Itseohjautuvuus – Mistä siinä poh­jimmiltaan on kyse?

Itseohjautuvuus on yksi johtamisen kuumista sanoista, jota tarjotaan ratkaisuksi mitä moninaisimpiin ongelmiin. Harvard Business Review’ssa aiheesta on viime vuosina keskusteltu kiivaasti, aihealueen klassikkokirjoista kuten Laloux’n Reinventing Organization on tullut pyhä kirja monelle organisaatiolle sekä konsultille, ja kotimaassamme Reaktorin, Futuricen ja Vincitin kaltaiset toimijat ovat osoittaneet, että olemme tämän kehityksen kärjessä kansainvälisestikin katsottuna. Mutta mistä itseohjautuvuudessa lopulta on kyse?

Itseohjautuvuus blogi

Aiheesta ei löytynyt hyvää yleisesitystä, joten päätimme tehdä sen itse. Tuloksena on tässä kuussa ilmestyvä Itseohjautuvuus – Miten organisoitua tulevaisuudessa? –kirja, jossa johtavat suomalaiset asiantuntijat professoreista toimitusjohtajiin tarjoavat oman näkökulmansa siihen, mitä itseohjautuvuus on ja ennen kaikkea antavat käytännön ohjeita, miten itseohjautuvuutta vahvistetaan. Tämän prosessin ansiosta osaamme nyt kertoa, mitä itseohjautuvuus tarkoittaa.

Itseohjautuvuus ei ole anarkiaa tai kaaosta, vaan perinteisestä weberiläisestä byrokratiasta poikkeava organisoitumisen tapa. Byrokratiassa ’alaisia’ komennettiin ja kontrolloitiin, itseohjautuvuudessa luotetaan ihmiseen ja hänen haluunsa tehdä asiat hyvin. Siksi ylenpalttista kontrollointia ei tarvita, vaan lähtökohtana on työntekijöiden vahva autonomisuus ja vapaus tehdä isojakin päätöksiä lupia kyselemättä.

Itseohjautuvuus ei ole anarkiaa tai kaaosta, vaan perinteisestä weberiläisestä byrokratiasta poikkeava organisoitumisen tapa.

Itseohjautuvuus kyseenalaistaa ylimmän johdon kaikkivoipaisuuden. Ehkä parhaat päätökset eivät synnykään pienessä kabinetissa, vaan kuuntelemalla kaikkia työntekijöitä päätöksenteossa ja antamalla asioiden tapahtua orgaanisesti. Kun kanavat ovat kunnossa, parhaat käytännöt leviävät ympäri organisaation ilman, että johtajan tarvitsee tehdä päätöstä niiden omaksumisesta.

Weberiläinen byrokratia perustuu kolmelle periaatteelle: 1) Työ organisoidaan ylhäältä annettujen roolien ympärille, joita kontrolloidaan tarkoin säännöin. 2) Johto pystyy asiantuntemuksensa ansiosta tekemään fiksuimmat päätökset. 3) Johdon tahto viedään käytäntöön hierarkisten komentoketjujen kautta. Jokaisella on esimiehensä, jolla on valta käskeä ja vastuu kontrolloida hänen suoritustaan.

Itseohjautuvuus perustuu myöskin kolmelle periaatteelle: 1) Organisaatio koostuu oma-aloitteisista toimijoista, joilla on halu ja osaaminen toimia organisaation parhaaksi. 2) Fiksuin toiminta emergoituu vastuullisen henkilöstön keskinäisen vuorovaikutuksen kautta. 3) Päätöksentekovalta on hajautettu ja ihmisillä on vahva tekemisen autonomia.

Itseohjautuvuus on vastaus kahteen työelämän murroksen tuomaan haasteeseen:

  1. Ylhäältä johdettu byrokraattinen organisaatio on usein liian hidas ja jäykkä pärjätäkseen nopeasti muuttuvilla toimialoilla. Työntekijöiden kokeiluiden kautta orgaanisesti kehittyvä itseorganisoituminen on herkempi muutoksille ja nopeampi omaksumaan uusia toimintatapoja tai liiketoiminta-alueita.
  2. Automatisaation ja digitalisaation jäljelle jättämät työpaikat vaativat yhä enemmän luovaa asiantuntemusta ja itsenäisiä päätöksiä. On tyhmää kahlita piinkovien asiantuntijoiden osaaminen ylhäältä määrättyihin rooleihin ja sääntöihin. Se johtaa huonompaan tulokseen ja parhaiden osaajien turhautumiseen. Osaajille tulee antaa vapaus tehdä työnsä hyvin.

Itseohjautuvuus ei monilla toimialoilla ole tulevaisuudessa pelkkä kilpailuetu vaan suorastaan elinehto. Mitä nopeammin toimintaympäristösi muuttuu ja mitä vahvemmin työntekijäsi koostuu asiantuntijoista, sitä olennaisempaa on irtautua pölyyntyneestä byrokratiasta ja rakentaa tilaa itseohjautuvuudelle. Se vaatii ylimmältä johdolta oman ihmiskuvan päivittämistä ja nöyrtymistä kyseenalaistamaan oman kaikkivoipaisuutensa. Kaikki eivät siihen pysty. Mutta ne, jotka pystyvät, korjaavat tulevaisuuden hedelmät.

Kirja tulee kauppoihin ihan näinä päivinä. Pidämme julkaisutilaisuuden tiimoilta webinaarin 31.5. klo 15-18. Lämpimästi tervetuloa osallistumaan! Voit ilmoittautua webinaariin täältä.

Keskustelemme itseohjautuvuudesta ja sen johtamisen haasteista myös kirjan Facebook-ryhmässä. Tule mukaan!

Kirjaa voi tilata täältä.

Innostunein terveisin

Frank ja Karoliina


Frank Martela (FT) on Filosofian Akatemian tutkija–valmentaja ja rohkea keskustelija, joka tutkii myötätuntoa ja hyvää elämää. Kun moni etsii työkavereiden hyväksyntää, rahaa tai muita ulkoisia palkkioita, Frank valmentaa ihmisiä tunnistamaan sisäisen motivaationsa, toteuttamaan itseään paremmin ja elämään hyvää elämää.

Lue myös

Luominen ja implementointi blogi

Metaspektioidaanko teillä?

Karoliina Jarenko

Luottamis ja hyvän kehä blogi

Hyvän kehä – mitä työelämä voi oppia hyvinvointivaltiolta?

Reima Launonen

Jalostus - kokeilu - draivi

Kohti itseohjautuvuutta

Itseorganisoituminen vaatii työntekijöiltä paljon erilaisia taitoja. Itsensä johtamisen taitojen lisäksi se edellyttää nk. yhteisöllisiä metataitoja, eli yhteisen työn tekemisen taitoja.

Tunnetyötaidot

Tunneäly tulevaisuuden työn avaintaitona

Tunneälykkyydellä tarkoitetaan yksilön kykyä tunnistaa, erotella ja säädellä sekä omia, että toisten ihmisten tunteita sekä käyttää tunnepitoista informaatiota hyödyksi sosiaalisissa tilanteissa toimimiseen.

Itseohjautuvuus - draivi - kokeilu

Filosofian Akatemia on valmennus-, konsultointi- ja tutkimusyritys, joka muotoilee parempia työyhteisöjä.