Nykypäivän työelämä vaatii oman hyvinvoinnin johtamisen taitoja

Pitkittynyt etätyöaika on tuonut etätyössä tarvittavat itsensä johtamisen taidot vahvasti valokeilaan, vaikka tarve niille ei ole varsinaisesti uusi ilmiö. Nykypäivän työelämässä on välttämätöntä hallita myös omaan työhyvinvointiin liittyvät itsensä johtamisen taidot. Uusi tutkimuksemme osoittaa, että sekä itsensä johtamisen taidot että työyhteisön psykologinen turvallisuus ovat yhteydessä matalampaan työuupumukseen ja korkeampaan työn merkityksellisyyden kokemukseen.

hyvinvoinnin johtaminen

Monipaikkainen työ on ollut yleistä jo pitkään ennen koronapandemiaa, mutta osalle etätyö ja varsinkin sen täysiaikaisuus on tullut melkoisena muutoksena. Nykypäivän monipaikkainen tietotyö vaatii taitoja hallinnoida erityisesti mielen resursseja, mutta myös fyysistä hyvinvointia. Erityisesti kotona työskennellessä työpäivän hyvinvointia tukevista rutiineista täytyy huolehtia entistä itsenäisemmin, muutoin työpäivän päättyessä voi helposti löytää itsensä väsymyksen, aivosumun, fyysisen ja psyykkisen epämukavuuden ääreltä. Töiden onnistunut eteneminenkin edellyttää hyvinvoinnista huolehtimista. Onneksi oman hyvinvoinnin johtamisen taitoja, kuten mitä tahansa taitoja, on mahdollista tietoisesti harjoittaa ja vahvistaa. Parhaimmillaan mahdollisuus johtaa omaa työtä erilaisin aktiivisin keinoin voi paitsi edistää hyvinvointia, myös olla hyvin antoisaa ja tuoda työhön enemmän mielekkyyden, vapauden ja onnistumisen kokemuksia.

Erityisesti kotona työskennellessä työpäivän hyvinvointia tukevista rutiineista täytyy huolehtia entistä itsenäisemmin, muutoin työpäivän päättyessä voi helposti löytää itsensä väsymyksen, aivosumun, fyysisen ja psyykkisen epämukavuuden ääreltä.

Miksi itsensä johtamista?

Nykypäivän työelämälle on ominaista, että työ on yhä useammassa tapauksessa tietotyötä ja asiantuntijuuden ja autonomian aste työssä korkea. Toisin kuin vaikkapa liukuhihnalla tapahtuvaa tehdastyötä, tällaista työtä on mahdotonta havainnoida tai manageroida ulkoapäin. Sen sijaan työntekijän itsensä panos oman työnsä ja mielensä hallinnoinnissa ja johtamisessa on merkittävä. Tuottavuus tietotyössä ei myöskään ole samalla tavalla suoraviivaista kuin konkreettisemmissa työtehtävissä: joskus taitavinta itsensä ja työnsä johtamista voi olla järjestää mielelleen riittävä levähdys ja todeta, että vaativimmat tehtävät eivät tiettynä päivänä toiveista huolimatta edisty ja tehdä sen sijaan jotakin muuta. On myös tavallista, että työntekijä voi olla erityisalallaan vahvempi asiantuntija kuin hänen esihenkilönsä, mistä johtuen voi olla mahdotontakin, että työn edistämiseen saisi parhaat ohjeet ylempää hierarkiasta. Yksittäiselle työntekijälle nämä olosuhteet voivat tarjota ennennäkemätöntä vapautta ja mahdollisuuksia aiempaa antoisammalle työarjelle, mutta myös uudenlaisia haasteita.

Itsensä johtamista on tutkittu 1970-luvulta lähtien, eikä ilmiö itsessään ole uusi – ihmisten on toki täytynyt hallinnoida omaa toimintaansa jo hyvän aikaa ennen 2000-lukua. Nykypäivän työelämän ominaispiirteet kuitenkin edellyttävät aiempiin vuosikymmeniin verrattuna huomattavasti vahvempia itsensä johtamisen taitoja, ja etätyöolosuhteiden myötä kunkin työntekijän rooli oman työnsä johtajana on entistäkin keskeisempi. Jo ilmankin etätyön tuomia erityispiirteitä tietotyö on vaativaa asiantuntijatyötä, jossa laaja-alaiset itsesäätelyn taidot ja omien resurssien hallinnointi ovat välttämättömiä. Lisäksi hyvinvointi ja kestävä työ ovat merkittäviä haasteita nykypäivän työelämässä, ja tätä myötä myös itsensä johtamisen taidoissa on huomioitava uudenlainen tarve taidoille johtaa omaa hyvinvointia työssä. Tässä sekä yksittäisen työntekijän että työyhteisön rooli on merkittävä.

