Toimivassa tiimissä on synergiaa, se on enemmän kuin osiensa summa. Parhaissa tiimeissä yhteys toisiin on vahva, ja niissä vallitsee turvallinen ilmapiiri. Vuorovaikutuksen laatu on usein tärkeämpää kuin yksilöt sinänsä.
Eräs kehittämistyön keskeinen haaste (ja mahdollisuus) on, miten luoda sellaiset edellytykset työskentelylle, että ne rohkaisevat tuomaan omat kokemukset ja ajatukset yhteiseen tarkasteluun. Miten esimerkiksi huomioidaan ihmisten erilaisuus, ajattelutavat ja persoona? Miten minimoidaan HiPPO-efektin (Highest Paid Person’s Opinion, eli valtasuhteiden) vaikutus työskentelyyn?
Yhteistyötä voi sujuvoittaa ja rytmittää fasilitoinnilla. Fasilitaattori voi esimerkiksi johtaa työskentelyä ohjeistamalla tarpeen mukaan omaan pohdintaan, näkökulmakierroksiin tai pienryhmätyöskentelyyn. Meillä on kuitenkin taipumus kangistua kaavoihimme: neuvotteluhuoneessa avattua ja luotua on vaikea siirtää oikeaan elämään, työn arkeen. Lopputuloksena neuvotteluissa kehitetäänkin usein “enemmän neukkaria kuin itse kehittämisen kohdetta”.
Sanotaan, että sydämellään näkee parhaiten. Kun kehitämme työtä yhdessä, olemme tottuneet toimimaan pääosin “järjen tasolla”. Kuitenkin, jos haluamme muuttaa asioita, tarvitaan kognition lisäksi kokemuksellista oppimista. Järki yksinään on huono liikuttaja.
Konstellaatiotyöskentelystä oiva lisä työkalupakkiin
Menetelmänä konstellaatiotyöskentelyä on alun perin käytetty terapiatyössä, jossa sen avulla on voitu esimerkiksi havainnollistaa ja työstää perheen sisäisiä suhteita ja piilevää dynamiikkaa. Organisaatiokonstellaation viitekehyksessä menetelmää voidaan hyvin soveltaa esimerkiksi yhteistyön luotaamiseen liittyvissä kysymyksissä, joko ulkopuolisen fasilitaattorin avustamana tai itsenäisesti.
Konstellaatiossa ihmiset liikkuvat fyysisesti tehtävänannon mukaan ja osallistuvat puheen tai tekstin sijaan koko persoonallaan. Toisin kuin neuvottelutyöskentelyssä kukaan ei konstellaatiossa voi jäädä passiiviseksi sivusta seuraajaksi. Tarkastelun kohteena on työyhteisön kokonaisuus: ihmisten samanaikainen suhde toisiinsa ja käsiteltävään asiaan.
Konstellaatiotyöskentely jättää usein syvän muistijäljen, koska siihen sisältyy kognition ohella emootio, kehollisuus ja koko persoona
Matalan kynnyksen – ja myös itsenäiseen työskentelyyn soveltuvia – tehtävänantoja voisivat olla esimerkiksi: Kuinka tärkeäksi koet tämän asian? Mikä on oma paikkasi tämän asian edistämisessä? Käytännön toteutuksena: jokin esine edustaa tehtävänantoa ja ihmiset ryhmittyvät esineen ympärille omimmaksi kokemalleen paikalle ja suhteessa toisiinsa.
Kun konstellaatio ei enää liiku, keskustelun tueksi hyviä kysymyksiä voisivat olla esimerkiksi: Miltä tuntuu olla juuri siinä, mitä sinussa tapahtuu? Miten koet muodostuneet yhteydet? Miksi jossain on keskittymä? Mistä luulet hajonnan johtuvan? Mitä uutta tietoa on nyt noussut esiin?
Konstellaatiotyöskentely jättää usein syvän muistijäljen, koska siihen sisältyy kognition ohella emootio, kehollisuus ja koko persoona – montako perinteisellä tavalla toteutettua työpajaa muistat vielä vuosien päästä? Ja koska kysymyksenasettelu on erittäin avoin ja kaavat rikkova, konstellaatiolla on taipumus tuoda esiin ilmiöitä ja asioita, jotka jäisivät muuten katveeseen.
Parhaimmillaan konstellaatio mahdollistaa sen, että näemme syvemmälle katsomalla kokonaisuutta yhdessä, kasvattaen systeemistä ymmärrystä. Hetkellisesti päästämme irti omista egoistamme, eduistamme ja agendoistamme ja teemme töitä luodaksemme parempaa yhteyttä toisiimme.
Heräsikö kiinnostus? Perehdy esim. näihin:
John Whittington: Systemic coaching & constellations (2020)
Jani Roman: Systeeminen konstellaatio (2016)
Eero Lahtinen on organisaatiokehittäjä ja konsultti, jonka ehtymättömänä mielenkiinnon kohteena on auttaa organisaatioita ymmärtämään itseään elävänä systeeminä ja hyödyntämään siitä kumpuavaa toimintapotentiaalia.
