Blogi

Miten muuttaa elämää ja saavuttaa unelmia?

Me kaikki haluamme olla parempia ihmisiä ja voida paremmin. Haluaisimme liikkua enemmän, olla parempia ystäviä, vanhempia, rakastajia. Syödä terveellisemmin, olla lukeneempia, aikaansaavampia töissä… Jostain syystä emme kuitenkaan saa näitä kaikkia muutoksia aikaiseksi, vaikka olisimmekin motivoituneita niistä. Tässä blogitekstissä Villiam Virkkunen kertoo, mistä tämä johtuu ja miten voimme toteuttaa muutokset käytännössä.

Muutoksen tekemisen vaikeus johtuu siitä, että motivaatio itsessään ei riitä. Motivaation lisäksi tarvitsemme volitiota. Volitio on selkeä päätös siitä, mihin ryhdymme seuraavaksi ja mitä se tarkoittaa käytännössä. Mitä tarkemmin määrittelemme, mitä teemme sekä missä ja milloin teemme asialle jotain, sitä todennäköisempää on, että onnistumme siinä.

Jos haluat syödä terveellisemmin, mitä keittokirjoja hankit seuraavaksi kotiin? Jos haluat olla aikaansaavampi töissä, mille työnteon taitojen kehittämisen kurssille ilmoittaudut? Jos haluat olla parempi ystävä, mieti kenelle haluat olla parempi ystävä ja päätä, mitä aiot tehdä toisin.

Toimintamme on seurausta yhtä suureksi osaksi ympäristöstämme kuin itsestämme

Sen lisäksi, että mietimme mitä konkreettisia tekoja teemme seuraavaksi, on tärkeää miettiä itseä osana laajempaa systeemiä. Toimintamme on seurausta yhtä suureksi osaksi ympäristöstämme kuin itsestämme. Kaikki tieto ja kokemukset, joille altistamme itsemme päivittäin, muovaavat meitä ihmisinä ja muuttavat sitä, miten ajattelemme ja toimimme. Kasvusuuntamme riippuu siitä, missä ympäristöissä vietämme aikaa ja mitä vaikutteita ympäristömme meille antaa.

Jos haluamme saada aikaan vaikuttavia muutoksia arjessamme, meidän on osattava tehdä pysyviä muutoksia päivittäiseen ympäristöömme. Kun toivetilamme on tarkennettu, on tärkeää paikantaa, mitkä tekijät sekä fyysisessä, digitaalisessa, että sosiaalisessa ympäristössämme tukevat ja mitkä estävät tai hidastavat toivetilan toteutumista.

Jos sinulla on taipumusta tuhlata tuntikausia facebookissa puhelimellasi, voi olla hyvä poistaa sovellus kokonaan tai vähintään nostaa kynnystä sen avaamiseen piilottamalla se kansiorakenteiden taakse. Poista tilaukset lehdistä, uutiskirjeistä ja palveluista, jotka eivät kehitä ajatteluasi siihen suuntaan, johon toivot ja tilaa sellaisia, jotka kehittävät. Myös kaikki ihmiset ympärilläsi ovat mentoreitasi. Ystäviesi ajattelumaailma ja jopa heidän käyttämänsä kieli vaikuttavat arvoihisi ja ajattelumaailmaasi. Mieti, ketkä ihmiset tekevät sinulle hyvää ja vietä heidän kanssaan enemmän aikaa. Etsi harrastuksia, joissa tapaat sinua inspiroivia ihmisiä ja joissa toiminta kehittää sinua haluamaasi suuntaan.

Ympäristösi muokkaa sitä suuntaa, johon kasvat. Valitse viisaasti.

Miten arvojesi määrittely muuttaa ajatteluasi?

Haluatko, että päivittäiset päätöksesi ja toimintasi ovat enemmän arvo-ohjattuja? Tässä blogitekstissä Villiam Virkkunen kertoo arvoista ja niiden funktiosta ja antaa sinulle ohjeet, miten määritellä omasi.

Ihmisen toiminta on funktio hänestä itsestään ja hänen ympäristöstään. Ympäristömme antaa meille mahdollisuuksia toimintaan ja meidän ominaisuutemme määrittävät sen, mitä teemme meille aukeavissa tilanteissa.

