Pidän kysymyksistä. Pidän niiden kysymisestä ja siitä, kun niitä kysytään minulta. Kysymyksissä parasta on se, ettei ikinä tiedä, mitä päähän putkahtaa, kun kysyttyä asiaa on hetken pohtinut. Välillä yllätän jopa itseni – en tiennytkään, että minulla on tällaisia ideoita! Lähes aina yllätyn, kun kysyn kysymyksiä muilta. Saatan odottaa jotain tiettyä vastausta, mutta vastaan tuleekin jotain aivan muuta, kuin mitä olen itse ajatellut. Useimmiten vastaus avartaa myös omaa ajatteluani ja vie keskustelun uusille mielenkiintoisille urille.
Lempikysymykseni (järjestyksessä) ovat miksi, mitä ja miten. Olen onnekas, sillä pääsen oman elämäni ja olemassaoloni lisäksi miettimään näitä kysymyksiä myös työssäni itseohjautuvassa yrityksessä. Viimeksi keväällä pohdimme koko työporukan voimin Filosofian Akatemian visiota ja strategiaa. Toimitusjohtajamme kannusti meitä miettimään ei vain sitä, mitä meidän olisi järkevää tehdä ja miten, vaan myös sitä, mitä haluamme tehdä ja miksi Filosofian Akatemia on ylipäätään olemassa. Laaja kysymyksenasettelu poiki monia erilaisia näkemyksiä nykyisen toiminnan kehittämisestä, mutta myös aihoita uusista ja villeistäkin aluevaltauksista. Tällainen kysymyksenasettelu myös avasi portin seikkailulle, johon minua ei “rivityöläisenä” monessa muussa työpaikassa olisi kutsuttu mukaan.
Älä tyydy kysymään työntekijöiltä ainoastaan, miten asiat tulisi tehdä
Uskallan väittää, että useimmissa itseään itseohjautuviksi tituleeraavissa suomalaisissa organisaatioissa työntekijöitä kannustetaan ja ohjataan vastaamaan ainoastaan kysymykseen miten? Miten voin tehdä minulle ennalta määrätyn tehtävän parhaalla mahdollisella tavalla? Miten-kysymys kannustaa miettimään olemassa olevan toiminnan jalostamista. Tämä on tietenkin parempi vaihtoehto kuin se, että esihenkilö kertoisi tasan tarkkaan, miten homma tulisi hoitaa. Mutta miten-kysymys ei kannusta miettimään, onko nykyinen tehtävä ylipäätään järkevä. Voisiko sen korvata jollain muulla toiminnalla, joka tukisi organisaation kokonaistavoitteiden toteutumista paremmin?
Kaava oli selvä: firmoissa, joissa työntekijöitä kannustetaan vastaamaan kysymykseen miten, jäivät innovaatiot oman työn sujuvoittamisen sfääriin, kun taas niissä yrityksissä, joissa työntekijät miettivät oman työnsä lisäksi, mitä organisaation olisi hyvä tehdä, olivat innovaatiot huomattavasti suurempaa kaliiperia.
Vastaukset kysymykseen “mitä olisi järkevää tehdä?”, on useimmissa organisaatioissa muotoiltu johdon toimesta. Mielestäni se on kuitenkin liian iso kysymys vain parin ihmisen pohdittavaksi.
Tähän ajatukseen päädyin, kun aikanaan kirjoitin gradua organisoinnin ja luovuuden välisestä suhteesta, ja haastattelin johtajia eri itseohjautuvista organisaatioista. Kaava oli selvä: firmoissa, joissa työntekijöitä kannustetaan vastaamaan kysymykseen miten, jäivät innovaatiot oman työn sujuvoittamisen sfääriin, kun taas niissä yrityksissä, joissa työntekijät miettivät oman työnsä lisäksi, mitä organisaation olisi hyvä tehdä, olivat innovaatiot huomattavasti suurempaa kaliiperia. Työntekijät keksivät muun muassa aivan uusia ja taloudellisesti hyvin kannattavia tuotteita ja palveluita, yhteistyötä muiden yritysten kanssa ja uusia tapoja organisoida työtä, jotka johtivat satojen tuhansien eurojen säästöihin. Tähän lähteneiden organisaatioiden johtajat sanoivat yhteen ääneen: paluuta vanhaan ei ole.
Palaa miksi-kysymyksen ääreen tasaisin väliajoin
Viimeinen ja ehkäpä tärkein kysymys on miksi. Miksi olemme olemassa? Miksi-kysymyksen vastaus luo pohjan organisaation toiminnalle ja suunnalle, mutta kokemukseni mukaan sitä ei aina ole sanoitettu selkeästi, eikä siihen välttämättä ole edes kunnolla palattu organisaation perustamisen jälkeen.
Miksi-kysymystä on mielestäni kuitenkin tervettä aina välillä miettiä, sillä se voi mahdollistaa radikaalin uusiutumiskyvykkyyden. Se on nimittäin sellainen kysymys, joka voi ohjata ihmisen jonkinlaisen totuuden äärelle, jos kysymystä miettii hartaasti ja uskaltaa kuunnella vastausta jonka sisimmästään löytää. Se pistää miettimään olemassaolon tarkoitusta ja sitä, onko nykyinen toiminta merkityksellistä? Teemmekö toiminnallamme maailmasta paremman paikan, vai onko olemassaolomme tarkoitus vain jatkuvan taloudellisen kasvun tavoittelua?
Miksi-kysymys avartaa ajattelua, joka voi johtaa oivalluksiin tehdä jotain aivan muuta, kuin mitä nykyään teemme. Vastaamaan maailman aitoihin tarpeisiin. Usein käy myös niin, että kun aitoon tarpeeseen vastataan, seuraa talouskasvu perässä.
Kannustan kaikkia itseohjautuvaksi itseään mieltäviä organisaatiota kysymään enemmän ja entistä laajempia kysymyksiä koko työyhteisöltä. Vähintäänkin se lisää omistajuuden ja merkityksellisyyden tunnetta omasta työstä. Parhaimmillaan se taas voi johtaa uusiin, toimintaa mullistavaan innovaatioihin. Ei ikinä voi tietää minkälaisia ideoita toisen päässä muhii, ennen kuin asiaa uskaltaa kysyä.
