“Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi.”
“Mennään vaikka läpi harmaan kiven.”
“Joutilailla käsillä piru ilkitöitänsä teettää.”
Kielemme on täynnä vastaavanlaisia sanontoja ja ajatusmalleja, jotka kertovat suhteestamme työhön ja ahkeruuteen. Ymmärtääkseen nykyistä työelämää on hyvä palata työkulttuurimme historiaan, sillä Suomen kansallisidentiteetti ja työkulttuuri rakentuvat paljon sotien ja niistä seuranneen jälleenrakentamisen päälle.
Viljapelloilla, metsissä ja tehtaissa tuotanto perustui resurssien maksimaaliseen käyttöön, eli ahkeraan ja rivakkaan työntekoon. Työsuoritukset tehtiin suhteellisen vakaassa ympäristössä, joten paremman tuloksen tekeminen oli selkeää. Tuottavuus kasvoi tekemällä enemmän tunteja tai nopeuttamalla työtahtia.
“2010-luku oli sähläyksen vuosikymmen.” – Minna Huotilainen, aivotutkija
Kova työnteko ja ahkeruus ovatkin kansallishyveitämme. Suurin osa meistä on kasvatettu luontaisesti tähän ajatteluun ja sukupolvien ajan se onkin ollut toimiva malli. Pidämme kovaa työntekoa edelleen hyveenä, vaikka meidän pitäisi jo kyseenalaistaa soveltuuko se tämän päivän työhön.
Suuri osa ihmisistä on siirtynyt tietotyöhön, joka on monella tapaa suorittavan työn vastakohta. Tärkein ero niiden välillä liittyy työn luonteeseen. Ajatustyössä työn vaatimukset perustuvat tiedon käsittelyyn ja uuden tiedon tuottamiseen. Teollisen työn tapaan ajatustyössä ei kuitenkaan ole tavoitteena maksimoida tuotosta eli ajattelun määrää, vaan sen laatu ja vaikuttavuus. Laadukkaita ajatuksia ei tuoteta olemalla kiireisempiä, puskemalla kovempaa tai lisäämällä työtunteja. Niitä saadaan aikaiseksi luomalla puitteet mielen optimaaliselle toiminnalle ja oikeiden asioiden tekemiselle laadukkaasti.
Nykyään työn laatu on yhtä kuin ajattelun laatu.
Valitettavasti kaikki eivät ole vielä omaksuneet tätä uudempaa käsitystä siitä, mikä on tehokasta ja ennen kaikkea laadukasta työtä. Vanhojen ajattelumallien päälle lisämausteen tuovat työelämän tuoreet muutokset, kuten työnkuvien sirpaloituminen sekä avokonttoreiden ja älylaitteiden yleistyminen. Näiden ristitulessa tietotyötä tehdään kiireisessä ja kaoottisessa ympäristössä, jossa monet ihmiset toimivat oman jaksamisen ja stressinsietokykynsä rajoilla. Moni kokee hukkuvansa tietotulvan ja tekemisen määrän alle. Työssä on jatkuva tarve saada aikaiseksi enemmän vähemmillä resursseilla. Loppuunpalamisia tapahtuu runsaissa määrin, eivätkä alle 30-vuotiaiden burnoutit ole enää poikkeuksia.
Moni kokee hukkuvansa tietotulvan ja tekemisen määrän alle. Työssä on jatkuva tarve saada aikaiseksi enemmän vähemmillä resursseilla.
Suoraviivaisin ratkaisu olisi työn vähentäminen, mutta se toimii usein vain yksilön tasolla. Niinpä meidän täytyy miettiä ratkaisuja, jotka ovat hyödyksi sekä yrityksille että työntekijöille. On löydettävä keinoja, jotka mahdollistavat nykyisen tuottavuuden tason, mutta eivät polta ihmisiä loppuun, ja mieluiten kasvattavat motivaatiota, luovuutta ja kokemusta työn merkityksellisyydestä.
