Liisa Arponen on kasvatustieteiden maisteri, joka on tutkinut muun muassa tulevaisuuden työelämätaitoja, kasvun asenteen merkitystä oppimisessa sekä esimiesten pedagogisia taitoja. Arposen mukaan jokainen työntekijä on aina paitsi oppija, myös toisten ihmisten oppimisen mahdollistaja. Liisan näkemys on, että tulevaisuuden työelämässä tullaan tarvitsemaan oppimiskyvyn lisäksi myös pedagogisia taitoja.
Organisaation hyvinvoinnista pian väittelevä tutkija-kouluttajamme Peter Kenttä kertoo tässä blogissa, miten pahoinvointi on tärkeämpi osa omaa hyvinvointiamme, kuin mitä tyypillisesti tulemme ajatelleeksi. Blogi nostaa esille tragedian merkityksen ja mahdollisuudet osana rikasta elämää.
Kaikkea voi kehittää mutta kaikki kehittäminen ei ole samanarvoista. Ajattelun hallinnan ja järkevän työnteon sanansaattajan, Sami Pajun mukaan, lean-ajattelusta on löydettävissä ohjenuorat myös tieto- ja asiantuntijatyön sujuvuuden ja vaikuttavuuden parantamiseen.
Koronan vaikutukset näyttävät nopeuttavan työelämän murrosta entisestään. Työelämän parantamiseksi meidän on kuitenkin ratkaisevasti muutettava käsitystämme johtajuudesta. Tutkija ja valmentajamme Tuukka Kostamo kirjoittaa, että johtajuudessa tulisi sen mystifioinnin sijaan keskittyä 1) siihen, mitä tehdään ja miksi, sekä 2) miten johtajuutta tehdään yhden henkilön sijaan yhdessä.
Tutkija, valmentaja ja mittausanalyytikkomme Tapani Riekki jakaa uusia tutkimustuloksia itseohjautuvuuden saralta. Analysoituaan asiakkaamme Keusoten mittaustuloksia hän toteaa, että tiimien psykologinen turvallisuus ja yhteisöohjautuvuus ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa.
Etätyökevään aikana yhteisöllisten työskentelytapojen ja itseohjautuvan oppimisen jatkuva kehittäminen ovat osoittautuneet yhä tärkeämmiksi menestyvän organisaation toiminnan kannalta. Samalla työroolien takaa on paljastunut uudella tavalla näkyviksi kokonaisia ihmisiä, joiden yksilöllisiin tilanteisiin, kyvykkyyksiin ja rajoitteisiin organisaatioissa on opeteltu vastaamaan holistisesti, työntekijän koko elämäntilanne huomioonottaen. Miia Järvilehto kirjoittaa siitä, millä tavoin oppiminen organisaatioissa on alkuvuonna 2020 muuttunut ja minkälaisia uusia mahdollisuuksia ja haasteita verkossa työskenteleminen on yhteisöille ja yksilöille tuonut mukanaan.
Organisaatioiden toimintakulttuurit ovat kevään aikana pyörähtäneet uusiin asetelmiin. Vaikka toimintakulttuurin muuttaminen on aina hankalaa, Eero Lahtisen mukaan nyt on optimaalinen aika jalostaa poikkeusajan opit uuden työn taimiksi ja tarttua tosimielessä työkulttuurin maanmuokkaustyöhön. Historia kun tuppaa muistuttamaan siitä, että muutosvastaiset kulttuurit ovat aina sananmukaisesti muinaisia.
Jatkuvan parantamisen rituaalit helposti unohtuvat stressaavassa, reaktiivisessa ja suorittavassa arjessa. Sami Paju muistuttaa lukijoita siitä, että paremmin tekemisen eetoksen tulisi olla kuin hampaiden pesu, itsestäänselvä rutiini. Asioilla kun on taipumus taantua itsestään, mikäli niitä ei ylläpidetä ja kehitetä.
Suomalaisuudessa on paljon ominaisuuksia, joita tarvitaan tulevaisuuden organisaatioiden johtamisessa. Tästä soisi oltavan tietoisempia ja hyödynnettävän enemmän. Tässä blogissa kirjoitan ainutlaatuisesta suomalaisesta pääomasta, joka antaa meille kilpailuetua maailmalla, jos vain olemme siitä tietoisia.
Selvitäksemme tämänhetkisestä tilanteesta tarvitsemme lisää itsemyötätuntoa, kirjoittaa Tytti Kokko. Viime viikkoina blogissamme on käsitelty etätyöskentelyä suomalaisissa organisaatioissa. Vaikka kyselymme mukaan etätyö on työntekijöiden keskuudessa koettu yllättävänkin sujuvaksi, osa kamppailee jaksamisen kanssa kovemmin kuin aiemmin. Tytti Kokon mielestä etätyössä jaksaminen edellyttää ennen kaikkea itsemyötätuntoa sekä omien rajojen ja arvojen tunnistamista.