Ihmisen ajattelu ja toiminta eri tilanteissa ovat seurausta monen eri tason muistin aktivaatiosta. Priming, eli alustus, on yksi pinnallisimmista muistimme tasoista. Priming viittaa siihen, että hetki sitten kuulemamme asia ohjaa seuraavan tilanteen tulkintaa. Primingia on, kun juuri näkemäsi jäätelömainos saa sinut automaattisesti pysähtymään kaupan jäätelölaatikolla. Toisaalta, kun valitset jäätelöä – jos valitset jäätelön sen perusteella, että siinä ei ole palmuöljyä, teet päätöksen todennäköisesti hyödyntäen syvempiä ajatteluntasoja.

Arvojen ja uskomusten taso on ihmisen syvempiä muistin tasoja. Ne sitovat yhteen muuten yksittäisiä ”totuuksia” eli diskursseja. Arvot ja uskomukset toimivat ajattelumme raameina ja luovat koherenssia muuten hyvin sekavaan todellisuuteemme, jossa jokaiselle totuudelle on olemassa vastakkainen totuus. Ne antavat ohjenuoran, miten valita ja toimia nopeasti eteemme tulevissa tilanteissa.

Jos haluamme, että toimintaamme ohjaavat syvemmät asiat kuten arvot, meidän täytyy ottaa askel taaksepäin ja ajatella arkisen ajattelumme ulkopuolelta – sukeltaa kerros syvemmälle ajattelussamme. Silloin voimme tunnistaa syvempiä rakenteita, joiden haluamme ohjaavan meitä, ja kiteyttää ne muotoon, joka on muistettavissa ja käytettävissä päivittäisessä arjen tuoksinassa, kun meillä ei ole aikaa ajatella pitkästi.

Tietoinen sitoutuminen päämäärään tai arvoon antaa mielellemme käskyn alkaa käsitellä vastaan tulevaa tietoa eri tavalla kuin ennen. Se muuttaa sitä, miten näemme tulevat tilanteet ja todellisuutemme siitä hetkestä eteenpäin.

Seuraavassa annan sinulle ohjeet määritellä ja kiteyttää arvosi, joita voit käyttää elämäsi ohjenuorana tästä päivästä eteenpäin.

Tarvitset sitä varten aikaa, rauhallisen tilan, kynän ja paperia.

Kyky ajatella selkeästi on kykyä esittää oikeita kysymyksiä. Tarkastele elämääsi ja kirjoita paperille:

  • Missä tilanteissa olet ollut onnellisin?
  • Missä tilanteissa olet ollut tyytyväisin ja kokenut täyttymyksen tunteen?
  • Missä tilanteissa olet ollut ylpeä?
  • Ketä sinä ihailet ja arvostat, ja minkä takia?

Tarkastele vastauksia ja eläydy kirjoittamiisi tilanteisiin. Miksi olit tyytyväinen, onnellinen tai ylpeä? Kirjoita paperille niin paljon kuin mahdollista. Yritä hahmottaa yhteyksiä tilanteiden välillä. Mitkä asiat niiden taustalla vaikuttivat hyvään oloosi?

Jos jo tässä vaiheessa tunnistat taustalla hyvään oloosi vaikuttavia asioita, kirjoita ne ylös paperille. Ne ovat arvojasi.

Jotta arvot eivät jää sanahelinäksi, määrittele, mitä arvosi tarkoittavat käytännössä

Jos sinun on vaikea tunnistaa tekijöitä suoraan vastauksistasi, voit käyttää seuraavaa arvolistaa hyödyksi. Valitse kymmenen arvoa, jotka puhuttelevat sinua eniten. Tämän jälkeen karsi ja yhdistele arvoja, kunnes päädyt noin kolmeen.

Lopulta, kun olet määritellyt arvosi, on jäljellä yksi tärkeimmistä vaiheista. Jotta arvot eivät jää sanahelinäksi, määrittele, mitä arvosi tarkoittavat käytännössä. Mieti esimerkkejä tulevista tilanteista joissa toimit arvojesi mukaisesti, vaikka se ei välttämättä olisi helppoa tai mukavaa. Kirjoita arvosi ylös ja pidä ne esillä muistuttamassa sinua siitä, mikä on sinulle tärkeintä.

-Vili

Ps. Omat arvoni ovat rakkaus, jatkuva parantaminen ja avoimuus.

7 askelta kohti itseohjautuvuutta

Hyvähän se on nuorekkaiden softafirmojen toimia itseohjautuvasti, mutta entäs jos lahjanasi on vuosikymmenten perinne hierarkkisena ja ylhäältä säädeltynä organisaationa? Tutkijamme Tuukka Kostamo keräsi listan itseohjautuvuuden edellytyksistä. Pointit nostettiin esiin 31.5. järjestämässämme Itseohjautuvuus-kirjan julkkariseminaarissa.

