Mitä tapahtuu, jos firmalla ei ole toimitusjohtajaa? Voiko sellainen yritys lainkaan toimia vai onko tuloksena kaaos, jonka päässä odottaa konkurssi? Helposti ajattelemme, että toimitusjohtaja on elimellinen osa mitä tahansa yli kahden hengen firmaa. Mutta maailmalta löytyy esimerkkejä yrityksistä, jotka ovat kasvaneet ja menestyneet ilman tätä roolia. DPR on yhdysvaltalainen rakennusfirma, jossa on 4000 työntekijää, mutta yhden johtajan sijasta yritystä johtaa seitsemän hengen kiertävä johtoryhmä. Samalla tavalla ilman toimitusjohtajaa operoi myös sveitsiläinen kellomerkki Richemont ja ruotsalainen 40 hengen IT- konsulttifirma Crisp.
Johtajuuteen liittyy vahva sankarimyytti. Apple ja Steve Jobs, Amazon ja Jeff Bezos, Tesla ja Elon Musk – karismaattiset ja visionääriset johtajat nähdään usein yrityksensä henkilöitymänä, yrityksen kaikki aikaansaannokset nähdään johtajan toiminnan tuloksena – riippumatta siitä, että esimerkiksi Applen markkina-arvo on kymmenkertaistunut Steve Jobsin jälkeisenä aikana. Meillä on helposti romanttinen johtajan kaipuu, jossa haluamme antautua yhden (mielellään keskikansalaista pidemmän) hahmon johdettavaksi. Sekä vanhoissa saduissa että moderneissa Hollywood-elokuvissa toistuu myös tarina, jossa joku on pelkän kuninkaallisen syntyperänsä ansiosta syntynyt luonnolliseksi johtajaksi – aika tunkkainen jäänne anti-demokraattiselta perinnöllisen johtajuuden aikakaudelta. Ehkä olisi jo aika luopua tästä vahvan yksittäisen johtajan kaipuusta ja etsiä vaihtoehtoisia tapoja johtaa moderneja asiantuntijaorganisaatioita.
Tässä hengessä päätimme Filosofian Akatemiassa kokeilla jotakin radikaalia: Mitä jos luopuisimme toimitusjohtajan tittelistä kokonaan?
Tässä hengessä päätimme Filosofian Akatemiassa kokeilla jotakin radikaalia: Mitä jos luopuisimme toimitusjohtajan tittelistä kokonaan? Kun nykyiselle toimitusjohtajalle Joonas Kiminkille oli tarkoitus etsiä seuraajaa, päädyimme kyseenalaistamaan itsemme: Tarvitaanko seuraajaa ollenkaan? Jo aiemmin oli ollut selvää, että reilun kymmenen hengen firmassa ei riitä tekemistä täysipäiväiselle johtajalle, vaan toimitusjohtajankin on ansaittava osa leivästään osallistumalla asiakastyöhön. Mutta mitkä lopulta ovat niitä kriittisiä tehtäviä, jotka vain toimitusjohtaja voi tehdä?
Johtajuuden kymmenen funktiota
Onneksi olemme itseohjautuvuuden ja jaetun johtajuuden asiantuntijoita – meillä jos kellä pitäisi olla erityisen hyvät edellytykset tunnistaa toimitusjohtajan kriittiset tehtävät ja luoda vaihtoehtoiset tavat pitää huolta, että ne tulevat tehdyksi. Olen itse esimerkiksi kollegoideni Tuukka Kostamon ja Jori Mäkkelin kanssa pyrkinyt luomaan typologian johtajan keskeisistä tehtävistä (ks kuvio). Se antaa hyvän lähtökohdan miettiä miltä osin nämä tehtävät ovat toistaiseksi olleet Joonaksen vastuulla – ja yleisemmin miettiä millä tasolla ja tavalla mikäkin johtamisen funktio ratkaista.
Sekä maailmalta löytyviä esimerkkejä tarkastelemalla että oman sisäisen keskustelumme pohjalta päädyimme siihen, että ilman ketään, joka ottaisi vastuun kokonaisuudesta, firma ei tule toimeen. Täydellinen johtajattomuus jättäisi esimerkiksi strategisen kehittämisen retuperälle. Lisäksi on tärkeätä, että on joku, joka ei voi ajatella että ’joku muu hoitaa tämän’, vaan joutuu tekemään ne vaikeat päätökset, jotka muut heille delegoivat.