Lääkkeitä “määräsokeuteen”
Nykyistä työelämää voisi kuvata siten, että moni ajaa kovaa, mutta liian pienellä vaihteella. Tämä johtaa siihen, että ajatustyön moottorina toimivat aivot käyvät kovilla kierroksilla ja tuottavat paljon turhia päästöjä ylimääräisen stressin muodossa. Yksittäisen kauppareissun voi ajaa helposti liian pienellä vaihteella, mutta päivästä toisen tällainen ajotapa ei ole kestävää. Työelämässä ei ole koetta, jossa inssiajon tapaan tarkistettaisiin kyky taloudelliseen työskentelyyn. Jokainen hyötyisi viisaista työtavoista, mutta kasvatuksessa meille on opetettu vain ajamaan kovaa, kunnes kieleke tulee vastaan. Siirtyäksemme työmme ohjaksiin, täytyy meidän opetella viisaammille tavoille.
Jokainen hyötyisi viisaista työtavoista, mutta kasvatuksessa meille on opetettu vain ajamaan kovaa, kunnes kieleke tulee vastaan.
Yksilöiden osaamisen ja ajattelun ohessa vastuu on myös johtamisella, koska se toimii vahvistimena ja suunnannäyttäjänä kaikelle työyhteisön sisällä. Johtamisessa tulisi siirtyä ohjaamaan toiminta kulkemaan “pienimmän vastuksen kautta” sekä irroittautumaan väkisin tekemisestä. On tärkeää, että kaikilla organisaation tasoilla pyritään viisaaseen tekemiseen ja puskemisen välttämiseen.
Kovan työnteon ei tulisi olla tapa tai itseisarvo, vaan työkalu, joka otetaan käyttöön mahdollisimman harvoin. Tämän toteutumista voi ajatustyössä pitää johtamisen onnistumisen merkkinä. Esimiesten, johtajien ja HR:n tulee huolehtia siitä, että työntekijät eivät jatkuvasti paina töitä “laikka punaisena” ja polta itseään loppuun. Lisäksi on hyvä muistaa, että esimiesten omat toimintatavat skaalautuvat yhteisöön, joten esimiesten on tärkeää toimia itse viisaan tekemisen esimerkkeinä.
Yleiset vastalauseet
Syvään juurtuneista ajattelumalleista ei ole helppoa päästää irti, varsinkaan jos niiden parissa on kasvanut pienestä pitäen. Petollista on, että monille nämä ajattelumallit ovat myös tuottaneet tuloksia, tai ainakin näiden ajattelumallien ansioksi monet tuloksensa mieltävät.
“Eihän tässä nyt voi laiskottelemaan tai downshiftaamaan alkaa.”
“Miten me muka pidetään tämä homma pystyssä, jos ei tehdä kunnolla töitä.”
Mikäli ajatus työtahdin inhimillistämisestä kestävälle tasolle saa aikaan edellä kuvatun tyyppisiä vastareaktioita, niin asiaa voi käsitellä työn tavoitteen kautta. Sitkeimmät jäärätkin ovat yleensä sitä mieltä – toivottavasti – että työn tavoite on töiden saaminen valmiiksi laadukkaasti ja aikataulussa, ei raataminen itsessään. Niinpä kestävää työtahtia voi perustella sillä, että on hyvä asia, mitä vähemmällä kitkalla ja kärsimyksellä tuohon tavoitteeseen voidaan päästä. Läpi harmaan kiven menemättä jättäminen ei tarkoita, että työt jäisivät tekemättä tai että ne tehtäisiin huonommalla laadulla, päinvastoin.
Kestämätön työtahti tuottaa uupumista, sairauspoissaoloja, lisääntyneitä virheitä työssä sekä työmotivaation ja luovuuden heikentymistä.
Toinen reitti käsitellä asiaa ovat tilastot. Kestämätön työtahti tuottaa uupumista, sairauspoissaoloja, lisääntyneitä virheitä työssä sekä työmotivaation ja luovuuden heikentymistä. Näistä on kaikista yleisiä tutkimustuloksia, mutta osan voi usein nähdä myös yrityksen omista luvuista. Edellä mainitut kun johtavat tuottavuuden laskuun, vaikka alunperin kestämättömään työtahtiin on päädytty juurikin tuottavuuden nostamisen takia. Luvut tarjoavat siis sekä inhimillisiä että taloudellisia perusteluita vanhoista ajattelumalleista luopumiselle. Tuskin kukaan haluaa tuottaa työkavereilleen inhimillistä kärsimystä, saati rapistuttaa yrityksen toiminnan edellytyksiä taloudellisesti.
Autan tietotyöläisiä, yrittäjiä ja yrityksiä pääsemään flow'hun.