Valtavan kiinnostavan, monipuolisen ja asiapitoisen tilaisuuden yhteenveto on hankalaa. Tässä kirjoituksessa keskityn erityisesti tilaisuuden minulle tärkeimpään antiin: miten itseohjautuvuutta voidaan luoda ja tukea käytännössä? Linkin koko tilaisuuden tallenteeseen löydät tämän jutun lopusta.

Aluksi kirjan toimittaneet Frank ja Karoliina aloittivat tilaisuuden puhumalla itseohjautuvuuden luonteesta ja sen kasvavasta merkityksestä tulevaisuudessa. Niitä on käsitelty aiemmin tässä blogissa. Johdannon jälkeen he haastattelivat muutamia kirjan kirjoittajia. Filosofian Akatemian Sami Paju esitti kompleksisuusajattelun näkökulmana organisaatioiden parempaan ymmärtämiseen. Tarkastelemalla organisaatioita itseohjautuvina, komplekseina systeemeinä kompleksisessa ympäristössään niistä saadaan totuudenmukaisempi kuva kuin perinteisillä hierarkkisilla ja staattisilla malleilla.

Seuraavaksi Panu Liira kertoi, miten Reaktorin itseohjautuva malli on muotoutunut. Itseohjautuvuus ja kokeilemalla eteneminen ovat olleet toiminnassa alusta asti mukana, vaikka eivät ehkä näillä nimillä. Myöhemmin he ovat alkaneet puhua mm. kokeilukulttuurista. Minulle Liiran puheenvuorossa korostui kaksi asiaa itseohjautuvuudesta käytännössä: tarvitaan 1) yhteinen päämäärä, jota Reaktorilla voi kuvailla lauseella: ”Building non-bullshit post-capitalist society, sekä 2) avoin mieli ja aito halu yhdessä tekemiseen.

Tiina Mäki Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta puhui itseohjautuvuuden lisäämisestä suuressa hierarkkisessa organisaatiossa. Kun esimiehiä on tuhat, ei pelkästä esimiesvalmennuksesta ole apua. Ainoa mahdollisuus on ryhtyä itse tekemään asioita ja mennä pienin askelin eteenpäin. Haasteita on paljon. Esimerkiksi heillä on voimassa paljon ”pysyväisohjeita”, jotka ovat käytössä ”hamaan tappiin”. Hyppy tästä itseohjautuvuuteen on toki hankalaa, mutta tärkeimmäksi muutoksessa Mäki näkee positiivisuuden opettelun. Hyvien asioiden ja onnistumisten korostaminen voivat saada aikaan positiivisuuden kierteen, millä päästään eteenpäin.

On luotettava ihmisiin, ei itseensä, ja tehtävä vähemmän päätöksiä

Tämän jälkeen Futuricen toimitusjohtaja Tuomas Syrjänen puhui omasta roolistaan itseohjautuvassa organisaatiossa. Hänen tärkein viestinsä oli, että pitää muistaa olla puuttumatta liikaa asioihin. On luotettava ihmisiin, ei itseensä, ja tehtävä vähemmän päätöksiä. Ihmisiä pitää kannustaa ja ohjata itseohjautuvuuteen. Hän kertoi esimerkin, jossa häneltä vaadittiin päätöstä: ”Sano nyt, peukku ylös tai alas!” Syrjänen kieltäytyi tästä ja vastasi, että en laita, tämä on sinun päätöksesi. Syrjänen kuitenkin jatkoi aiheesta vielä toteamalla, että tällaisessakin organisaatiossa kyllä tarvitaan hallinnointia, ”governancea”. Sen pitää kuitenkin olla luonteeltaan mahdollistavaa, ei rajoittavaa.

Tilaisuuden lopuksi haastatellut kerääntyivät paneeliin keskustelemaan itseohjautuvuudesta. Paneelia vahvistettiin Johanna Pystysellä, joka esitteli aluksi Vincitin ”leadership as a service (LaaS)” -käsitteen. LaaS on sekä ajattelumalli että työkalu. Sen ytimessä on ajatus siitä, että itsensä johtaminen ei aina ole helppoa, sillä vapautta ja vastuuta voi olla vaikea ottaa. LaaS:in tavoitteena on luoda ympäristö, jossa itsensä johtaminen on helpompaa. Siinä hajautetaan johtamisen tuki ihmisten itsensä tilaamiksi palveluiksi. Siinä kuunnellaan ihmisiä, heidän tarpeitaan ja mikä heille on oleellista, ja pyritään vastaamaan niihin. Pystysen sanoin ”Lopetetaan arvailu ja annetaan ihmisille ääni!”.