Yleinen väärinymmärrys on, että vaativaa asiantuntijatyötä tekevillä henkilöillä olisi automaattisesti hyvät työn vaatimat metataidot, kuten itsensä johtamisen taidot.

Yleinen väärinymmärrys on, että vaativaa asiantuntijatyötä tekevillä henkilöillä olisi automaattisesti hyvät työn vaatimat metataidot, kuten itsensä johtamisen taidot. Kuitenkin myös näiden taitojen, kuten minkä tahansa muunkin taidon oppiminen ja hallitseminen, on riippuvainen niiden harjoittamisesta. Nykyisin peruskoulun opetussuunnitelmakin valmistaa oppilaita yhä itseohjautuvampaan työelämään, mutta työelämässä vastaava koulutus sekä taitojen taso on vaihtelevaa. Siksi on myös organisaation vastuulla varmistua työntekijöiden riittävistä työelämätaidoista ja tarvittaessa järjestää kouluttautumismahdollisuuksia niihin liittyen. Lisäksi on tärkeää, että työyhteisön kulttuuri ja johtamiskäytännöt aidosti tukevat työntekijöiden vapautta oman työnsä johtamisessa ja siten mahdollistavat mielekkään toiminnan yksilötasolla.

Itsensä johtaminen on myös oman hyvinvoinnin johtamista

Itsensä johtamisessa on kyse itseensä vaikuttamisen prosessista, jonka on todettu olevan myönteisessä yhteydessä tavoitteiden saavuttamiseen, työn imuun ja työtyytyväisyyteen, ja kielteisessä yhteydessä mm. stressiin ja uupumukseen työssä. Erilaisia itsensä johtamisen strategioita on tutkittu kattavasti, ja ne käsittävät hyvin monipuolisia toimintatapoja, joiden tarkoitus on vaikuttaa positiivisesti henkilökohtaiseen tehokkuuteen. Kuitenkaan niihin ei toistaiseksi ole sisällytetty hyvinvoinnin ylläpitämiseen keskittyviä strategioita, ja lisäksi itsensä johtamisesta etätyökontekstissa on hyvin vähän tutkimusta. Äskettäin julkaistussa tutkimuksessamme sisällytettiin ensimmäistä kertaa itsensä johtamiseen myös oman hyvinvoinnin johtaminen, ja se osoittautui merkitykselliseksi tekijäksi erityisesti työuupumuksen ja sen ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Konkreettisesti oman hyvinvoinnin johtamiseen kuuluu mm. riittävästä levosta ja palautumisesta huolehtiminen niin työpäivän aikana kuin sen ulkopuolella, oman vireystilan ylläpitäminen ja säätely, sekä fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen niin ergonomian, liikunnan kuin ravitsemuksenkin osalta.

Konkreettisesti oman hyvinvoinnin johtamiseen kuuluu mm. riittävästä levosta ja palautumisesta huolehtiminen niin työpäivän aikana kuin sen ulkopuolella, oman vireystilan ylläpitäminen ja säätely, sekä fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen niin ergonomian, liikunnan kuin ravitsemuksenkin osalta. Kaikki tämä vaikuttaa paitsi hyvinvointiin, myös suoraan aivojen toimintaan ja tietotyön tuottavuuteen. Ehkä tunnistettavin esimerkki etätyön ajalta on työn tauotus ja työpäivien riittävä huokoisuus: työpaikalla työskenneltäessä taukoja syntyy usein itsestään siirryttäessä paikasta toiseen, työkaverin tullessa juttelemaan tai osallistuttaessa säännöllisille yhteisille kahvitauoille. Tämä voidaan nähdä myös yhteissäätelyn (co-regulation) muotona, joka etätyössä jää suurelta osin puuttumaan. Etäolosuhteissa tauoista täytyy erikseen huolehtia, ja ilman tietoisia toimintatapoja etätyöpäivät muodostuvat helposti liian tauottomiksi ja intensiivisiksi. Päivittäisellä palautumisella jo työpäivän aikana, esimerkiksi juuri pitämällä riittävän usein taukoja ja rauhoittamalla tauot työasioista, on tutkimusten mukaan suuri merkitys kestävän työn kannalta. Palautuminen ei voi nojata ainoastaan viikonloppuihin ja lomiin.

