Palaan hieman edelliseen blogiini, jonka kirjoitushetkellä oli juuri saavutettu futiksen EM-kisapaikka ja jossa mainitsen lyhyesti sanat: kirkkaus, fokus ja rauha. Nyt haluaisin pohtia kanssasi tuota rauhaa.
Me tarvitsemme rauhaa, me tarvitsemme rauhan.
Rauha – olisiko se jotain, minkä eteen yritysten olisi tehtävä enemmän töitä? Olisiko se tavoiteltavaa? Kenellä se rauha on? Huu, uskaltaako tässä yhteydessä mennä niinkin pitkälle, että puhutaan rauhan sijaan jopa onnellisuuden tavoittelusta? Minkälainen yhteys näillä on?
Mikä rauha? Miksi rauha?
Kirkkaus
Se, että voidaan lähteä tavoittelemaan rauhaa, vaatii ennestään luonnollisesti jotain. Suoraa tietä sinne ei ole. Ei rauhaan eikä onnellisuuteen.
Aluksi tarvitaan – kyseessä voi siis olla yritys, osasto, joukkue tai vaikkapa sinä itse – näkymä. Näkymä tulevasta, joka voi olla todella konkreettinen ja joka mielellään muodostuu yhteiseksi näkymäksi kaikille osallisille – siksi kirkkaudeksi, jota kohti tekeminen ja tavoitteet rakentuvat. Tämä kirkkaus voi olla perinteisesti, hierarkkisesti luotu tai jopa yhteisesti luotu. Yhteisesti luodussa on mukana jaettua johtajuutta, ja tämä vaatii aina enemmän kypsyyttä koko yhteisöltä.
Tärkeää tässä on, että kaikki tietävät ja etenkin ymmärtävät tuon kirkkauden. Jos kirkkaus koskettaa vielä henkilökohtaisesti, niin sen voima ja vipu voimistuvat, ja vipu helpottaa taivalta sitä kirkkautta kohti.
Fokus
Seuraavaksi on pohdittava, mitä tekemällä sinne päästään. Tässä jokaisen on hyvä päästä jo henkilökohtaisesti rakentamaan ainakin omaa osuuttaan, mutta jälleen on kypsyyttä osallistaa mahdollisimman moni luomaan niitä askelmia. Pohjustaa vastausta kysymykseen, mikä on kunkin rooli tässä.
Miten tämä näkymä, tavoite, kirkkaus, minuun vaikuttaa; sen taustalla soi usein se kuuluisa radiokanava WIIFM eli what’s in it for me. Tämä kanava lähettää omaa agendaansa todella vahvasti kaikissa muutosprosesseissa. Epävarmuus ei saa ihmistä nojaamaan kovinkaan paljoa eteenpäin. Ihminen ei osaa katsoa asian ulkopuolelle, kokonaisuuteen, ennen kuin on sisäistänyt oman roolinsa siinä – miten voin vaikuttaa tai jopa muuttaa tekemistäni. Ihmisten osallistaminen tähän kirkkauteen saattaa osaltaan myös raottaa heille heidän työnsä merkityksellisyyden ovea ja nopeuttaa sisäistämisen prosessia.
Kun meillä on yhteinen kirkkaus ja kun tiedämme ne asiat, jotka meidät/minut sinne johtavat, niin on helpompaa olla. On helpompi tehdä päätöksiä. Fokus-listalla ei pidä olla muuta kuin ne tärkeimmät tekemiset. Näistä voi sitten luoda päiväkohtaisia, kuukausittaisia tai vuosittaisia tavoitteita.
Nyt meillä on siis kirkkaus ja selkeät asiat, jotka meidät sitä kohti vievät. Tästä rakentuu rauha. Tietoisuus siitä, mitä tavoittelemme, miksi tavoittelemme, mitä tekemällä sinne päästään, ja mikä on minun roolini siinä. Pyri kohti rauhaa, luomalla muille ja itsellesi rauhan tunteen. Tämä voimaannuttaa.
Rauha antaa sinulle hallinnan tunnetta. Rauha auttaa sinua palautumaan, rauha vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta. Ja eikö tämä jo tuo pohjaa onnellisuudelle niin yksilölle kuin yksilön ympärille sekä yritykselle? Yuval Noah Harari kirjassaan Homo Deus mainitsee ihmiskunnan yhdeksi kolmesta isosta tulevaisuuden draiverista onnellisuuden tavoittelun.
Voiko siis yrityksen tärkeänä tehtävänä olla luoda ympärilleen onnellisuutta – sekä asiakkailleen että työntekijöilleen?