Paneelissa keskusteltiin erilaisista itseohjautuvuuteen liittyvistä teemoista. Keräsin tähän seitsemän vastausta viimeiseen yleisökysymykseen: Jos perinteinen yritys haluaa muuttua itseohjautuvaksi, mikä on se ensimmäinen askel, mikä pitää ehdottomasti ottaa?”.

  1. Autonominen päätöksenteko ja informaation läpinäkyvyys. Ihmisten pitää olla valmiita tekemään päätöksiä ja siihen pitää antaa tilaa. Virheitä sattuu ja niitä pitää sallia. Lisäksi, jos ei ole perustietoa asioista, joihin on vaikuttamassa, ei lopputulos voi olla hyvä. Tiedon pitää olla avointa.

  2. Vanhojen itseohjautuvuutta estävien rakenteiden, kuten esimerkiksi yksilökeskeisten palkitsemisjärjestelmien, purkaminen on välttämätöntä pyrittäessä uudenlaiseen toimintaan. Uusia, itseohjautuvuutta tukevia rakenteita ei voi järkevästi rakentaa ennen vanhojen tuhoamista.

  3. Tietty minimisetti itseohjautuvuutta tukevia rakenteita pitää olla, jotta vältetään hallitsematon kaaos.

  4. Organisaatiossa luottamuksen pitää olla riittävällä tasolla, jotta eri osapuolet voivat toimia hyvin yhdessä.

  5. Yhteisen päämäärän avulla itseohjautuvat ihmiset pysyvät organisaation kannalta järkevässä suunnassa.

  6. Itseohjautuvuutta voi lähteä edistämään hitaasti, esimerkiksi yhdessä organisaation osassa. Täällä voidaan harjoitella itseohjautuvuuden käytäntöjä, aluksi esimerkiksi tiukemman raamin sisällä, mitä ryhdytään myöhemmin kasvattamaan.

  7. Itseohjautuvuudesta ja sitä tukevista käytännöistä ei pitäisi kuitenkaan tulla itsetarkoituksellisia. Organisaatiot ovat olemassa asiakkaitaan varten, heitä ei saa unohtaa.

Paneelin lopuksi esiin nousi ajatus siitä, että itseohjautuvuus voisi olla nimenomaan pohjoismaisten yritysten kilpailuetu ja vientituote. Keskustelussa hahmoteltiin jatkumoa pohjoismaisesta muotoilusta pohjoismaisen palvelumuotoilun kautta pohjoismaiseen organisaatiomuotoiluun: ”minimalistinen skandinaavinen organisaatiorakenne!”. Idea kuulostaa minusta mahtavalta: otetaan oppia meidän itseohjautuvilta organisaatioiltamme ja lähdetään viemään mallia eteenpäin! Tehtävää on myös Suomessa, eikä matka itseohjautuvuuteen ole aina helppo. Tässä tilaisuudessa, kuten itse kirjassakin, annettiin kuitenkin monia vinkkejä siitä, miten itseohjautuvuutta voi tukea. Mitä näistä vinkeistä oma organisaatiosi voisi ottaa käyttöön?

-Tuukka

Webinaarin tallenteeseen pääset tästä!

Jälkikirjoitus: Itseohjautuvuus on kirjan julkistustilaisuuden jälkeen saanut paljon huomiota. Tässä muutama linkki keskusteluun:

Tasapainoiseen elämään pyrkiminen tappaa

Stressisi ei ehkä johdu siitä, mistä luulet. Pyrkimys täydellisen tasapainoiseen elämään on kuristavaa. “Life-balance” on myrkkyä. Valmentajamme Iida Mäkikallio kertoo, miksi täydelliseen tasapainoon elämän eri osa-alueiden välillä ei kannata edes pyrkiä.

“Ole tasapainoisesti rakastava kumppani, hoivaava äiti, menestyvä yrittäjä, maaginen rakastaja, auttava ystävä, huippu-urheilija, tietoinen-joogi. Näin vähintään. Liiku enemmän, syö paremmin, tee isommin ja suhdeudu syvemmin.”

