Maaliskuun toisena tiistaina vietin jälleen kuukausittaista yhteistyöpäivää toimitusjohtajamme Joonaksen kanssa. Olimme ottaneet tavaksi mennä kerran kuussa päiväksi tekemään töitä jonnekin oman toimiston ulkopuolelle (kiitokset Fraktiolle neukkarin lainasta – jälleen kerran). Aiheina olivat muun muassa palkkamallikokeilun seuraava vaihe sekä ajatuksen asteella olevan työtapakokeilun konkretisointi. Päivä oli erinomainen ja odotimme jo innolla ja mielenkiinnolla, että päästäisimme esittelemään ajatuksia yhteisöllemme. Päivän ainoa harmaa hetki oli, kun sain sähköpostiini ensimmäisen pyynnön asiakkaalta maaliskuulle sovitun valmennuksen siirrosta eteenpäin. Ei siitä vielä voinut arvata, mitä edessä oli.
Jo torstaina siirryimme koko toimisto etätöihin. Keskiviikkona tätä päättäessämme ajattelimme olevamme etujoukoissa, mutta jo perjantaina koko maan kaikki etätöihin pystyvät seurasivat perästä. Hyvin nopealla aikataululla merkittävä osa sovitusta asiakastyöstä siirtyi syksyyn, puheenvuoroja isommissa tilaisuuksissa peruttiin ja aikatauluttamatta olevat asiakastyöt jäivät aikatauluttamatta. Onneksi osa asiakkaistamme olivat halukkaita pitämään valmennukset joko etänä sovittuna ajankohtana tai siirtämään ne videovalmennuksiksi harjoituksineen. Tämä antoi pientä toivoa heti ensimetreiltä lähtien. Keskustelut asiakkaiden kanssa ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä.
Nopeasti alkoi näyttää siltä, että tekemiseltä putoaa pohja. Tarvitaan laskutettavaa työtä, jotta saadaan maksettua palkat, vuokrat ja muut kulut. Yhtäkkiä huomasin rakentavani meille aiempaa paljon tarkempaa kassan seurantaa, hakevani lainapäätöstä pankista ja selvitteleväni mahdollisia muita keinoja helpottaa yrityksen taloudellista tilannetta (verottaja, työeläkevakuuttaja, vinkkejä otetaan edelleen vastaan). Teimme myös hakemuksen Business Finlandille. Samoin teki noin 6000 muuta yritystä (nyt blogia julkaistaessa tämä määrä on jo 12 000), joten saa nähdä, miten siinä käy. Jokainen kivi kannattaa nyt kuitenkin kääntää. Muuten meilläkin joudutaan lomautusten tielle.
Onpa tullut mietittyä sitäkin, miten tässä tilanteessa edes kehtaa myydä.
Tilanne on ristiriitainen, sillä kaikki organisaatiot ovat joutuneet sen vallankumouksen tielle, josta olemme puheet jo monta vuotta. Me olemme viimeiset kymmenen vuotta auttaneet organisaatioita siirtymään kohti sitä työn todellisuutta, jossa niin moni nyt yhtäkkiä on.
Tilanne on ristiriitainen, sillä kaikki organisaatiot ovat joutuneet sen vallankumouksen tielle, josta olemme puheet jo monta vuotta. Me olemme viimeiset kymmenen vuotta auttaneet organisaatioita siirtymään kohti sitä työn todellisuutta, jossa niin moni nyt yhtäkkiä on. Näihin työn taitoihin kuuluvat esimerkiksi itsensä johtaminen, valmentava johtaminen, luottamuksen ja yhteisöllisyyden merkitys, itseohjautuvuus, verkostomainen työ (jossa asiakas on yhtä läheinen kuin omat kollegat), sekä merkityksellisyyden tuominen jokaisen arkeen.
Näin ollen kaikkein tärkeintä työtä taloutemme turvaamiseksi tekevät tällä hetkellä meidän asiantuntijat ja myyjät. Miten näitä edelläkin mainittuja sisältöjä paketoidaan loistaviksi verkko- tai videovalmennuksiksi ja millä hinnalla näitä voidaan markkinoille tarjota? Täällä on otettu hanskat käteen ja alettu tehdä tosissaan töitä sen eteen, että meillä on tekemistä myös loppukevään aikana. Vanhat temput eivät toimi, joten nyt niiden pohjalta kehitetään uusia.
Työn priorisoinnista on tullut helpompaa: kaikki rönsyt ja turhuudet karsiutuvat pois kuin itsestään. On helppo keskittyä oleelliseen, sillä nyt tärkeintä on löytää asiakastyötä tuleville kuukausille, sekä ylläpitää mahdollisimman oikeaa ja ajantasaista kuvaa meidän oman tilanteen kehittymisestä, jotta päätöksiä voidaan tehdä oikealta pohjalta.
Erityisen ilahduttavaa on ollut se, että tämän kriisin äärellä puhallamme aiempaa paremmin yhteen hiileen. Itsekkyys on vähentynyt merkittävästi. Meidän fiilismittariin on tullut epävarmuuden ja ahdistuksen lisäksi kommentteja, joissa sanotaan esimerkiksi: “Iloinen parantuneesta yhteishengestä” ja “Jännä juttu mutta korona-hässäkästä johtuen fiilis on parempi kuin aikoihin.” Lisäksi moni näkee tilanteessa mahdollisuuden oppia tekemään työtä etänä siten, että se mahdollistaisi pidemmän etätyöskentelyn myös tulevaisuudessa. Osa haaveilee marraskuusta etelän auringossa, itse lähinnä kevättalvesta Lapin hangilla. Uskallamme siis myös haaveilla tulevasta. Ehkä tämän myllerryksen jälkeen moni asia on lopulta paremmin kuin aiemmin.
Vaikka välillä on käynyt mielessä, että pitäisikö vaan heittää pyyhe kehään, tiedän, että se ei ratkaise mitään. Paljon auttaa myös se, että monella meistä on vahva usko tulevaan ja siihen, että tästä selvitään. Useampi on väläytellyt ajatusta siitä, että tämä tekee meistä entistä vahvempia yrityksenä. Sitä tavoitetta kohti on hyvä tehdä töitä, vaikka suurin osa päivistä menee toistaiseksi enemmän tai vähemmän sumussa. Kuten presidentti Mauno Koivisto on sanonut:
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Haluatko tietää lisää, käy katsomassa:
Hajautetussa organisaatiossa työskentely ja johtaminen
Muutoksessa eläminen ja resilienssi
P.S. Omat TOP3 jatkuvaan kotoiluun:
1) Ulkoile joka päivä vähintään 1 h
2) Pidä työpäivän aikana tauoista huolta (itse käytän mm. tätä: https://www.cuckooworkout.com/)
3) Yhteisöllisyydestä huolehtiminen työporukan kesken. Esimerkiksi etälounaiden, – kahvitaukojen ja joskus jopa “etätoimiston” keinoin (avaan työkavereiden kanssa esim. Zoom-yhteyden, tehdään omia töitä ja välillä voi huikata jotain kaverille, kuten toimistollakin pystyi). Muista jutella työkavereittesi kanssa myös muista kuin työasioista – kuten todennäköisesti teit ennenkin.
