Vesimies vai Pieni karhu – konstellaation voima

Neuvotteluhuoneissa kehittäminen ja keskustelu käydään yleensä kognition tasolla. Ulkopuolelle jää usein koko muu skaala: kehollisuus, emootio ja ihmisen persoona. Organisaatiokehittäjä Eero Lahtisen mukaan konstellaatiotyöskentelyllä voi kuitenkin luoda syvempää yhteistyötä.

Toimivassa tiimissä on synergiaa, se on enemmän kuin osiensa summa. Parhaissa tiimeissä yhteys toisiin on vahva, ja niissä vallitsee turvallinen ilmapiiri. Vuorovaikutuksen laatu on usein tärkeämpää kuin yksilöt sinänsä. 

Eräs kehittämistyön keskeinen haaste (ja mahdollisuus) on, miten luoda sellaiset edellytykset työskentelylle, että ne rohkaisevat tuomaan omat kokemukset ja ajatukset yhteiseen tarkasteluun. Miten esimerkiksi huomioidaan ihmisten erilaisuus, ajattelutavat ja persoona? Miten minimoidaan HiPPO-efektin (Highest Paid Person’s Opinion, eli valtasuhteiden) vaikutus työskentelyyn?

Yhteistyötä voi sujuvoittaa ja rytmittää fasilitoinnilla. Fasilitaattori voi esimerkiksi johtaa työskentelyä ohjeistamalla tarpeen mukaan omaan pohdintaan, näkökulmakierroksiin tai  pienryhmätyöskentelyyn. Meillä on kuitenkin taipumus kangistua kaavoihimme: neuvotteluhuoneessa avattua ja luotua on vaikea siirtää oikeaan elämään, työn arkeen. Lopputuloksena neuvotteluissa kehitetäänkin usein “enemmän neukkaria kuin itse kehittämisen kohdetta”.

Sanotaan, että sydämellään näkee parhaiten. Kun kehitämme työtä yhdessä, olemme tottuneet toimimaan pääosin “järjen tasolla”. Kuitenkin, jos haluamme muuttaa asioita, tarvitaan kognition lisäksi kokemuksellista oppimista. Järki yksinään on huono liikuttaja. 

Konstellaatiotyöskentelystä oiva lisä työkalupakkiin

Menetelmänä konstellaatiotyöskentelyä on alun perin käytetty terapiatyössä, jossa sen avulla on voitu esimerkiksi havainnollistaa ja työstää perheen sisäisiä suhteita ja piilevää dynamiikkaa. Organisaatiokonstellaation viitekehyksessä menetelmää voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi yhteistyön luotaamiseen liittyvissä kysymyksissä, joko ulkopuolisen fasilitaattorin avustamana tai itsenäisesti.

Konstellaatiossa ihmiset liikkuvat fyysisesti tehtävänannon mukaan ja osallistuvat puheen tai tekstin sijaan koko persoonallaan. Toisin kuin neuvottelutyöskentelyssä kukaan ei konstellaatiossa  voi jäädä passiiviseksi sivusta seuraajaksi. Tarkastelun kohteena on työyhteisön kokonaisuus: ihmisten samanaikainen suhde toisiinsa ja käsiteltävään asiaan. 

Konstellaatiotyöskentely jättää usein syvän muistijäljen, koska siihen sisältyy kognition ohella emootio, kehollisuus ja koko persoona

Matalan kynnyksen – ja myös itsenäiseen työskentelyyn soveltuvia – tehtävänantoja voisivat olla esimerkiksi: Kuinka tärkeäksi koet tämän asian? Mikä on oma paikkasi tämän asian edistämisessä? Käytännön toteutuksena: jokin esine edustaa tehtävänantoa ja ihmiset ryhmittyvät esineen ympärille omimmaksi kokemalleen paikalle ja suhteessa toisiinsa.

Kun konstellaatio ei enää liiku, keskustelun tueksi hyviä kysymyksiä voisivat olla  esimerkiksi: Miltä tuntuu olla juuri siinä, mitä sinussa tapahtuu? Miten koet muodostuneet yhteydet? Miksi jossain on keskittymä? Mistä luulet hajonnan johtuvan? Mitä uutta tietoa on nyt noussut esiin?

Konstellaatiotyöskentely jättää usein syvän muistijäljen, koska siihen sisältyy kognition ohella emootio, kehollisuus ja koko persoona – montako perinteisellä tavalla toteutettua työpajaa muistat vielä vuosien päästä? Ja koska kysymyksenasettelu on erittäin avoin ja kaavat rikkova, konstellaatiolla on taipumus tuoda esiin ilmiöitä ja asioita, jotka jäisivät muuten katveeseen.

Parhaimmillaan konstellaatio mahdollistaa sen, että näemme syvemmälle katsomalla kokonaisuutta yhdessä, kasvattaen systeemistä ymmärrystä. Hetkellisesti päästämme irti omista egoistamme, eduistamme ja agendoistamme ja teemme töitä luodaksemme parempaa yhteyttä toisiimme. 

Heräsikö kiinnostus? Perehdy esim. näihin:

John Whittington: Systemic coaching & constellations (2020)

Jani Roman: Systeeminen konstellaatio (2016)


Eero Lahtinen on organisaatiokehittäjä ja konsultti, jonka ehtymättömänä mielenkiinnon kohteena on auttaa organisaatioita ymmärtämään itseään elävänä systeeminä ja hyödyntämään siitä kumpuavaa toimintapotentiaalia.

Lue myös

Mitä ei kannata sanoa uupuneelle

Taistelu työstä – Kohti inhimillistä työelämää -kirjan kirjoittaja, työntekijöiden vankkumaton puolustajamme Reima Launonen jatkaa kollegansa aloittamaa keskustelua uupumuksesta ja kirjoittaa, miten uupuneeseen henkilöön tulisi suhtautua.

Toimintaansa taitavasti tarkasteleva esihenkilö ehkäisee uupumusta

Stressi, kiire, ahdistus, tylsistyminen, väsymys, uupumus. Työelämäpuhe pitkittyneessä pandemiatilanteessa on hyvin synkkäsävyistä. Valmentajamme Sonja Strömsholm pohtii, mitä esihenkilön kannattaisi tehdä, jotta jokainen johdettava voisi hyvin haastavista ajoista huolimatta.

Organisaation kehityskumppanuus

Yhteistyömme on vaikuttavinta silloin, kun tunnemme asiakkaamme pintaa syvemmältä. Kehityskumppanuudessa käytössäsi on koko Filosofian Akatemian osaaminen.

Järki töihin -kirja

Ajattelunhallinta: uuden työn taidot

Valmennuksen osallistujat saavat välitöntä hyötyä kehittämällä omia työtapojaan virtaviivaisemmiksi ja tehokkaammiksi.

Itseohjautuvuus - draivi - kokeilu

Filosofian Akatemia on valmennus-, konsultointi- ja tutkimusyritys, joka muotoilee parempia työyhteisöjä.