Pyrkimyksessä tasapainoon olemme aina vääjäämättä häviöllä. Vähintäänkin jäljessä. “Ahh nyt kun olen kirjoittanut kirjaa, en ole muistanut soittaa ystävälle hänen syntymäpäivänään. Enkä ole haravoinut pihaa ja ollaan syöty muroja päivälliseksi kolme päivää putkeen. Ja eivätkö nämä nyt ole niitä perusasioita, joista ei saisi luistaa? Hyvänen aika. Onko yhden kirjan kirjoittaminen ja syntymäpäivien muistaminen samaan aikaan liikaa vaadittu?”

Tasapainon jahtaaminen on yhtä käytännöllinen konsepti kuin perisynti. Sitä nyt ei vaan hemmetti saa hanskattua, vaikka kuinka yrittäisi. Mitä huolellisemmin tavoittelet tasapainoa, sitä enemmän huomaat, missä olet vajavainen ja “epätasapainossa”. Soimaamme itseämme ja piiskaamme enemmän.

Tasapaino ei ole tie stressittömyyteen. Vanha kunnon armollisuus on paras rohto kohonneeseen verenpaineeseen.

En usko, että kukaan, joka on antanut kaikkensa itsestään maailmalle, on tavoitellut kohtuullisuutta ja kristillistä tasajakoa elämän eri osa-alueiden välillä.

On aikoja, jolloin luot jotain uutta maailmaan ja se vaatii suuren osan läsnäolostasi. Aika, jolloin “Aivan hyvin voin tehdä viittä asiaa täysillä” on pätevä lause. Luomisaika. Itse saatan linnoittautua parvekkeelle viikoksi, jotta saan kurssin valmiiksi ja kauniisiin kansiin. Tällöin sätimme itseämme siitä, ettemme kaikessa touhussa ole ehtineet ystävän rapujuhliin ja lettukesteille. Johtuu kai ajankäytön taitojen puutteesta. Pitäisi kai osallistua jollekin kurssille. Eikös kiire ole vain prioriteettien puutetta? Seuraavassa vaiheessa väsyttää ja luomisvoimat on käytetty. Mikään ei huvita. Tekemisen tahti on huomattavasti hidastunut. Olet kai siis laiska paska. "Miten voi olla, etten saa mitään aikaan? Miten voi olla jaksamatta edes suunnitella mitään mahtavaa?”  Tai sitten voit muistaa, että nyt ei ole aika tehdä tasapainoisesti kaikkea, vaan on aika levätä. Nukut enemmän päiväunia ja kutsut taas ystäviä ja sukulaisia teelle.

En usko, että kukaan, joka on antanut kaikkensa itsestään maailmalle – taiteilijat, tiedemiehet, aktivistit, yrittäjät – on tavoitellut kohtuullisuutta ja kristillistä tasajakoa elämän eri osa-alueiden välillä. Rakkaan ystäväni Karoliina Jarenkon sanoin, elämä on sotkuista puuhaa. Eteenpäin armollisuudella.

Rakkaudella,

Iida

Itse­ohjautuvuus: oma­koh­taisia kokemuksia toimivasta kaaoksesta

Itseohjautuvuus vaikuttaa olevan työelämän nouseva trendi, mutta miten itseohjautuvuus näkyy organisaation käytännön arjessa? Filosofian Akatemian uusimmat jäsenet Maija Tiitinen ja Tytti Kokko avaavat kokemuksiaan siitä, millaista on työntekijän näkökulmasta toimia vahvasti itseohjautuvuutta tukevassa organisaatiossa. Millaista on ollut siirtyä matalahierarkkisista, monella lailla hyvinkin uudella tavalla toimivista, mutta silti ylhäältä johdetuista ja vahvasti kontrolloiduista organisaatioista osaksi Filosofian Akatemiaa?

Työhaastatteluissa meille kerrottiin, että “tämä ei sitten ole ihan tavallinen organisaatio”. Molemmat luulimme tietävämme, mihin olimme tulossa. No, emme tienneet. Systeemi vaikutti tällaisille perinteisempiin toimintamalleihin tottuneille aluksi melko sekavalta ja tuli muutaman kerran keskenämme ihmeteltyä, että miten on mahdollista, että tämä ylipäänsä toimii. Ensimmäinen hämmennys syntyi jo ensimmäisenä työpäivänä maanantain kick-offissa (= viikkopalaveri), kun ihmiset kertoivat työtehtävistään sen mukaan, mikä heitä innostaa ja kiinnostaa. Hetkinen, tämänkö pohjalta työtehtäviä voidaan organisaatiossa jakaa? Muutamaa kuukautta myöhemmin samassa foorumissa käytiin läpi kaikkien lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteet ja unelmat, jotta muut voivat tukea toisiaan näiden saavuttamisessa.

