Jatkuvat keskeytykset ja orientaatioloikat kuormittavat mieltämme, mikä johtaa pinnalliseen ajatteluun ja asioiden unohtamiseen. Ajattelunhallinnan asiantuntija, pääpsykologimme Tapani Riekki kertoo, miksi kannattaa tehdä yksi asia kerrallaan.
Olet päättänyt kirjoittaa tänään valmiiksi tärkeän raportin. Kun olet juuri päässyt kiinni kirjoittamiseen, paikalle leijuu toimistokuukkeli kyselemään kuulumisia. Keskeytyksen jälkeen raportin jatkaminen tuntuu taas vaikealta, mutta onneksi huomaat uuden sähköpostin ja alat lukea sitä. Harhaudut netin uutissivuille, kunnes sivusilmällä huomaat kollegan kävelevän ohi ja muistat, että hänelle piti kertoa uudesta asiakkaasta. Keskustelun jälkeen huomaat, että raportti on edelleen kirjoittamatta ja ahdistut.
Kuulostaako tutulta?
Ajaudumme helposti tekemään montaa asiaa yhtä aikaa ja uudelleen orientoituminen ajattelua vaativaan työhön on raskasta. Miksi? Syitä on useita, mutta näistä kaksi, muistin assosiatiivisuuden ja tarkkaavaisuuden, esittelen tässä.
Ensinnäkin meillä kaikilla on vain yksi tarkkaavaisuus. Kun teemme montaa asiaa yhtä aikaa, tarkkaavaisuutemme hyppii tehtävien välillä. Jos tehtävät ovat helppoja ja automatisoituneita, ongelmia ei juuri tule. Voit hyvin ajaa autolla rattia kääntäen, peiliä vilkuillen ja vaihteita vaihdellen. Mutta muistatko, kun ensimmäisen kerran ajoit autolla ja yritit tehdä näitä kaikkia samanaikaisesti? Tällöin jouduit harrastamaan judoa tarkkaavaisuutesi kanssa ja tekemään tehtävät tietoisesti ohjaten. Tietotyö on harvoin automatisoitunutta ja jatkuvat huomion vaihtamiset heikentävät suoritustamme.
”Orientaatioloikat johtavat pinnalliseen ajatteluun tai pahimmassa tapauksessa asioiden unohtamiseen.”
Syy tähän on muistimme. Työmuistimme on säälittävän pieni pullonkaula tiedonkäsittelyssämme: voimme pitää kerrallaan tietoisessa mielessämme noin neljä asiaa. Lisäksi muistimme toimii assosiatiivisesti, eli syvällinen ajattelu ja asioiden kaivaminen pitkäkestoisesta muististamme työmuistiimme ottaa aikaa. Mitä söit viikko sitten? Et luultavimmin heti muista, mutta hetken pohtimisella (missä olit silloin, kenen kanssa, mikä ravintola?) tieto varmaan löytyisi. Toisaalta ajatuskin pohtimisesta saattaa tuntua raskaalta. Ja sitä se on, koska muistaminen on mentaalista työtä.
Orientaatioloikat, eli jatkuvat tarkkaavaisuuden siirtymiset eri asioiden välillä, johtavat siihen, ettemme kunnolla syvenny yhteenkään asiaan. Orientaatioloikat johtavat pinnalliseen ajatteluun tai pahimmassa tapauksessa asioiden unohtamiseen. Olit juuri kirjoittamassa, kun puhelin soi. Kun palaat kirjoituksen pariin, ottaa tovin ennen kuin pääset taas kiinni ajatukseen – jos edes enää muistat, mitä olit kirjoittamassa.
Kun siis teet ajattelutyötä, älä moniaja. Tee yksi asia kerrallaan ja harjoittele hallitsemaan niin mielen sisäisiä kuin ulkoisia häiriötekijöitä. Aloita vaikka keskittymällä yhteen asiaan puoli tuntia kerrallaan keskeytyksettä, selailematta posteja tai haahuilematta digiyllykkeissä. Tämä ei ole helppoa, mutta tutkitusti tehostaa toimintaa ja on vähemmän stressaavaa. Kuulostaa helpolta, muttei tätä ole – tästä lisää seuraavassa blogissani muutaman viikon päästä.
