Välillä on yllättävän ärsyttävää johtaa itseohjautuvia työntekijöitä. Frank Martela on keskustellut aiheesta useamman toimitusjohtajan kanssa ja kertoo miksi kaikesta turhauttavuudestaan huolimatta kannattaa nöyrtyä ja uhrata egonsa, jotta työyhteisö kukoistaisi ja saisitte parhaan tuloksen aikaan.
Ei ole helppoa olla itseohjautuvien ihmisten johtajana. Kysy vaikka toimitusjohtajaltamme Karoliina Jarengolta! Kun jokaisella työntekijällä on vahva mielipide siitä miten asiat pitäisi parhaiten tehdä, voi johtaminen olla todella turhauttavaa.
Perinteisessä organisaatiossa johtajan sana on laki. Silloin johtaminen on helppoa: Kerrot ihmisille mitä ja miten heidän pitää asiat tehdä. Sitten he tekevät sen.
Itseorganisoituvassa porukassa johtajan sana on vain yksi mielipide muiden joukossa. Se saatetaan kyseenalaistaa. Tai sitten kuunnellaan kohteliaasti mitä johtajalla on sanottavaa. Ja sitten tehdään asiat täysin eri tavalla kuin miten hän ohjeisti.
Useampi itseohjautuvuutta korostavan firman toimitusjohtaja on nostanut tämän teeman esille, kun olen heidän kanssaan keskustellut. Osa varsin suorasanaisesti: Välillä johtaminen tuntuu täysin toivottomalta! Tiedät miten asiat pitäisi tehdä, mutta kukaan ei tottele sinua! Sinulla on hyvä idea, mutta kukaan ei toteuta sitä! Ihmiset tekevät jääräpäisesti asiat niin kuin itse parhaaksi näkevät.
Tämä on se hinta, mikä on maksettava siitä että on onnistunut voimaannuttamaan ihmiset ajattelemaan itse. Et voi saada molempia: Itsenäisesti ajattelevia työntekijöitä, jotka omatoimisesti edistävät yrityksen päämääriä. Ja työntekijöitä, jotka tottelevat mukisematta toimitusjohtajan käskyjä ja ohjeistuksia. Toinen sulkee pois toisen.
Futuricen entinen toimitusjohtaja Tuomas Syrjänen kiteyttää hyvin tämän valintatilanteen:
”Joskus pienen harmituksen jälkeen mietin, kumpi organisaatio on parempi: sellainen joka tekee just eikä melkein sen, mitä toimari sanoo, mutta ei muuta, vai sellainen, joka tekee paljon todella hyviä asioita, mutta ei aina tee, mitä toimari haluaa. Kyllä minä aina otan sen vastuuta kantavan ja itsenäisen organisaation”
Itseohjautuvan porukan johtaminen vaatii nöyryyttä. Se vaatii oman egon työstämistä ja henkistä kypsyyttä. Sinun on pystyttävä asettamaan oma kontrolloinnin tarpeesi syrjään. Kaikki langat eivät ole käsissäsi, ihmiset tekevät asioita kysymättä sinulta lupaa ja sinun on pystyttävä elämään sen kanssa.
Sinun on oltava sinut sen kanssa, että aina et ole fiksuin ihminen huoneessa: Muiden ideat ja aloitteet saattavat olla omia ideoitasi parempia.
Sinun on oltava myös sinut sen kanssa, että joudut myymään hyvätkin ideasi ihmisille – ja että aina et tässä onnistu. Joskus huomaat jälkeenpäin olleesi oikeassa: sinun ideasi olisi ollut parempi. Joskus huomaat jälkeenpäin olleesi väärässä: Työntekijöiden idea, jota vastustit, osoittautuikin briljantiksi. Sinun on oltava sinut sen kanssa, että aina et ole fiksuin ihminen huoneessa: Muiden ideat ja aloitteet saattavat olla omia ideoitasi parempia.
Itseohjautuvan porukan johtamisen hinta maksetaan turhautumisena ja kolhuina omaan egoon. Et aina olekaan se korvaamattoman älykäs kaiken valtias. Mutta sen ansiosta työntekijät tekevät paljon sellaisia asioita, joita et olisi koskaan voinut ohjeistaa heitä tekemään. Egosi häviää, mutta juuri siksi yhteisönne ja yrityksenne voittavat!
Filosofian Akatemia on mukana Business Finlandin rahoittamassa Minimalist Organizational Design -tutkimushankkeessa, joka pyrkii selvittämään itseohjautuvuuden ennakkoehtoja, kriittisiä menestystekijöitä ja pimeitä puolia. Lue lisää täältä
Frank Martela (FT) on Filosofian Akatemian tutkija–valmentaja ja rohkea keskustelija, joka tutkii myötätuntoa ja hyvää elämää. Kun moni etsii työkavereiden hyväksyntää, rahaa tai muita ulkoisia palkkioita, Frank valmentaa ihmisiä tunnistamaan sisäisen motivaationsa, toteuttamaan itseään paremmin ja elämään hyvää elämää.