Eniten on kuitenkin yllättänyt se luottamuksen määrä, jota tässä organisaatiossa saa osakseen! Aluksi tämä toi mukanaan myös riittämättömyyden tunteita. Teenkö riittävästi ja oikeita asioita? Kun toimitusjohtaja aloitti ensimmäisen fiilis- ja fokuskeskustelun (= kehityskeskustelu) kysymällä: “Mitäs olet viime aikoina puuhaillut?”, oli meillä molemmilla alkuhämmennyksen jälkeen reaktiona hieman paniikinomainen luettelointi nosto- ja buukkimääristä sen todistelemiseksi, että kyllä tässä on oikeita töitä tehty.

Toimitusjohtaja aloitti kehityskeskustelun kysymällä: “Mitäs olet viime aikoina puuhaillut?”

Aiemmissa työpaikoissamme näitä lukuja on seurattu hyvinkin tarkasti päivä- ja viikkotasolla, joten nyt saamamme vapauden määrä tuntui kerrassaan häkellyttävältä. Älkää käsittäkö väärin, kyllä täälläkin seurataan myyntiä lukujen kautta. Nämä luvut vain eivät ole ensisijaisesti valvonnan vaan informaation väline. Henkilökohtaiset tavoitteet ovat yhdessä asetettuja, minkä vuoksi niihin on helppo sitoutua.

Yksi luottamuksen ilmentymä on se, että ihmiset huitelevat fyysisesti missä sattuu. Poikkeuksena aiemmin kokemaamme näistä menoista ei sovita erikseen kenenkään kanssa tai ilmoiteta mihinkään. Tämän seurauksena meiltä uusilta meni itse asiassa useampi viikko aikaa hahmottaa, että keitä täällä oikeastaan on töissä ja mitä kukakin tekee. Kävi ilmi, että tällaisen hajautetun organisaation elinehtona ovat toimivat ja reaaliaikaiset kommunikointivälineet. Monen kollegan kanssa tulikin juteltua ensimmäisiä kertoja pikaviestintäsovellus Slackissa, joka täällä on ahkerassa käytössä. Kun lopulta tapasimme kasvokkain, olimme jo valmiiksi tuttuja.

Eli mitä ominaisuuksia itseohjautuvuus meidän kokemuksemme mukaan työntekijältä oikein edellyttää? Ennen kaikkea oma-aloitteisuutta – tosin tämäkin sana on ajatuksissamme saanut hiljattain kokonaan uuden merkityksen. Kun ennen ymmärsimme oma-aloitteisuuden tarkoittavan sitä, että työntekijä kysyy aktiivisesti esimieheltään “Mitä voisin tehdä seuraavaksi?”, tarkoittaa se nyt sitä, että esimiehesi kysyy sinulta parin kuukauden välein “Mitä olet puuhaillut?”. Tämä siis edellyttää työntekijältä itsenäisyyttä, taidokasta kykyä johtaa omaa työtään sekä vankkoja viestintätaitoja. Lisäksi tarvitaan selkeät yhdessä sovitut tavoitteet, riittävästi palautetta ja tukea kollegoilta sekä täysin vapaa pääsy työmme kannalta relevantteihin tietoihin. Kun kaikki nämä palikat ovat kohdallaan, saadaan tämäkin organisoitumisen malli kaikesta näennäisestä sekasorrosta huolimatta toimimaan ja kaiken lisäksi se saa aikaan melkoisen huikeita juttuja.

Tytti ja Maija

Lämpimästi tervetuloa osallistumaan Itseohjautuvuus-kirjan julkaisutilaisuuden tiimoilta pidettävään webinaariin huomenna keskiviikkona 31.5. klo 15-18! Linkin tapahtuman Facebook-sivuille löydät täältä ja suoran linkin webinaariin täältä.

Tytti ja Maija haluavat levittää paremman työelämän ilosanomaa koko Suomeen. He nauttivat erityisesti päästessään keskustelemaan näistä aiheista erilaisten ihmisten kanssa ja saadessaan rakentaa pitkäkestoisia asiakassuhteita. He vastaavat yhdessä Filosofian Akatemialla myynnistä ja asiakkuuksien hallinnasta.