi ja kannattaa harjoitella – kolme vinkkiä työelämän kohtaamisiin

Tiina Rantakokko

Kamala ja kasvattava 2020

Joonas Kiminki

Hajautetussa organisaatiossa työskentely ja johtaminen

Tämä valmennus tarjoaa työkalut menestyksellisen uuden työn tarpeisiin ja hajautetun organisaation toimintatapoihin.

Jalostus - kokeilu - draivi

Kohti itseohjautuvuutta

Itseorganisoituminen vaatii työntekijöiltä paljon erilaisia taitoja. Itsensä johtamisen taitojen lisäksi se edellyttää nk. yhteisöllisiä metataitoja, eli yhteisen työn tekemisen taitoja.