Siksi päädyimme kolmen hengen kiertävään johtotiimiin. Työntekijät äänestävät keskuudestaan johtotiimiläiset aina vuodeksi kerrallaan. Ja tämä tiimi ottaa kopin kokonaisuudesta: Pohtii strategisia valintoja, reagoi muuttuvaan maailmaan ja ratkoo niitä kinkkisiä ongelmia, joita ei saada muualla organisaatiossa ratkaistua.
Kun yksi johtaja poistuu, on muilla enemmän tilaa kasvaa.
Kierrättämällä johtotiimin jäseniä pyrimme välttämään vallan keskittymistä (Urho Kekkosen presidenttiyden jälkeen oli selvää, miksi presidentin kaudet on syytä rajata kahteen). Samalla pesti tiimissä on näköalapaikka, joka varmasti kasvattaa jokaista sen vastaanottanutta ymmärtämään enemmän firman toiminnasta ja katsomaan asioita paremmin kokonaisuuden näkökulmasta. Kun yksi johtaja poistuu, on muilla enemmän tilaa kasvaa.
Toimitusjohtajattomuus ei varmastikaan tule olemaan pelkkää ruusuilla tanssimista. Olemme nyt tunnistaneet tietyt asiat, jotka ovat olleet Joonaksen vastuulla. Ensimmäinen haaste on löytää toimivat ratkaisut näiden asioiden hoitamiselle – johtotiimi on tässä tietysti se ykkösratkaisu, mutta samaan aikaan osa hommista voidaan delegoida muille henkilöille tai siirtää rakenteiden (kuten säännöllisen kokouksen tai Slack-kyselyn) ratkaistavaksi. Isoin riski liittyy niihin Joonaksen hoitamiin asioihin, joita me emme ole tunnistaneet. Joonas on saattanut täyttää sellaisia rooleja organisaatiossa, vaikka ihan vain organisaation lipunkantajana, joiden merkitystä emme ole nähneet, ja joiden puuttuminen voi johtaa yllättäviin haasteisiin.
Siksi tässä kohtaa ei ole tärkeää määrittää pelkästään uuden johtotiimin rooleja ja vastuita, vaan myös luoda toimiva palautejärjestelmä, jonka avulla johtotiimi ja organisaatio kokonaisuutena saa rehellistä ja avointa informaatiota siitä, kuinka hyvin hommat toimivat, jotta ongelmiin pystytään reagoimaan ja toimintamallia kehittämään eteenpäin.
Rohkeasti kohti tuntematonta
Periaatteellisesti Filosofian Akatemian kaltaista asiantuntijaorganisaatiota, jossa ihmiset ovat jo lähtökohtaisesti varsin itseohjautuvia ja oma-aloitteisia, ei pitäisi olla mahdotonta johtaa ilman toimitusjohtajaa. Mutta tulevaisuus toki näyttää onnistummeko muuttamaan tämän periaatteen toimivaksi käytännöksi. Itse uskon että organisaatio on rakenteiltaan ja kulttuuriltaan riittävän kypsä tähän hyppyyn.
Kaikissa tapauksissa seuraavat kuukaudet tulevat opettamaan meille enemmän jaetusta ja jakamattomasta johtajuudesta sekä toimivista organisaatiorakenteista kuin mitä pelkkä kirjojen lukeminen tai käsien heiluttelu voisi koskaan tarjota. Kävi miten tahansa, niin oppimista ja kasvua – sekä organisaation sisäistä että asiakkaille tarjottavaa – ei tässä kokeilussa voi välttää!
P.S. Tiedätkö esimerkin suomalaisesta yli 10 hengen yrityksestä, jolla ei ole toimitusjohtajaa? Vertaisryhmän löytäminen, kokemusten vaihtaminen ja muilta oppiminen luonnollisesti kiinnostaa. Eli jos tiedät tällaisia yrityksiä, vinkkaa niistä meille.
Frank Martela (FT) on Filosofian Akatemian tutkija–valmentaja ja rohkea keskustelija, joka tutkii myötätuntoa ja hyvää elämää. Kun moni etsii työkavereiden hyväksyntää, rahaa tai muita ulkoisia palkkioita, Frank valmentaa ihmisiä tunnistamaan sisäisen motivaationsa, toteuttamaan itseään paremmin ja elämään hyvää elämää.