Itsensä johtamisesta puhuttaessa on tärkeää myös huomata, että kyse ei ole siitä, että hyvä itsenäinen työskentelyote yksistään riittäisi ja kaikki vastuu töiden sujuvasta etenemisestä ja hyvinvoinnin ylläpitämisestä siirtyisi työntekijälle itselleen. Työ on nykyisin yhä autonomisempaa, mutta samalla on edelleen merkittävä tarve sille, että myös työyhteisö tukee yksilön työtä, ja että työssä säilyy inhimillinen ulottuvuus. Myös tuoreessa tutkimuksessamme lähityöyhteisön psykologinen turvallisuus näytteli merkittävää osaa: eniten työn merkityksellisyyttä koettiin silloin, kun samanaikaisesti sovellettiin työtavoitteisiin liittyviä itsensä johtamisen strategioita ja lähityöyhteisön psykologinen turvallisuus oli korkealla tasolla. Ihanteellisessa tilanteessa työntekijän itsensä johtamisen taidot ovat hyvät, työyhteisön käytännöt tukevat yksilöiden työtä, ja yhteisöllisyyttä ylläpidetään työyhteisössä aktiivisesti, työskenneltiin sitten etänä, työpaikalla tai monipaikkaisesti.

Lopuksi kutsun pohtimaan, millä tolalla oman hyvinvoinnin johtamisen taidot ovat työyhteisössänne? Entä omalla kohdallasi; miltä näyttää tavanomainen vireystilan vaihtelu, tauotus, ravitsemus tai fyysinen hyvinvointi työpäivän aikana? Mitä uutta käytäntöä haluaisit kokeilla heti tänään tai huomenna?

Kirsi Sjöblom on modernin työelämän ilmiöihin erikoistunut psykologi, tutkija ja valmentaja, joka työskentelee Filosofian Akatemiassa valmentajana ja Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa tutkijatohtorina. Hänen asiantuntemuksensa ydinteemoja ovat mm. uudet työympäristöt ja monipaikkainen työ, tulevaisuuden työelämätaidot, oppiminen, motivaatio ja työhyvinvointi.

Lähteet:

Sjöblom, K., Juutinen, S., & Mäkikangas, A. (2022). The importance of self-leadership strategies and psychological safety for well-being in the context of enforced remote work. Challenges, 13, 14. Teemanumero: Challenges in work and employment during the covid-19 pandemic.

https://doi.org/10.3390/challe13010014

Blogissa kuvattu tutkimus on toteutettu Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa osana Työsuojelurahaston rahoittamaa tutkimushanketta Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä:

https://www.tuni.fi/fi/tutkimus/turvallisesti-etana-tyohyvinvointi-ja-sen-johtaminen-etatyossa

Sjöblom, K., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2020). Measuring broad self-regulatory skills in multi-locational knowledge work. InPractice – The EAWOP Practitioners E-journal, 13, 16-41. http://www.eawop.org/ckeditor_assets/attachments/1350/inpractice_issue_13_3_sjoblom_et_al.pdf

Boijer-Spoof Heikinheimo, K. & Ilmivalta, R. (2021). Etätyön hyvinvointiopas. Helsinki: Bazar Kustannus Oy.


Lue myös

itseohjautuvuus

Autonomian ketju itseohjautuvuuden perustana

Itseohjautuvuusteorian mukaan ihminen kokee (työ)elämän merkitykselliseksi, kun kolme psykologista perustarvetta täyttyvät: autonomia, kyvykkyys ja yhteisöllisyys.

Tehokkuutta ajanhallintaan vai systeeminen ongelma?

Tehokkuutta ajanhallintaan – vai systeeminen ongelma? Eli paljonko tehokkuutta voidaan repiä tietotyöläisestä irti?

Psykologian tohtori ja valmentaja Tapani Riekki kuvaa blogissaan GTD:n (Getting Things Done) oppeja ja pohtii sen toimivuutta ja systeemisiä haasteita etenkin tiimitoiminnan näkökulmasta. Tapani esittää myös kolme vastakkainajattelua, joita jokaisen tiimin ja organisaation kannattaa miettiä.

Jalostus - kokeilu - draivi

Valmennus: Kohti itseohjautuvuutta

Itseorganisoituminen vaatii työntekijöiltä paljon erilaisia taitoja. Itsensä johtamisen taitojen lisäksi se edellyttää nk. yhteisöllisiä metataitoja, eli yhteisen työn tekemisen taitoja.

Mindfulness eli tietoisuustaidot

Mindfulnessin on tieteellisesti osoitettu vähentävän stressiä, parantavan keskittymiskykyä ja unenlaatua sekä lisäävän jopa aivojen massaa.

Itseohjautuvuus - draivi - kokeilu

Filosofian Akatemia on valmennus-, konsultointi- ja tutkimusyritys, joka muotoilee parempia työyhteisöjä.